Kitisin
Miikalle eräänä päivänä siitä, että hän viettää valtaosan vapaa-ajastaan tietokoneella.
Miika vaati kitinälle tietenkin perusteita. Mulla ei ole aiheesta mitään loppuun asti mietittyä argumenttia, vaan enemmänkin intuitioita. Nyt vähän asiaa pohdittuani luulen, että on kyse jostakin laajemmasta, jota voisi nimittää teknologiavälitteisyydeksi. Tuntuu, että tämä länsimainen elämämme on yhä enemmän kietoutunut ja kiedottu teknologian, eli siis kaikenlaisten välineiden ja härveleiden elmukelmuun. "Osta uusi tämä-tuo-se, nämä-nuo-ne jo tänään! Olet trendikäs, tyylikäs, tehokas - saat lisää vapaa-aikaa...!" Se eristää tehokkaasti - elämästä itsestään, minusta tuntuu.
Uumoilen, että vain harvat osaavat viettää vapaata aikaansa ilman välineitä. Ilman tv:tä, cd- ja muita soittimia, tietokonetta, monimuotoisia kodinkoneita, kauneudenhoitovälineitä, sitä-ja-tätä-ja-tuota ei voi elää. Ystävienkään kanssa ei voi olla menemättä vähintään kahville, että on se kuppi mitä pyöritellä. Mutta ihmistä, pelkkää ihmistä ei uskalla kohdata.
Virtuaalitodellisuus on silloin oiva pakopaikka; siellä voi kietoutua anonyymiuteen ja kontrolloida toisten käytöstä sulkemalla ikkunoita. Siellä toisten on pakko kuunnella, tai pikemminkin nähdä. Siellä voi paeta epämiellyttävää ulkonäköään ja tavallista elämää helpommin muokata persoonaansa mieleisekseen, kokeilla erilaisia rooleja. Tämä kaikki, ja ehkä vielä jotkin muutkin seikat toimivat katalysaattoreina, jotka sekä nopeuttavat että kärjistävät ihmissuhteiden kulkua verkossa. Ihmiset
avautuvat helpommin hyvässä ja pahassa.
Irkkailin jonkun verran ammattikorkean aikoina, onhan siitä aviomieskin todisteena. ;) Lopetin irkkaamisen lähinnä siksi, että keskustelupalstat tuntuvat olevan ratkeamaisillaan ihmisistä, jotka kaipaavat rakkautta, eikä minulla ollut voimia antaa sitä oikein kenellekään. Olin tuohon aikaan muutenkin luhistumassa kokoon kirjailemani ihmissuhdeverkoston alle. En jaksanut pitää yhteyttä vanhoihin tuttuihin, uusista puhumattakaan. Ja niitähän netissä saa helposti, niin helposti...
En yritä sanoa, että teknologia on isästä perkeleestä. Kuitenkin tämä kehomme on niin kovin erottamaton osa meitä ainakin tämän elämän ajan, että sen eliminoiminen ihmisen kohtaamisesta karsii siitä paljon. Irkkaillessa ja chattaillessa ei törmätä toisen ikäviin puoliin yhtä helposti kuin muuten elämässä: mitä lahjakkaampi verbaalisesti, sitä paremmin pystyy särmiään pehmentämään. Internetin ulkopuolisessa elämässä reagointi on nopeampaa, helpompi sanoa ja huutaa toiselle mahdollisimman ikäviä asioita; ei ole aikaa miettiä rauhassa, niinkuin ircissä useimmiten on. Vähintään ilmeet ja eleet paljastavat reaktion välittömästi. Hyvässä ja pahassa.
Pelko ja rakkauden kaipuu siis osaltaan ajavat meitä hauraita ihmisiä virtuaaliseen verkkoon. Pelko ja rakkauden kaipuu voivat saada aikaan myös vihaa, josta Miika kirjoitti:
"Skywalkerista kasvaa Vader, koska hän rakastaa liikaa".
Olen kuitenkin hiukan eri mieltä siitä, minkä Skywalker uskoi olevan rakkautta. Toki kyse oli siitäkin - mutta meidän ihmisten rakkaus on kovin vajavaista, eikä vähiten siksi, että siihen aina sekoittuu omia pyyteitä. Kuten
Yoda viisaasti sanoo,
aitoon rakkauteen kuuluu myös kyky luopua rakkaistaan. Emmehän me omista ketään! Sikäli kuin Anakinin muutoksen taustalla on rakastaminen, se koskee vain häntä itseään, ei Padméa. Padméa hän tarvitsee intohimoisesti, ja nimittää sitä rakkaudeksi.
Tiedän kyllä omasta kokemuksesta, että se on tuskallinen olotila, jossa ei ole paljon vaihtoehtoja. Kärsimys on yksi tämän ihmiselon omimmista piirteistä; sen keskellä ei kuitenkaan tarvitse olla yksin
(Jes.63:9).
