Olemisen sietämätön moneus

Susienne sai minut ylipuhuttua tähän. Mikä loistava aloitus vuodelle, puhumattakaan blogihiljaisuuden rikkomisesta!

Sue siis tahtoi tietää epäolennaisia tai olennaisia asioita minusta, joita useimmat eivät tiedä. En mene tuosta kriteeristä takuuseen, mutta kirjoittelen tänne nyt muutamia asioita, joita mieleen juolahtaa...

MINÄ
- en voi syödä juustoa. Tämä on toki kohtuullisen laajalti tiedossa, mutta tulkoon nyt kirkossa kuulutetuksi. Elämäni ainut kerta kosmetologilla paljasti, että elimistöni ei kuulemma sulata kaikkea hapanta, mikä sitten puskee ihon kautta ulos varsinaisina juustosarvina. Näiden hirveyksien paraneminen kestää kuukauden, joten olen mieluummin syömättä juustoa ja näytän ihmiseltä...
- käytän erästä sellaista rasvaa, joka maksaa ~1500e/ kilo - onneksi saan siitä alennusta.
- olen nitkuttanut irti yhden hampaistani, joka ei harmi kyllä ollutkaan maitohammas :|
- olen mestari tekemään pienistä valinnoista vaikeita: mikä hampurilainen? mitä irtojäätelöä? mitkä vaatteet päälle tänään? minkä väriset sukat ostaisin? Ja Niin Edelleen.
- olen vaikea lempi-asioissa. Lempiruoka? Lempiväri? Paras lukemani kirja? Lempielokuva? Äh.
- olen silti päässyt varmuuteen lempinäyttelijöistäni: Bruce Willis ja Mel Gibson 8)
- syön yleensä broilerinkoivet kuorineen. Joskus myös perunat.
- saatoin lapsena käyttää tuntikausia lukemiseen. Yhteen aikaan en läksyjen lisäksi juuri muuta tehnytkään.
- en ole lukenut muun muassa sellaisia suomalaisia klassikkoja kuin Tuntematon sotilas taikka Seitsemän veljestä. Hävettää eritoten edellisen kohdan huomioon ottaen. Tosin nykyään en juurikaan ehdi lukea tai saa luettua edes murto-osaa siitä määrästä, jonka haluaisin.
- en juurikaan katso televisiota. Kanadanreissu lopetti senkin vähäisen katselun, mitä harrastin ennen sitä. Toisin sanoen tipuimme kärryiltä Lostista, Roomasta ja 4400-sarjasta. Tämän lisäksi tuli ja tulee edelleen katseltua vain leffoja, ja tarjonta ei ole niin laadukasta, että teeveen edessä tulisi kovin montaa tuntia viikossa istuttua.
- sen sijaan käytän aivan liikaa aikaa internetissä. Ja se siitä!
- olen wannabe-puutarhuri, josta tuskin koskaan tulee oikeaa sellaista. Tällä hetkellä meillä on yksi rahapuu, joka ihme kyllä on hengissä ja näyttää jopa hyvinvoivalta. Mitähän olen tehnyt väärin?
- olen joskus osannut soittaa vähän pianoa!
- olen aivan patalaiska liikkumaan. Olen käynyt lenkillä omaehtoisesti alle kymmenen kertaa elämässäni. Uh.
- vältän ihon takia kaikkea hikoilemista, paitsi saunassa :D
- koetan tästä huolimatta elää terveellisesti, vannon hyötyliikunnan nimeen!
- en ole juuri koskaan sairas. Normaalioloissa minulla ei ole päänsärkyä (ellen jumita niskaani koneella), ei mahakipua, ei flunssaa, eikä muitakaan vaivoja - atopiaa lukuunottamatta tietysti.
- olen saanut myös todella hyvät unenlahjat Luojalta. Yleensä nukahdan muutaman minuutin kuluessa siitä, kun menen maata.
- olen joissakin asioissa äärimmäisen pedanttinen. (Voi Miika-parkaa...) Tulkaa kylään, niin esittelen vaatekaappimme! Tai oikeastaan ihan minkä tahansa kaapin vain.
- olen erittäin tarkka siitä, että päälläni olevat vaatteet sopivat keskenään yhteen.
- olen mielestäni mestarillinen keksimään pikkukikkoja vähäisen säilytystilan muuttamisessa riittäväksi ja toimivan, kauniin kodin luomisessa.
- en käytä mitään hiustenmuotoilutuotteita. En myöskään hiustenkuivainta, ja käydessäni ammattiopistolla parturissa pääsin mallintamaan opiskelijalle hänen opettajansa mukaan "terveitä, käsittelemättömiä hiuksia".
- en ole koskaan värjännytkään hiuksiani. Vaihteluksi riittäisi kun olisi joskus yksivärinen eikä läikikäs, mieluummin vaalean- kuin kirkuvan punainen...
- pyysin ja sain joululahjaksi työkalupakin.
- osaan mielestäni piirtää aika hyvin.
- näytän olevan kykenevä näkemään lian sielläkin, mistä muut eivät sitä huomaa... :(
- olen utelias. Koetan olla olematta sitä liiallisessa määrin.
- olen asunut neljässä maassa: Suomessa, Ruotsissa, Eestissä ja Kanadassa.
- ymmärrän edelleen vähän eestiä ja haluaisin edelleen oppia puhumaan sitä kunnolla, olen siis tavallaan ihan haksahtanut Eestiin edelleen. Tartto on aivan ihana kaupunki!
- vastasin Miikan kosintaan (myöntävästi) Tarton torilla, Kissing Students -patsaan juurella 26.10.2002 noin kello 20.30.
- haaveilen salaa lähetystyöstä.
- ja ... kirjan kirjoittamisesta. (hui)
- rakastan ja pelkään merta.
- pelkään edelleen joskus pimeää. Koskapa uskon, että henkimaailma on todellisuutta, miksi se ei voisi pukeutua kaikkeen siihen hirveyteen, jota elokuvateollisuus meidän eteemme nykyään suoltaa? - nimim. AVP2 on nähty.
- pelkään myös aika ajoin, että olen oikeasti todella tylsä ja huumorintajuton ihminen.
- olen sitä mieltä, että leikkiminen ei ole lapsellista. Vaikka kaikki leikin nimellä menevä ei minuun uppoakaan.
- olen aika varma, että monet tutut järkyttyisivät joistakin mielipiteistäni.
- rakastan kynttilöitä, haaveilen kynttiläillallisista - ja Miika haluaa nähdä, mitä syö...
- tykkään ihan sikana sinisistä pulloista ja mustasta sametista!
- aion vielä joskus ottaa laulutunteja.
- aloitan tänä keväänä kauan kaipaamani kuorolauluharrastuksen :)

Kirpputorilla kiirastorstaina

Kummalliselta se tuntuu, mutta näin siinä kävi.

Naapurin Jukka ja Miika suunnittelivat jo kuukausi sitten menevänsä suureen autonäyttelyyn, joka on ollut nyt viikon ajan downtownissa. Keksin, että mehän Mirkun kanssa mennään samana päivänä kirpputorille, koska autot eivät niiiin paljon kiinnosta... ja Mirkku oli heti mukana.

Niinpä aamupäivän esseerupeaman jälkeen tapasimme Edmondsin skytrain-asemalla ja kipittelimme siitä läheiseen Value Villageen. Oi sitä paikkaa! Keskikokoisen suomalaisen marketin kokoinen tila täynnänsä aarteita löydettäväksi. Siistiä, hyvää tavaraa ja vaatetta. Kuinka kirpputorit ovatkaan ihania.

Mirkku oli enemmän hengaamassa, mutta minä etsin kevättakkia - tänään sää on ollut sellainen, että on tarjennut mainiosti ilmankin päällysvaatteita: 17 lämpöastetta iltapäivästä, oli säätiedotus ennakoinut, ja varmasti piti paikkaansa.

Kandidaatteja uudeksi takiksi löytyi montaakin, mutta kaksi jäi ylitse muiden, ja lopulta valinnan tuskassani päätin ostaa molemmat, vaikka hinta vähän kirpaisi; hienompi, tumma luumunpunainen, jakunmallinen samettitakki maksoi $8 ja hiukan pidempi, musta, kauluksellinen plyysitakki $20.

Henkisesti krapulaisena, väsyneenä ja onnellisena jatkoimme matkaa Applebee´s-ravintolaan syömään. Tilasimme molemmat salaattia - minä katkarapu-pekonisalaatin, Mirkku Oriental kana -salaatin - ja ensimmäisen haarukallisen jälkeen huokasimme yhteen ääneen: "Ihanaaaa! Parasta salaattia mitä olen ikinä syöny..." Eikä jälkiruoka taatusti ollut pahempaa.

Minun jahkailujeni takia aikataulu hiukan petti, emmekä kerenneet koluta seuraavaa paikkaa eli täkäläisen Pelastusarmeijan Thrift Storea kunnolla läpi. Eipä sillä, että olisimme ehtineet tehdä niin Value Villagessakaan. ;) Mirkku lähti aiemmin ruokakauppaan ja First Lutheranille ehtoollismessuun, minä jäin vielä pähkäilemään ympäri kirpparia, ja käteen tarttui kolme paitaa ja yksi hame, yhteensä $19. Thrift Store oli vielä viihtyisämpi kuin Value Village, ja myös hiukan kalliimpi, mutta toisaalta raha menee hyvään tarkoitukseen.

Kamalaa!

Sitten seikkailin vielä bussilla vähän matkaa Kingswayta eteenpäin Sperling Avenuelle, jonka varrella Emmauskirkko on. Sain tepastella kymmenen minuuttia ennenkuin kirkko tuli näkyviin, mutta ehdin kuin ehdinkin ehtoollishetkeen.

Miika ja Jukka olivat selviytyneet autonäyttelystä parissa tunnissa, ja Miika odotteli minua jo kirkon eteisessä. Kirkon puolella oli ihan hiljaista, ja luulin että kukaan muu ei ole vielä tullut. Niinpä kailotin kovalla äänellä, että olen tuhlannut rahaa! Tuli sitten koko kirkkokansalle selväksi. :)

Tuntui äärettömän hyvältä istua kirkonpenkkiin pitkän päivän päätteeksi. Olen jo parin viikon ajan kaivannut pääsiäisen aikaa ja odottanut sitä. Tullaan valtavien asioiden äärelle, kun tullaan ristin luo ja sitten tyhjälle haudalle. Kun saisi enemmän ja enemmän ymmärtää sitä, se olisi valtavaa.

Siinä kirkon penkissä istuessa olin surullinen ja onnellinen yhtä aikaa. Itkin sitä, että minulta ei puutu mitään, että olen saanut kaikkea niin paljon, paljon enemmän kuin koskaan olen osannut toivoa tai ansaitsisin.

Suurempi kuin elämä on sinun armosi!

***

Oi rakkain Jeesukseni, piinattu, verinen,
jo särkyy sydämeni, kun tuskaas muistelen.
Sua taivaan kunnialla ylhäällä palveltiin,
nyt orjantappuralla pää pyhä kruunattiin.

Vie minut, Paimen hyvä, taas omaan laumaasi.
Suo, armolähde syvä, kuin ennen lahjasi.
Suloista taivaan mannaa soi Henkes sanastas.
Vieläkin voimaa anna, oi Herra laupias.

Nyt kiitos haavoistasi, syntisten ystävä!
On ristinkuolemasi minulle elämä.
Suo voimaa loppuun asti sinua seuraamaan,
sinussa luottavasti myös kerran kuolemaan.

Suo ristinuhrin loistaa lohtuna pelkooni.
Se ahdistuksen poistaa, tuo rauhan sieluuni.
Vain katson kasvojasi, jään, Jeesus, turviisi.
Näin sinun kuolemasi on minun voittoni.

- virrestä 63

Lunta ja suunnitelmia

Kyllä sitä kevättä kestää odottaa! Missä ovat krookukset? Ei näy! Sen sijaan monena aamuna on taas sadellut lunta. Eikä ole sulanut päivän aikana edes kokonaan pois. Eilen oli myös aika kylmä, kävin viimeinkin pienellä kävelylenkillä Burnaby Mountain Parkissa, ja talvivaatteet olivat tarpeen. Tosin polkua minua vastaan paineli joukko lenkkeilijöitä, joista valtaosalla oli - surpri-ise! - sortsit ja t-paidat. Hrr. Mutta puisto oli ihana siitä huolimatta, sinne täytyy päästä pian uudestaan. Onneksi se on tuossa ihan kivenheiton päässä. :)

- Kamalaa, tajusin pari päivää sitten: nyt ollaan puolivälissä matkaa - olemme olleet täällä kaksi kuukautta, enää toiset puolet jäljellä! On siis korkea aika suunnitella paikallisiin nähtävyyksiin tutustumista. :) Aiotaankin jalkautua Vancouveriin yhdessä Mirkun kanssa. Mitä sähköpostilla on tutkailtu kiinnostuksen kohteita, ne käyvät oikein mukavasti yksiin: valtava IMAX-elokuvateatteri, jossa kuvan näkee lähes kolmiulotteisena, Vancouver Canucksien jääkiekko-ottelu, Granville Island, joka on iiiiso tori, sekä keväämmällä kiinalainen puutarha China Townissa ja Aquarium - iso akvaario - Stanley Parkissa. Tosin Mirkun listaan tulee meiltä lisää Vancouverin saari ja siellä Victorian kaupunki, jonne toki pitää päästä ihan turistina, sitten kun ne paljon puhutut krookukset ja muut kukat alkavat kukkia. Elikkäs sitten huhtikuulla joskus.

Ihan lähiaikoina on luvassa seuraavanlaisia aktiviteetteja...

Tänä iltana minä menen taas kirkkokuoroon. On muuten elämäni ensimmäinen kerta, kun laulan kirkkokuorossa... Huomenna eli perjantaina menen kirkolle ekaa päivää töihin, minulla on ihan oma toimistokin siellä! (Tosin ovessa lukee että paperivarasto, mutta ei anneta sen häiritä. ;)

Lauantaina lähdetään yliopiston vaihtariporukan kanssa Vancouverin kaupungin sinfoniaorkesterin konserttiin. Oikeasti liput maksaisivat $70, mutta opiskelijoina saamme ne $10 hintaan, jopa minä - ISIC:n eli kansainvälisellä opiskelijakortilla. Hankimme Miikan kanssa kummatkin sellaiset, maksoivat 10€ kappaleelta, mutta saimmepa heti ensimmäisellä käyttökerralla rahat takaisin. :)

Sitten sunnuntai-illaksi Mirkku kutsui meidät oman seurakuntansa nuortenporukan nyyttikesteihin. Potluck, eli pataonni, ovat nyyttikestit englanniksi. :D Nyyttäreistä tulee ihan EO-meininki mieleen, kun olen haikeana tässä seuraillut EO:n listaa, että yksi ja toinen pitää pippaloita, ja voi, me emme pääse mukaan...

EO-kuvioihin liittyen on ihan pakko kirjoittaa tähän pieni sivupolku. Mirkku oli kertonut kaverilleen, että tapasi EO-ihmisiä, ja kaverin kysyessä paikkaa, Mirkku oli toki todennut, että Vancouverin East Sidella, siis kaupungin pahamaineisimmalla alueella! ;D Hihii!

Mutta ei tässä vielä kaikki suunnitelmat! Maanantaina olemme aikeissa tutustua paikallisen "OPKO:n" eli Intervarsityn toimintaan: suuntana on raamis, jossa tutkitaan Markuksen evankeliumia...

Hurjasti kokemuksia siis tiedossa!

Ensimmäinen matkamuisto ja riemastus!

Ensiksi mainittu on uusi rahakukkaro. Jotkut ehkä muistavat vanhan, kauan palvelleen eestiläisen edeltäjänsä. Nyt alkaa uusi aika samettisen naisellisuuden kanssa. ;) Tämmöinen ihanuus tuli ostettua viikko, pari sitten Metrotownista, ja jopa aika edullisesti, maksoi semmoiset seitsemän euroa. Laukkuputiikissa, jonka nimeä en enää muista, oli jokin ale meneillään...

Riemastus taas johtuu siitä, että viimeinkin kaikki blogin etusivulla näkyvät linkit, kuten kategoriat, kommentoi, ... ovat suomeksi. Olen nimittäin siirtynyt Bloggerin uudempaan versioon, ja sitä tästä on ilmeisesti kiittäminen. Vanhassa olin itse kääntänyt suomeksi ne, mihin pystyin vaikuttamaan. Ah, tätä autuutta! Tuntuu ehkä hassulta, mutta englannin ja suomenkielen sekoittaminen toisiinsa todella ärsytti minua - vaan ei ärsytä enää. :)