Iih, olen aivan lapsellisen innoissani tästä uudesta ajanvietteestäni. :) Uusi addiktio siis, syytän siitä Internetiä. Jos myöntäisin olevani itse vastuussa, olisin jo matkalla paranemiseen, eikä ehkä voisi puhua addiktiosta - vai onko asia sama kuin alkoholismin kanssa?
Se tentti mihin mun pitäisi lukea, on psykologian, neuropyskologian tentti. Oppikirjojen selitykset riippuvuuksille ovat jääneet ainakin approssa kovin ohuiksi käsitellen ainoastaan sitä, kuinka addiktio voi syntyä. Sen sijaan ne eivät ole vastanneet kysymykseen, miksi jotkut ihmiset ovat kurinalaisia, toiset taas alttiita tulemaan riippuviksi milloin mistäkin.
Oman teoriani mukaan kyse on persoonan heikkoudesta tai vahvuudesta. Eli siitä, viihtyykö itsensä kanssa, hyväksyykö itsensä, kykeneekö rakastamaan itseään. Toisaalta itseviha voi kääntyä myös sairaalloiseksi kurinalaisuudeksi. Niin tai näin, itsen rakastaminen on oikeastaan valtava vaatimus, vaikka itsekkyys olisikin luontaista.
Olenkin jo taannoin miettinyt, että ihmisen ei pitäisi olla riippuvainen mistään muusta kuin Jumalasta, sillä "hänessä me elämme, liikumme ja olemme (Apt.17:16-31)". Ilman häntä ei olisi meitäkään (I Moos.2:7), ilman häntä me emme voi mitään tehdä (Joh.15:5). Hän voi parantaa meidän rikkirevityt sydämemme (Jes.57:15) ja antaa meille vapauden (Joh.8:31-32), myös kirouksista... sillä Jeesus tehtiin kiroukseksi meidän tähtemme(Gal.3:13).
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti