Olemisen sietämätön moneus

Susienne sai minut ylipuhuttua tähän. Mikä loistava aloitus vuodelle, puhumattakaan blogihiljaisuuden rikkomisesta!

Sue siis tahtoi tietää epäolennaisia tai olennaisia asioita minusta, joita useimmat eivät tiedä. En mene tuosta kriteeristä takuuseen, mutta kirjoittelen tänne nyt muutamia asioita, joita mieleen juolahtaa...

MINÄ
- en voi syödä juustoa. Tämä on toki kohtuullisen laajalti tiedossa, mutta tulkoon nyt kirkossa kuulutetuksi. Elämäni ainut kerta kosmetologilla paljasti, että elimistöni ei kuulemma sulata kaikkea hapanta, mikä sitten puskee ihon kautta ulos varsinaisina juustosarvina. Näiden hirveyksien paraneminen kestää kuukauden, joten olen mieluummin syömättä juustoa ja näytän ihmiseltä...
- käytän erästä sellaista rasvaa, joka maksaa ~1500e/ kilo - onneksi saan siitä alennusta.
- olen nitkuttanut irti yhden hampaistani, joka ei harmi kyllä ollutkaan maitohammas :|
- olen mestari tekemään pienistä valinnoista vaikeita: mikä hampurilainen? mitä irtojäätelöä? mitkä vaatteet päälle tänään? minkä väriset sukat ostaisin? Ja Niin Edelleen.
- olen vaikea lempi-asioissa. Lempiruoka? Lempiväri? Paras lukemani kirja? Lempielokuva? Äh.
- olen silti päässyt varmuuteen lempinäyttelijöistäni: Bruce Willis ja Mel Gibson 8)
- syön yleensä broilerinkoivet kuorineen. Joskus myös perunat.
- saatoin lapsena käyttää tuntikausia lukemiseen. Yhteen aikaan en läksyjen lisäksi juuri muuta tehnytkään.
- en ole lukenut muun muassa sellaisia suomalaisia klassikkoja kuin Tuntematon sotilas taikka Seitsemän veljestä. Hävettää eritoten edellisen kohdan huomioon ottaen. Tosin nykyään en juurikaan ehdi lukea tai saa luettua edes murto-osaa siitä määrästä, jonka haluaisin.
- en juurikaan katso televisiota. Kanadanreissu lopetti senkin vähäisen katselun, mitä harrastin ennen sitä. Toisin sanoen tipuimme kärryiltä Lostista, Roomasta ja 4400-sarjasta. Tämän lisäksi tuli ja tulee edelleen katseltua vain leffoja, ja tarjonta ei ole niin laadukasta, että teeveen edessä tulisi kovin montaa tuntia viikossa istuttua.
- sen sijaan käytän aivan liikaa aikaa internetissä. Ja se siitä!
- olen wannabe-puutarhuri, josta tuskin koskaan tulee oikeaa sellaista. Tällä hetkellä meillä on yksi rahapuu, joka ihme kyllä on hengissä ja näyttää jopa hyvinvoivalta. Mitähän olen tehnyt väärin?
- olen joskus osannut soittaa vähän pianoa!
- olen aivan patalaiska liikkumaan. Olen käynyt lenkillä omaehtoisesti alle kymmenen kertaa elämässäni. Uh.
- vältän ihon takia kaikkea hikoilemista, paitsi saunassa :D
- koetan tästä huolimatta elää terveellisesti, vannon hyötyliikunnan nimeen!
- en ole juuri koskaan sairas. Normaalioloissa minulla ei ole päänsärkyä (ellen jumita niskaani koneella), ei mahakipua, ei flunssaa, eikä muitakaan vaivoja - atopiaa lukuunottamatta tietysti.
- olen saanut myös todella hyvät unenlahjat Luojalta. Yleensä nukahdan muutaman minuutin kuluessa siitä, kun menen maata.
- olen joissakin asioissa äärimmäisen pedanttinen. (Voi Miika-parkaa...) Tulkaa kylään, niin esittelen vaatekaappimme! Tai oikeastaan ihan minkä tahansa kaapin vain.
- olen erittäin tarkka siitä, että päälläni olevat vaatteet sopivat keskenään yhteen.
- olen mielestäni mestarillinen keksimään pikkukikkoja vähäisen säilytystilan muuttamisessa riittäväksi ja toimivan, kauniin kodin luomisessa.
- en käytä mitään hiustenmuotoilutuotteita. En myöskään hiustenkuivainta, ja käydessäni ammattiopistolla parturissa pääsin mallintamaan opiskelijalle hänen opettajansa mukaan "terveitä, käsittelemättömiä hiuksia".
- en ole koskaan värjännytkään hiuksiani. Vaihteluksi riittäisi kun olisi joskus yksivärinen eikä läikikäs, mieluummin vaalean- kuin kirkuvan punainen...
- pyysin ja sain joululahjaksi työkalupakin.
- osaan mielestäni piirtää aika hyvin.
- näytän olevan kykenevä näkemään lian sielläkin, mistä muut eivät sitä huomaa... :(
- olen utelias. Koetan olla olematta sitä liiallisessa määrin.
- olen asunut neljässä maassa: Suomessa, Ruotsissa, Eestissä ja Kanadassa.
- ymmärrän edelleen vähän eestiä ja haluaisin edelleen oppia puhumaan sitä kunnolla, olen siis tavallaan ihan haksahtanut Eestiin edelleen. Tartto on aivan ihana kaupunki!
- vastasin Miikan kosintaan (myöntävästi) Tarton torilla, Kissing Students -patsaan juurella 26.10.2002 noin kello 20.30.
- haaveilen salaa lähetystyöstä.
- ja ... kirjan kirjoittamisesta. (hui)
- rakastan ja pelkään merta.
- pelkään edelleen joskus pimeää. Koskapa uskon, että henkimaailma on todellisuutta, miksi se ei voisi pukeutua kaikkeen siihen hirveyteen, jota elokuvateollisuus meidän eteemme nykyään suoltaa? - nimim. AVP2 on nähty.
- pelkään myös aika ajoin, että olen oikeasti todella tylsä ja huumorintajuton ihminen.
- olen sitä mieltä, että leikkiminen ei ole lapsellista. Vaikka kaikki leikin nimellä menevä ei minuun uppoakaan.
- olen aika varma, että monet tutut järkyttyisivät joistakin mielipiteistäni.
- rakastan kynttilöitä, haaveilen kynttiläillallisista - ja Miika haluaa nähdä, mitä syö...
- tykkään ihan sikana sinisistä pulloista ja mustasta sametista!
- aion vielä joskus ottaa laulutunteja.
- aloitan tänä keväänä kauan kaipaamani kuorolauluharrastuksen :)

Terveysjärjestelmää testaamassa

Kyllä vain, kokemuksia kanadalaisesta terveydenhuoltojärjestelmästä on jo hankittu!

Tällaista tapahtui 28.-30.1.2007...

***

Kohta kaksi viikkoa sitten sunnuntai-iltana meillä oli naapurin Jukka ja Noora kylässä. Noorahan on täällä kanssa vaihtarina Jyväskylästä. Syöpöteltiin ja katottiin telkkaria, Miika ja Jukka säätivät jotain koneella. Loppuillasta mahaa alkoi nipistellä ihan aavistuksen verran, mutta ajattelin, että pikkujuttu ja on varmaan aamulla jo unohtunut. Väärin!

Aamulla heräsin viiden aikaan mahakipuun, alavatsan tasaiseen jomotukseen, joka, vaikkakaan ei ollut hirvittävän voimakasta, esti kuitenkin nukkumasta. Samaa rataa jatkui puolillepäivin. En pystynyt syömään mitään, ja juominenkin jäi liian vähälle. Sitten kipu vähitellen lakkasi, ja join vähän appelsiinimehua ja söin muutaman viinirypäleen, mikä oli virhe: kipu alkoi uudestaan.

Minulla oli myös kuumetta, ja pariin kertaan kipu ja kuume tulivat ja menivät. Nukuin melkein koko päivän, enkä jaksanut nousta edes juomaan, vaikka Miika toi vesikannun vuoteen viereen. Neljän aikoihin Miika soitti Emmauskirkon pastorin Jukan vaimolle Annelille, joka on sairaanhoitaja koulutukseltaan. Anneli kyseli puolen tunnin ajan kaikenlaista, ja tuli lopulta Jukan kanssa käymään. Pitkän jahkaamisen jälkeen päätettiin läkseä läheiselle walk-in-klinikalle.

Sieltä meidät kuitenkin ohjattiin suoraan sairaalaan, sillä tämäntyyppisissä mahakiputapauksissa lääkäri olisi lähettänyt meidät kuulemma sinne joka tapauksessa. Sairaala rahasti minulta 400$ ja sen jälkeen saimme odotella muistaakseni noin neljä tuntia, että pääsimme lääkärin puheille. Lääkäri kyseli samat kysymykset kuin Anneli, paineli mahaani, josta kipu oli (ikävä kyllä?) siihen mennessä hävinnyt ja määräsi rutiinitestit - verikokeet, virtsakokeet, verenpaine, kuume.. - sekä pisti minut tiputukseen nestehukan vuoksi. Lääkäri totesi, että käy katsomassa minua parin tunnin päästä uudestaan, ja jos kipu ei ole palannut, pääsen kotiin.

Kaiken sen tuskallisen odottamisen jälkeen oli taivaallista päästä makuuasentoon. Lääkäri ja hoitajat olivat ystävällisiä ja taitavia. Verikokeet ja tipanlaitot eivät tuntuneet juuri lainkaan. Anneli lähti kotiin, minä nukuin pari tuntia ja Jukka tuli noutamaan sen jälkeen minut klinikalta.

Mystinen mahakipu ei enää ole palannut, mutta melkein viikon ajan mahassa oli outo olo. Ensimmäisenä päivänä sairaalareissun jälkeen en pystynyt syömään kuin pari kulhollista lihalientä ja muutamia leipiä koko päivänä - ja silti tuntui siltä, kuin olisi ollut orgioissa mukana. Siitä on sitten vähitellen tultu tähän normaaliolotilaan.

Annelin loppukaneetti oli, että jotain outoa tässä nyt on, ja että kun palaat Suomeen, mene tutkituttamaan itsesi.

***

Miikalla taas oli korvatulehdus. Yliopiston lääkäri määräsi tipat, käynti maksoi 70$ ja lääkkeet päälle, en muista paljonko. Mutta vakuutusyhtiö oli nopea, ja saimme jo rahat takaisin. :)