Pohdiskelin sielunhoitajalleni taipumista ja katkeamista. Hän sanoi: "Päivi sinussa on terve, ja iloitsen siitä kun kuuntelen sinua." Ammatti-ihmisenä hän kohtaa paljon särkyneitä ihmisiä, joten luotan hänen sanaansa.
Tuntuu ihmeelliseltä kuulla se kaikkien niiden vuosien jälkeen, kun olen pitänyt itseäni niin kurjana ja kipeänä. Ehkä olen ollutkin, enemmän tai vähemmän. En tiedä. Mutta iloitsen tästä hetkestä, väsymyksestäni huolimatta!
maanantaina, marraskuuta 27, 2006
torstaina, marraskuuta 23, 2006
Vahvin lenkki
Sairastunut jaksamiseen
Nuori ihminen päätti päivänsä. Meni junan alle.
Kuulin asiasta viikko sitten, vaikka tapahtuneesta on kulunut jo jonkun aikaa. Siitä asti monet kysymykset ovat sitkeästi palanneet mieleeni. Haluaisin puhua asiasta, vaikka en oikein tiedä, mitä puhuisin ja kenelle. En tuntenut häntä hyvin, ehkä en ollenkaan. En ole vielä jutellut kenenkään kanssa, joka olisi tuntenut hänet todella - tunsikohan kukaan? Silti hän oli niitä ihmisiä, joista ei olisi ikinä uskonut.
En vieläkään tiedä, miltä minusta tuntuu. Ehkä olen järkyttynyt? Surullinen? Kuitenkin ensimmäinen ajatukseni oli, että nyt hän on Jumalan luona. Vaikka enhän minä voi tietää, onko. Toivon, että hänellä on suloinen lepo. Muistan myös, että ajattelin: "Mikä kauhea tapa kuolla!" Tosin - onko sillä tavalla nyt ihmisen itsensä kannalta niin väliä, kunhan ei pitkään tarvitse kärsiä.
Mutta mikä saa ihmisen tekemään niin, riistämään hengen itseltään? Mistä johtuu se, että ei enää jaksa? Miksi yksi katkeaa, siinä missä toinen taipuu? Kuinka itsensä tappamiseen voi kyetä, mitä siihen vaaditaan?
Onhan kuolema äärimmäinen mahdollisuus. Ainakin toive siitä, että sen jälkeen voisi olla olematta, tai edes olla tiedottomassa tilassa, unettomassa unessa loputtomasta loputtomaan.
Viime päivinä olen ehkä tavoittanut harmaan aavistuksen siitä, mitä itsetuhon partaalla voi olla. Loputon väsymys suorittamiseen, sellainen, jota Mielitty parhaillaan elää. Kiire ja vaatimukset, jotka eivät vaimene, joita ei pääse pakoon mihinkään. Tarkoituksettomuus ja oman tyhjiin puristetun olemuksen rittämättömyys. Mielentila, jossa ainoa ajatus, ainoa kaipaus on poispääsy.
Itse en ole vielä kuolemanväsynyt, enkä tiedä miten lähellä tai kaukana siitä olen. Ei minusta ole silti itseäni tappamaan. Olen siihen liian jänishousu, toisaalta liian vastuuntuntoinen. Olen sairastunut vahvuuteen kuten Mielitty, ehkäpä kuten päivänsä päättänyt. Olen huomannut, että en kertakaikkiaan osaa joissakin tilanteissa pyytää apua. Ja kukapa minua auttaisi? Eihän tässä käsinkosketeltavassa elämässäni ole yhtään paikkaa, jossa vastuu olisi viime kädessä jollakin muulla kuin minulla.
Niinpä minun on vain jaksettava. Päivä vain ja hetki kerrallansa...
Nuori ihminen päätti päivänsä. Meni junan alle.
Kuulin asiasta viikko sitten, vaikka tapahtuneesta on kulunut jo jonkun aikaa. Siitä asti monet kysymykset ovat sitkeästi palanneet mieleeni. Haluaisin puhua asiasta, vaikka en oikein tiedä, mitä puhuisin ja kenelle. En tuntenut häntä hyvin, ehkä en ollenkaan. En ole vielä jutellut kenenkään kanssa, joka olisi tuntenut hänet todella - tunsikohan kukaan? Silti hän oli niitä ihmisiä, joista ei olisi ikinä uskonut.
En vieläkään tiedä, miltä minusta tuntuu. Ehkä olen järkyttynyt? Surullinen? Kuitenkin ensimmäinen ajatukseni oli, että nyt hän on Jumalan luona. Vaikka enhän minä voi tietää, onko. Toivon, että hänellä on suloinen lepo. Muistan myös, että ajattelin: "Mikä kauhea tapa kuolla!" Tosin - onko sillä tavalla nyt ihmisen itsensä kannalta niin väliä, kunhan ei pitkään tarvitse kärsiä.
Mutta mikä saa ihmisen tekemään niin, riistämään hengen itseltään? Mistä johtuu se, että ei enää jaksa? Miksi yksi katkeaa, siinä missä toinen taipuu? Kuinka itsensä tappamiseen voi kyetä, mitä siihen vaaditaan?
Onhan kuolema äärimmäinen mahdollisuus. Ainakin toive siitä, että sen jälkeen voisi olla olematta, tai edes olla tiedottomassa tilassa, unettomassa unessa loputtomasta loputtomaan.
Viime päivinä olen ehkä tavoittanut harmaan aavistuksen siitä, mitä itsetuhon partaalla voi olla. Loputon väsymys suorittamiseen, sellainen, jota Mielitty parhaillaan elää. Kiire ja vaatimukset, jotka eivät vaimene, joita ei pääse pakoon mihinkään. Tarkoituksettomuus ja oman tyhjiin puristetun olemuksen rittämättömyys. Mielentila, jossa ainoa ajatus, ainoa kaipaus on poispääsy.
Itse en ole vielä kuolemanväsynyt, enkä tiedä miten lähellä tai kaukana siitä olen. Ei minusta ole silti itseäni tappamaan. Olen siihen liian jänishousu, toisaalta liian vastuuntuntoinen. Olen sairastunut vahvuuteen kuten Mielitty, ehkäpä kuten päivänsä päättänyt. Olen huomannut, että en kertakaikkiaan osaa joissakin tilanteissa pyytää apua. Ja kukapa minua auttaisi? Eihän tässä käsinkosketeltavassa elämässäni ole yhtään paikkaa, jossa vastuu olisi viime kädessä jollakin muulla kuin minulla.
Niinpä minun on vain jaksettava. Päivä vain ja hetki kerrallansa...
perjantaina, marraskuuta 03, 2006
Elämän pieniä iloja
- varpaitten peseminen
- puhtaat viileät lakanat, joiden väliin saa suihkunraikkaana pujahtaa suloiseen, leviävään lämpöön
- Miikan hymy - veikeä, ilkikurinen, pikkupoikamainen, hellä, unelmoiva, rakastava...
- ne hetket, jolloin saa oivaltaa jotain uutta Pyhästä Jumalasta
- valo
- se kun herää linnunlauluun aamulla
- kahvin tuoksu...
Jotain samantapaista on pohtinut Riuku horinoissaan. :)
sunnuntaina, lokakuuta 29, 2006
Ajatusten luonne
Ajatukset ovat merkillisiä olioita. Niitä ei voi komentaa - tai voi, mutta ei saada tottelemaan.
Tänä aamuna ensimmäinen ajatus oli kandidaatintutkielma. Seuraava ahdistus. Aivopesuun käytin omena-kanelimuromysliä ja pari MacGyverin jaksoa, niin että onnistuin melkein myöhästymään Lutherin kirkon messusta.
Matkalla ajattelin, kuinka sitä ihminen pystyy saamaan elämänsä solmuun, mutta ei jotenkin avaamaan sitä itse. Valo oli kaunista, kultaista ja kevyttä. Hyväpaha olo, ja kiitollisuus kauneudesta. Ja niistä kahdesta, jotka sanoivat eilen, että ovat monta kertaa halunneet tulla EO-iltaan, ja nyt vasta ensi kertaa päässeet.
Eilisestä päivästä en olisi muuten osannut kiitollinen ollakaan. Aamulla riideltiin ennen Miikan lähtöä koko viikonlopun kestävälle polttariristeilylle, ja vaikka riita sovittiin heti aamusta, siitä jäi sydämeen paha haava. Aamupäivällä huomasin naarmuttaneeni yhtä rakasta Mustarastaan levyä. Ennen EO:n hallituksen kokousta en ehtinyt kuin vilkaista vihattuarakasta tutkielmaa. Kokous ja loppuilta olivat välillä vaikeita, kun olisi tehnyt mieli käpertyä jonnekin lämpöön, olla vain hiljaa, katsella ja kuunnella.
Musta on mieli kuin musta maa
vaikka siihen sataa lunta valkeaa...
Luulin jo päässeeni voitolle väsymyksestä. Ja silti tuo sydämen haava ja nämä muut asiat tuntuvat imeneen minusta kaiken voiman. En jaksanut rakastaa, vaikka näin kaipauksen.
Huomaan, että on hyvä olla välillä yksin. Ei siksi, että riideltiin, vaan siksi, että on tilaa ajatuksille. Hiljaisuudelle.
Tänä aamuna ensimmäinen ajatus oli kandidaatintutkielma. Seuraava ahdistus. Aivopesuun käytin omena-kanelimuromysliä ja pari MacGyverin jaksoa, niin että onnistuin melkein myöhästymään Lutherin kirkon messusta.
Matkalla ajattelin, kuinka sitä ihminen pystyy saamaan elämänsä solmuun, mutta ei jotenkin avaamaan sitä itse. Valo oli kaunista, kultaista ja kevyttä. Hyväpaha olo, ja kiitollisuus kauneudesta. Ja niistä kahdesta, jotka sanoivat eilen, että ovat monta kertaa halunneet tulla EO-iltaan, ja nyt vasta ensi kertaa päässeet.
Eilisestä päivästä en olisi muuten osannut kiitollinen ollakaan. Aamulla riideltiin ennen Miikan lähtöä koko viikonlopun kestävälle polttariristeilylle, ja vaikka riita sovittiin heti aamusta, siitä jäi sydämeen paha haava. Aamupäivällä huomasin naarmuttaneeni yhtä rakasta Mustarastaan levyä. Ennen EO:n hallituksen kokousta en ehtinyt kuin vilkaista vihattuarakasta tutkielmaa. Kokous ja loppuilta olivat välillä vaikeita, kun olisi tehnyt mieli käpertyä jonnekin lämpöön, olla vain hiljaa, katsella ja kuunnella.
Musta on mieli kuin musta maa
vaikka siihen sataa lunta valkeaa...
Luulin jo päässeeni voitolle väsymyksestä. Ja silti tuo sydämen haava ja nämä muut asiat tuntuvat imeneen minusta kaiken voiman. En jaksanut rakastaa, vaikka näin kaipauksen.
Huomaan, että on hyvä olla välillä yksin. Ei siksi, että riideltiin, vaan siksi, että on tilaa ajatuksille. Hiljaisuudelle.
torstaina, lokakuuta 26, 2006
Suvaitsevien suusta
Uusi tie -lehden (26.10.2006/43) kolumni Valtatiellä
Kursivointi omani. Kommentoijia ja tarkkoja sanamuotoja innokkaat voivat kaivella eduskunnan arkistoista.
Marjo Anttoora, marjo(at)anttoora.fi:
Mistä meitä syytetään?
Kristitty on voittajan puolella, mutta kun eduskunnassa äänestetään eettisistä kysymyksistä, tappio on todennäköinen lopputulos. Niin myös hedelmöityshoitolaista äänestettäessä. Ajattelinkin nyt antaa voittajien äänen kuulua. Millaisina osa kansanedustajistamme näkee sellaiset ihmiset, jotka haluaisivat lasten syntyvän naiselle ja miehelle avioliitossa? Nämä näkemykset on poimittu suoraan eduskunnan pöytäkirjoista ja niitä on muotoiltu vain vähän. Tunnistatko itsesi?
Ensinnäkään et osaa etsiä totuutta asioiden ja ilmiöiden taustalta. Argumentointisi muistuttaa Euroopassa noin 60 vuotta sitten käytettyjä valikointiperusteluita. Vetoat keskustelussa jopa Raamattuun ja haet lähdeviitteitä tuhansien vuosien takaa. Puheesi moraalista ja arvoista ja luojasta kätkevät varsin usein taakseen ylemmyyttä ja pelkoa toisenlaisia perhemuotoja kohtaan. Haluat asettua Jumalan asemaan ja estää lapsen syntymisen toivottuna perheeseen, jonka muodostavat yksi ihminen tai vaikkapa kaksi naista. Et käsitä, että lapsen edun toteutuminen edellyttää sitä, että lapsi syntyy.
Laitat perheitä paremmuusjärjestykseen ja ilmaiset asian näin, ettei osalla jo olemassaolevista lapsista olisi oikeutta elää ja olla olemassa. On loukkaavaa, kun sanot, ettei isättömiä lapsia pitäisi olla. Mielestäsi väärällä menetelmällä alkunsa saaneet ja yksinhuoltajien lapset ovat huonompia suomalaisia. Haluat kieltää toisilta vanhemmuuden ja syyllistää yksinäisiä äitejä. Pidät muita kuin ydinperheitä jotenkin tuomittavina tai vähempiarvoisina. Mitätöit tuhansien ja tuhansien yksinhuoltajaisien ja -äitien työn.
Ajatus lasten hankinnasta ilman edes ohikiitävää heteroparisuhdetta pelottaa ja huolettaa sinua kovasti. Mielestäsi on hedelmöityshoitoja parempi, että lapsi hankitaan satunnaisen vastaantulijan kanssa tai että mennään parisuhteeseen ainoastaan lasten hankinnan takia. Et ymmärrä, että naispareille ja yksinäisille naisille on taattava turvallinen lisääntymistapa, sillä muuten miehen metsästys ja riskit saattavat jatkua monta kuukautta. Asenteidesi vuoksi naiset joutuisivat hankkimaan spermanluovuttajia yöelämästä eikä laadusta olisi tällöin takuita. Epäilen, että haluat näille naisille klamydian ja hivin. Samaa sukupuolta olevien parien suhteen kestäisivät todennäköisesti pidempään ja he olisivat uskollisempia toisilleen, jos korjaisit asenteitasi.
Et ymmärrä, että hedelmöityshoidoilla hankittava lapsi on itse asiassa kaikkein halutuin ja enemmän toivottu kuin niin sanottu "luomulapsi". Hän saa rakastavan, hellän sylin ja kahden naisen osalta kaksi rakastavaa syliä. Luulet, että saman katon alla asuvat isä ja äiti takaavat onnellisen lapsuuden, etkä ymmärrä, että ettei hyvä kasvuympäristö perustu vanhempien määrään, sukupuoleen tai seksuaaliseen suuntautumiseen. Ilmeisesti vain vanhakantainen näkemykseksi sukupuolirooleista saa sinut ajattelemaan, että lapsen identiteetin kehittymisen kannalta on välttämätöntä, että perheessä on sekä mies että nainen, sekä isä että äiti.
Et ymmärrä, että jos lapsella ei ole koskaan isää ollutkaan, ei hän kärsi siitä. Vain isän menetys on traumaattinen kokemus. Isättömyys ei mahdollisesti aiheuttaisi niin paljon ongelmia, jos hyväksyisit avosylin erilaiset perheet. Toisin sanoen isättömyys ei ole ongelma, vaan se, ettet sinä ja kaltaisesi osaa suhtautua isättömyyteen.
Olet negatiivinen, elämänkielteinen, ennakkoluuloinen, syrjivä, ulkokultainen, tekopyhä ja vastustat tasa-arvoa. Lähimmäisenrakkaus on sinusta kaukana.
***
Että ihan Raamattuun jotkut vetoavat. No, sehän on vain heidän pyhä kirjansa. Pitää muista, että tässä yhteiskunnassa saa ajatella mitä haluaa, mutta vakaumuksensa mukaan ei saa toimia.
Sitä lapsen etuahan tässä haetaan. Eihän kukaan nyt lapsia itsekkäistä syistä halua, huhhuh sentään. Ideaaleista on kanssa aivan väärät käsitykset. On se merkillistä, että eivät jo tajua vaieta. Jollekin tulee pian huono olo, jos sanotaan, että jokin asiantila on tavoiteltavampi kuin toinen. Voivoi. Edelleenkään ei saisi unohtaa, että pään sisässä oleva vakaumus ei saa näkyä mitenkään ulos. Varsinkaan ei saa sanoa ääneen, mitä ajattelee.
Kyllä noille suvaitsemattomille jotain pitäisi tehdä, ihan yleisen hyvinvoinnin nimissä. Johan tuommoiset pahansuovat ajatukset ideaaleista ja muista saastuttavat kaikkien elämän. Onhan se suoraan nähtävissä siitä, kun samaa sukupuolta olevien parien suhteet eivät usein kestä. Pahalla silmällä ovat varmaan katsoneet. Varmasti hiviä ja muuta yrittävät saada aikaan.
Sama juttu isättömät lapset. Lopettaisivat jo sen saarnaamisen, kyllä kaikki siitä suttaantuu kun lakaistaan roskat maton alle ja lakataan ajattelemasta ikäviä asioita. Noniin kriitikot, suu suppuun! Me suvaitsevat voimme sillä välin olla äänessä, me osaamme puhua niin, että kaikilla säilyy hyvä mieli. Ottaisivat meistä esimerkkiä!
Kursivointi omani. Kommentoijia ja tarkkoja sanamuotoja innokkaat voivat kaivella eduskunnan arkistoista.
Marjo Anttoora, marjo(at)anttoora.fi:
Mistä meitä syytetään?
Kristitty on voittajan puolella, mutta kun eduskunnassa äänestetään eettisistä kysymyksistä, tappio on todennäköinen lopputulos. Niin myös hedelmöityshoitolaista äänestettäessä. Ajattelinkin nyt antaa voittajien äänen kuulua. Millaisina osa kansanedustajistamme näkee sellaiset ihmiset, jotka haluaisivat lasten syntyvän naiselle ja miehelle avioliitossa? Nämä näkemykset on poimittu suoraan eduskunnan pöytäkirjoista ja niitä on muotoiltu vain vähän. Tunnistatko itsesi?
Ensinnäkään et osaa etsiä totuutta asioiden ja ilmiöiden taustalta. Argumentointisi muistuttaa Euroopassa noin 60 vuotta sitten käytettyjä valikointiperusteluita. Vetoat keskustelussa jopa Raamattuun ja haet lähdeviitteitä tuhansien vuosien takaa. Puheesi moraalista ja arvoista ja luojasta kätkevät varsin usein taakseen ylemmyyttä ja pelkoa toisenlaisia perhemuotoja kohtaan. Haluat asettua Jumalan asemaan ja estää lapsen syntymisen toivottuna perheeseen, jonka muodostavat yksi ihminen tai vaikkapa kaksi naista. Et käsitä, että lapsen edun toteutuminen edellyttää sitä, että lapsi syntyy.
Laitat perheitä paremmuusjärjestykseen ja ilmaiset asian näin, ettei osalla jo olemassaolevista lapsista olisi oikeutta elää ja olla olemassa. On loukkaavaa, kun sanot, ettei isättömiä lapsia pitäisi olla. Mielestäsi väärällä menetelmällä alkunsa saaneet ja yksinhuoltajien lapset ovat huonompia suomalaisia. Haluat kieltää toisilta vanhemmuuden ja syyllistää yksinäisiä äitejä. Pidät muita kuin ydinperheitä jotenkin tuomittavina tai vähempiarvoisina. Mitätöit tuhansien ja tuhansien yksinhuoltajaisien ja -äitien työn.
Ajatus lasten hankinnasta ilman edes ohikiitävää heteroparisuhdetta pelottaa ja huolettaa sinua kovasti. Mielestäsi on hedelmöityshoitoja parempi, että lapsi hankitaan satunnaisen vastaantulijan kanssa tai että mennään parisuhteeseen ainoastaan lasten hankinnan takia. Et ymmärrä, että naispareille ja yksinäisille naisille on taattava turvallinen lisääntymistapa, sillä muuten miehen metsästys ja riskit saattavat jatkua monta kuukautta. Asenteidesi vuoksi naiset joutuisivat hankkimaan spermanluovuttajia yöelämästä eikä laadusta olisi tällöin takuita. Epäilen, että haluat näille naisille klamydian ja hivin. Samaa sukupuolta olevien parien suhteen kestäisivät todennäköisesti pidempään ja he olisivat uskollisempia toisilleen, jos korjaisit asenteitasi.
Et ymmärrä, että hedelmöityshoidoilla hankittava lapsi on itse asiassa kaikkein halutuin ja enemmän toivottu kuin niin sanottu "luomulapsi". Hän saa rakastavan, hellän sylin ja kahden naisen osalta kaksi rakastavaa syliä. Luulet, että saman katon alla asuvat isä ja äiti takaavat onnellisen lapsuuden, etkä ymmärrä, että ettei hyvä kasvuympäristö perustu vanhempien määrään, sukupuoleen tai seksuaaliseen suuntautumiseen. Ilmeisesti vain vanhakantainen näkemykseksi sukupuolirooleista saa sinut ajattelemaan, että lapsen identiteetin kehittymisen kannalta on välttämätöntä, että perheessä on sekä mies että nainen, sekä isä että äiti.
Et ymmärrä, että jos lapsella ei ole koskaan isää ollutkaan, ei hän kärsi siitä. Vain isän menetys on traumaattinen kokemus. Isättömyys ei mahdollisesti aiheuttaisi niin paljon ongelmia, jos hyväksyisit avosylin erilaiset perheet. Toisin sanoen isättömyys ei ole ongelma, vaan se, ettet sinä ja kaltaisesi osaa suhtautua isättömyyteen.
Olet negatiivinen, elämänkielteinen, ennakkoluuloinen, syrjivä, ulkokultainen, tekopyhä ja vastustat tasa-arvoa. Lähimmäisenrakkaus on sinusta kaukana.
***
Että ihan Raamattuun jotkut vetoavat. No, sehän on vain heidän pyhä kirjansa. Pitää muista, että tässä yhteiskunnassa saa ajatella mitä haluaa, mutta vakaumuksensa mukaan ei saa toimia.
Sitä lapsen etuahan tässä haetaan. Eihän kukaan nyt lapsia itsekkäistä syistä halua, huhhuh sentään. Ideaaleista on kanssa aivan väärät käsitykset. On se merkillistä, että eivät jo tajua vaieta. Jollekin tulee pian huono olo, jos sanotaan, että jokin asiantila on tavoiteltavampi kuin toinen. Voivoi. Edelleenkään ei saisi unohtaa, että pään sisässä oleva vakaumus ei saa näkyä mitenkään ulos. Varsinkaan ei saa sanoa ääneen, mitä ajattelee.
Kyllä noille suvaitsemattomille jotain pitäisi tehdä, ihan yleisen hyvinvoinnin nimissä. Johan tuommoiset pahansuovat ajatukset ideaaleista ja muista saastuttavat kaikkien elämän. Onhan se suoraan nähtävissä siitä, kun samaa sukupuolta olevien parien suhteet eivät usein kestä. Pahalla silmällä ovat varmaan katsoneet. Varmasti hiviä ja muuta yrittävät saada aikaan.
Sama juttu isättömät lapset. Lopettaisivat jo sen saarnaamisen, kyllä kaikki siitä suttaantuu kun lakaistaan roskat maton alle ja lakataan ajattelemasta ikäviä asioita. Noniin kriitikot, suu suppuun! Me suvaitsevat voimme sillä välin olla äänessä, me osaamme puhua niin, että kaikilla säilyy hyvä mieli. Ottaisivat meistä esimerkkiä!
keskiviikkona, lokakuuta 25, 2006
Hanki parempaa luettavaa
- Epäkaupallisia tiedotteita -
Kohupastori paljastaa: totuus kulissien takana
Otsikoista tutun Vammalan kappalaisen, Jari Rankisen kynästä lähtee teologisia kannanottoja, julkkiselämän puintia ja pappisvirallista haircuttia.
FOUND - kaikella on tarkoitus
"Mutta jollekin saarelle meidän täytyy viskautua" (Apt. 27:26) on uuden, evankelisen verkkolehden Gladioluksen motto. Tämä pikkumiekka pureutuu teologisen terävällä mutta kansantajuisella otteella aikamme ilmiöihin ja Raamatun sanaan.
Ensimmäinen numero on jo ilmestynyt. Ilmaisjakeluna asiasta kiinnostuneille!
Kohupastori paljastaa: totuus kulissien takana
Otsikoista tutun Vammalan kappalaisen, Jari Rankisen kynästä lähtee teologisia kannanottoja, julkkiselämän puintia ja pappisvirallista haircuttia.
FOUND - kaikella on tarkoitus
"Mutta jollekin saarelle meidän täytyy viskautua" (Apt. 27:26) on uuden, evankelisen verkkolehden Gladioluksen motto. Tämä pikkumiekka pureutuu teologisen terävällä mutta kansantajuisella otteella aikamme ilmiöihin ja Raamatun sanaan.
Ensimmäinen numero on jo ilmestynyt. Ilmaisjakeluna asiasta kiinnostuneille!
sunnuntaina, lokakuuta 22, 2006
hengen tuotteita
Uskontunnustus
Minä uskon ihmiseen,
isään ja äitiin, kaikkivaltiaisiin,
ymmärryksen ja maailmankuvan luojiin,
ja itseeni,
heidän ainoaan Lapseensa, aikamme herraan,
joka sikisi isästä, syntyi äidistä,
kärsi lapsuutensa aikana, aikuistui, kuoli ja haudattiin,
astui alas murheeseen, nousi kolmantena päivänä surustaan,
astui ylös kypsän iän menestykseen,
istuu jumalien, isien ja äitien, kaikkivaltiaiden,
oikealla puolella ja on sieltä tuleva
tuomitsemaan kaikkia suvaitsemattomia,
ja pyhään empatiaan,
pyhän yhteisen ihmiskunnan,
pyhäin yhteyden,
pahuuden läpi sormien katsomisen,
mielen ylösnousemisen
ja iankaikkisen tarkoituksettomuuden.
***
Olen taas käymässä käsiksi kandidaatin tutkielmaan. Ensimmäinen seminaari keväällä sujui lopulta menestyksellä, vaikka viime tinkaan kirjoittaminen jäikin. Samoin on käymässä taas, ja kirjoittamisahdistus on jo päällä. Vihaanrakastan kirjoittamista. Tyhjä paperi, tyhjä tiedosto vaativat kirjoittajaansa. Aloittaminen on tuskallisen vaikeaa. Kunnianhimo tekstin sisällön, muotoilun ja kaiken mahdollisen suhteen suunnaton.
Koetan lähestyä Pyhää, eikä voisi olla kiehtovampaa ja vaikeampaa aihetta. Kysymys on kaipuusta, jota ihmiset ovat kautta historian sanoittaneet ja kuvittaneet. Levoton on ihmismieli, kunnes se löytää levon Jumalassa, kirjoitti Augustinus.
***
Pyhä, pyhä, pyhä
olet, Herra Sebaot, sinä sotajoukkojen Jumala,
kuningasten Kuningas ja herrain Herra!
Olet täynnä armoa ja totuutta,
Immanuel, Jumala kanssamme...
Minä uskon ihmiseen,
isään ja äitiin, kaikkivaltiaisiin,
ymmärryksen ja maailmankuvan luojiin,
ja itseeni,
heidän ainoaan Lapseensa, aikamme herraan,
joka sikisi isästä, syntyi äidistä,
kärsi lapsuutensa aikana, aikuistui, kuoli ja haudattiin,
astui alas murheeseen, nousi kolmantena päivänä surustaan,
astui ylös kypsän iän menestykseen,
istuu jumalien, isien ja äitien, kaikkivaltiaiden,
oikealla puolella ja on sieltä tuleva
tuomitsemaan kaikkia suvaitsemattomia,
ja pyhään empatiaan,
pyhän yhteisen ihmiskunnan,
pyhäin yhteyden,
pahuuden läpi sormien katsomisen,
mielen ylösnousemisen
ja iankaikkisen tarkoituksettomuuden.
***
Olen taas käymässä käsiksi kandidaatin tutkielmaan. Ensimmäinen seminaari keväällä sujui lopulta menestyksellä, vaikka viime tinkaan kirjoittaminen jäikin. Samoin on käymässä taas, ja kirjoittamisahdistus on jo päällä. Vihaanrakastan kirjoittamista. Tyhjä paperi, tyhjä tiedosto vaativat kirjoittajaansa. Aloittaminen on tuskallisen vaikeaa. Kunnianhimo tekstin sisällön, muotoilun ja kaiken mahdollisen suhteen suunnaton.
Koetan lähestyä Pyhää, eikä voisi olla kiehtovampaa ja vaikeampaa aihetta. Kysymys on kaipuusta, jota ihmiset ovat kautta historian sanoittaneet ja kuvittaneet. Levoton on ihmismieli, kunnes se löytää levon Jumalassa, kirjoitti Augustinus.
***
Pyhä, pyhä, pyhä
olet, Herra Sebaot, sinä sotajoukkojen Jumala,
kuningasten Kuningas ja herrain Herra!
Olet täynnä armoa ja totuutta,
Immanuel, Jumala kanssamme...
perjantaina, lokakuuta 13, 2006
Hammasharjan ostamisen vaikeus
Ei sitä uskoisi, miten vaikeaa voi olla ostaa hammasharja.
Olen vuositolkulla käyttänyt Pepsodentin Extra softia, kun otteeni ovat ienten kannalta turhankin kovat. Tykkään harjan muotoilusta ja hintakin on sopivan edullinen.
Mutta voi kurjuutta! Tämä tuote ilmeisesti on vedetty pois markkinoilta - ainakaan meidän lähikaupoista sitä ei enää saa. Kyllä löytyy jos jonkinnäköista neonväristä, röhelöistä tuuthbrassia, mutta ei vanhaa kunnon perinteistä, yksinkertaista Pepsodentia... tai siis juurikin sitä extra soft -versiota. Niinpä olen ties monettako kuukautta käyttänyt jo lähes loppuun kulunutta harjaani. Mihinkähän tässä vielä päädytään!
En voi ymmärtää tätä maailman vääryyttä. Samaa ikävää peliä on harrastanut myös Herbina uusimalla tuotesarjaansa useammin kuin laki sallii. Käytän sitä turkoosikorkkista deodoranttia, olen varmaan kaksitoistakesäisestä käyttänyt samaa. Parempaa ja halvempaa kun en ole löytänyt, niin kyllä sydänjuuria kylmäsi, kun luulin, että valmistus on lopetettu.
Sama juttu Clear Line -sarjan tasapainottavan geelivoiteen ja tehohoidon suhteen. Riittoisaa, halpaa ja minun iholleni kuin nappiin tehty. (Ei äkkiä uskoisi, kun on atoopikosta kyse, mutta ihon olemus vaihtelee valtavasti...) No, lähes joka kerta, kun noin puolen vuoden välein käyn ostamassa uutta, niin saa metsästää kissojen ja koirien kanssa. Purkit ovat ulkomuodoltaan muuttuneet, väliaikaisesti loppu tai valmistus lopetettu.
Lopettakaa nyt hyvän tähden tavallisten ihmisten kiusaaminen siellä tuotekehittelyosastoillanne!
Olen vuositolkulla käyttänyt Pepsodentin Extra softia, kun otteeni ovat ienten kannalta turhankin kovat. Tykkään harjan muotoilusta ja hintakin on sopivan edullinen.
Mutta voi kurjuutta! Tämä tuote ilmeisesti on vedetty pois markkinoilta - ainakaan meidän lähikaupoista sitä ei enää saa. Kyllä löytyy jos jonkinnäköista neonväristä, röhelöistä tuuthbrassia, mutta ei vanhaa kunnon perinteistä, yksinkertaista Pepsodentia... tai siis juurikin sitä extra soft -versiota. Niinpä olen ties monettako kuukautta käyttänyt jo lähes loppuun kulunutta harjaani. Mihinkähän tässä vielä päädytään!
En voi ymmärtää tätä maailman vääryyttä. Samaa ikävää peliä on harrastanut myös Herbina uusimalla tuotesarjaansa useammin kuin laki sallii. Käytän sitä turkoosikorkkista deodoranttia, olen varmaan kaksitoistakesäisestä käyttänyt samaa. Parempaa ja halvempaa kun en ole löytänyt, niin kyllä sydänjuuria kylmäsi, kun luulin, että valmistus on lopetettu.
Sama juttu Clear Line -sarjan tasapainottavan geelivoiteen ja tehohoidon suhteen. Riittoisaa, halpaa ja minun iholleni kuin nappiin tehty. (Ei äkkiä uskoisi, kun on atoopikosta kyse, mutta ihon olemus vaihtelee valtavasti...) No, lähes joka kerta, kun noin puolen vuoden välein käyn ostamassa uutta, niin saa metsästää kissojen ja koirien kanssa. Purkit ovat ulkomuodoltaan muuttuneet, väliaikaisesti loppu tai valmistus lopetettu.
Lopettakaa nyt hyvän tähden tavallisten ihmisten kiusaaminen siellä tuotekehittelyosastoillanne!
Riman alitus
Anttilan joulukuvasto tuli eilen. !
Oikein yökötti katsella sitä kultaa ja kimallusta. Eipä aikaakaan, niin ensimmäinen joulukrääsä pukkaa postiluukusta jo juhannuksena. Ja turhuuksien turhuus, sanoi Saarnaaja...
Topelius sen sijaan tavoitti joulusta jotain olennaista, nimittäin sen, mitä kliseemäisesti tavoitellaan sanoilla "joulu joka päivä".
En etsi valtaa, loistoa
En etsi valtaa, loistoa, en kaipaa kultaakaan;
mä pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan!
Se joulu suo, mi onnen tuo ja mielet nostaa Luojan luo!
Ei valtaa eikä kultaakaan, vaan rauhaa päälle maan!
Suo mulle maja rauhaisa ja lasten joulupuu!
Jumalan sanan valoa, joss' sieluin kirkastuu!
Tuo kotihin, jos pieneenkin, nyt joulujuhla suloisin!
Jumala sanan valoa, ja mieltä jaloa!
Luo köyhän niinkuin rikkahan saa joulu ihana!
Pimeytehen maailman tuo taivaan valoa!
Sua halajan, Sua odotan, Sä Herra maan ja taivahan!
Nyt köyhän niinkuin rikkaan luo suloinen joulus tuo!
- san. Sakari Topelius, säv. Jean Sibelius
Oikein yökötti katsella sitä kultaa ja kimallusta. Eipä aikaakaan, niin ensimmäinen joulukrääsä pukkaa postiluukusta jo juhannuksena. Ja turhuuksien turhuus, sanoi Saarnaaja...
Topelius sen sijaan tavoitti joulusta jotain olennaista, nimittäin sen, mitä kliseemäisesti tavoitellaan sanoilla "joulu joka päivä".
En etsi valtaa, loistoa
En etsi valtaa, loistoa, en kaipaa kultaakaan;
mä pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan!
Se joulu suo, mi onnen tuo ja mielet nostaa Luojan luo!
Ei valtaa eikä kultaakaan, vaan rauhaa päälle maan!
Suo mulle maja rauhaisa ja lasten joulupuu!
Jumalan sanan valoa, joss' sieluin kirkastuu!
Tuo kotihin, jos pieneenkin, nyt joulujuhla suloisin!
Jumala sanan valoa, ja mieltä jaloa!
Luo köyhän niinkuin rikkahan saa joulu ihana!
Pimeytehen maailman tuo taivaan valoa!
Sua halajan, Sua odotan, Sä Herra maan ja taivahan!
Nyt köyhän niinkuin rikkaan luo suloinen joulus tuo!
- san. Sakari Topelius, säv. Jean Sibelius
keskiviikkona, syyskuuta 13, 2006
Vesi vanhin voitehista...
Taannoin kirjoittelin pitkät pätkät elämästäni atoopikkona. Mainitsin tuolloin myös alituisesta veden kittaamisesta, ja nyt löysin veteraaniurheilijan blogista listauksen syistä, miksi muidenkin kannattaisi aloittaa vesiryyppäjäiset...
;)
;)
lauantaina, syyskuuta 09, 2006
Rakentavia ratkaisuja
Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa on pitkään keskusteltu virkakysymyksestä: voiko nainen toimia pappina vai ei. Pian, 12.-13.9.2006, kokoontuva piispainkokous päättää siitä, tuleeko virkakysymyksessä toisinajattelevia seurakunnan työntekijöitä ja seurakuntalaisia rankaista, jos he eivät suostu hengelliseen yhteistyöhön naispappien kanssa.
Hengellinen yhteistyö merkitsee esimerkiksi messun toimittamista yhdessä, ei kaikkea mahdollista yhteistyötä. Tällaisesta kieltäytyville papeille piispa Heikan johtama työryhmä ehdottaa mietinnössään rangaistukseksi ensin määräaikaista virasta erottamista, ja jos tämä ei tepsi, niin sitten lopullista ratkaisua. Työryhmän mukaan asiasta saa ajatella kuten haluaa, mutta vakaumuksensa mukaan ei saa toimia. (Työryhmä vetoaa tekstissään muun muassa lakiin miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta, jonka toisessa pykälässä todetaan, että laki ei koske minkään uskonnollisen yhdyskunnan uskonnonharjoitusta. Mietinnön allekirjoittaneet työryhmän jäsenet eivät siis pidä messuja, kastetta ja ehtoollista sekä muuta hengellistä toimintaa uskonnonharjoituksena. Mielenkiintoinen näkökohta!)
Valitettavasti tuntemattomana pysyttelevä taho on julkaissut verkossa Rakentavia ratkaisuja -addressin, jossa ehdotetaan, että rankaisemisen sijaan etsittäisiin toimintatapoja, joiden puitteissa asiasta eri tavoin ajattelevat voisivat edelleen toimia samassa kirkossa.
Jos pidät addressia allekirjoittamisen arvoisena, voit myös mainostaa sitä näin viime hetkellä.
Hengellinen yhteistyö merkitsee esimerkiksi messun toimittamista yhdessä, ei kaikkea mahdollista yhteistyötä. Tällaisesta kieltäytyville papeille piispa Heikan johtama työryhmä ehdottaa mietinnössään rangaistukseksi ensin määräaikaista virasta erottamista, ja jos tämä ei tepsi, niin sitten lopullista ratkaisua. Työryhmän mukaan asiasta saa ajatella kuten haluaa, mutta vakaumuksensa mukaan ei saa toimia. (Työryhmä vetoaa tekstissään muun muassa lakiin miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta, jonka toisessa pykälässä todetaan, että laki ei koske minkään uskonnollisen yhdyskunnan uskonnonharjoitusta. Mietinnön allekirjoittaneet työryhmän jäsenet eivät siis pidä messuja, kastetta ja ehtoollista sekä muuta hengellistä toimintaa uskonnonharjoituksena. Mielenkiintoinen näkökohta!)
Valitettavasti tuntemattomana pysyttelevä taho on julkaissut verkossa Rakentavia ratkaisuja -addressin, jossa ehdotetaan, että rankaisemisen sijaan etsittäisiin toimintatapoja, joiden puitteissa asiasta eri tavoin ajattelevat voisivat edelleen toimia samassa kirkossa.
Jos pidät addressia allekirjoittamisen arvoisena, voit myös mainostaa sitä näin viime hetkellä.
tiistaina, elokuuta 29, 2006
Sitä jaksaa, kun on mitä odottaa
Odotan tältä syksyltä ainakin kahta asiaa: että pääsisin viimeinkin Starttipäiville ja että unelma matkasta Englantiin toteutuisi.
No, minähän unelmoin kyllä matkustamisesta yleensäkin, eikä äkkiä tule mieleen maata, jossa en haluaisi käydä. Mutta onhan toki Englannissa sitä jotakin... ;)
Emilia, johon tutustuimme Rydessä, opiskelee Englannissa tämän syksyn, ja koska Ryanair tarjoaa niin halpoja lentoja, nyt se on tehtävä.
United Kingdom, here we come!!!
No, minähän unelmoin kyllä matkustamisesta yleensäkin, eikä äkkiä tule mieleen maata, jossa en haluaisi käydä. Mutta onhan toki Englannissa sitä jotakin... ;)
Emilia, johon tutustuimme Rydessä, opiskelee Englannissa tämän syksyn, ja koska Ryanair tarjoaa niin halpoja lentoja, nyt se on tehtävä.
United Kingdom, here we come!!!
sunnuntaina, elokuuta 27, 2006
Evankeliumia!
Tämä ei ole saarna. Tämä on todistuspuheenvuoro.
Hei, olen Päivi. Opiskelen filosofiaa neljättä vuotta, teen samalla kahta työtä ja yritän hoitaa kotia. Olen naimisissa ja minulla on muutenkin paljon sosiaalista elämää.
Kauan aikaa olin tyytyväinen elämääni, olihan minulla kaikkea, mitä ihminen voisi haluta, jopa yltäkyllin. Töitä, mielekästä tekemistä, rahaa, kiirettä, menoa ja meininkiä, ihmisiä ympärillä. Luulin omaavani loputtomat voimavarat ja teräksisen terveyden. Sitten huomasin, että jotain tuntui puuttuvan: lepoa! Vapaa-aikaa! Laiskottelua! Väsymys alkoi olla kuristavaa. Pälli meinasi repeillä. Ahdistus iski ja ihana elämäni tuntui liian vaativalta ja vihattavalta. Vanha suorittaja alkoi epäillä suorittamisen mielekkyyttä...
Menin sielunhoitoon, ja sain kuulla tuon ihanan ilosanoman: eihän kukaan sinun sijassasi jaksaisi! Eihän sinulla ole ollut kunnon lomaa kolmeen vuoteen - ihminen tarvitsee vähintään kolme, neljä viikkoa yhtämittaista lomaa, ei vain toipuakseen entisistä rasituksista vaan kerätäkseen myös uusia voimavaroja tuleviin haasteisiin.
Sain neuvon: älä ota ainakaan mitään uutta. Sain viestin: koetetaan löytää ratkaisuja arjen ongelmiin. Sain rohkaisua: peru opintotuki muutamaksi kuukaudeksi, tee se ihmeessä!
Nyt on loppuelämäni ensimmäinen päivä. Tästä eteenpäin haluan elää vähemmän suorituskeskeisesti. Luulen, että takapakkeja tulee, mutta tasapainoinen elämä on tavoittelemisen arvoinen päämäärä. Kyllä lepo tekee hyvää!
Hei, olen Päivi. Opiskelen filosofiaa neljättä vuotta, teen samalla kahta työtä ja yritän hoitaa kotia. Olen naimisissa ja minulla on muutenkin paljon sosiaalista elämää.
Kauan aikaa olin tyytyväinen elämääni, olihan minulla kaikkea, mitä ihminen voisi haluta, jopa yltäkyllin. Töitä, mielekästä tekemistä, rahaa, kiirettä, menoa ja meininkiä, ihmisiä ympärillä. Luulin omaavani loputtomat voimavarat ja teräksisen terveyden. Sitten huomasin, että jotain tuntui puuttuvan: lepoa! Vapaa-aikaa! Laiskottelua! Väsymys alkoi olla kuristavaa. Pälli meinasi repeillä. Ahdistus iski ja ihana elämäni tuntui liian vaativalta ja vihattavalta. Vanha suorittaja alkoi epäillä suorittamisen mielekkyyttä...
Menin sielunhoitoon, ja sain kuulla tuon ihanan ilosanoman: eihän kukaan sinun sijassasi jaksaisi! Eihän sinulla ole ollut kunnon lomaa kolmeen vuoteen - ihminen tarvitsee vähintään kolme, neljä viikkoa yhtämittaista lomaa, ei vain toipuakseen entisistä rasituksista vaan kerätäkseen myös uusia voimavaroja tuleviin haasteisiin.
Sain neuvon: älä ota ainakaan mitään uutta. Sain viestin: koetetaan löytää ratkaisuja arjen ongelmiin. Sain rohkaisua: peru opintotuki muutamaksi kuukaudeksi, tee se ihmeessä!
Nyt on loppuelämäni ensimmäinen päivä. Tästä eteenpäin haluan elää vähemmän suorituskeskeisesti. Luulen, että takapakkeja tulee, mutta tasapainoinen elämä on tavoittelemisen arvoinen päämäärä. Kyllä lepo tekee hyvää!
torstaina, elokuuta 24, 2006
Pyhää huolettomuutta
Kuinka minusta tuli filosofian opiskelija
Omistettu Thi:lle.
Tarinan voisi kertoa lyhyesti, tai sitten pitkästi. Koska tilaa on, niin pitkästi sitten. :)
***
Synnyin 70-luvulla perheeni esikoisena, keskelle korpea. Taloudellisesti oli hyvin tiukkaa, muistan että hedelmiä oli vain jouluna ja limsaa juhannuksena. Isä oli aina töissä; pellolla, navetassa tai metsässä. Äidillä oli myös kädet täynnä tekemistä, ja lisäksi naapurikunnassa hoidettavana oma äitinsä, joka tarvitsi jo paljon apua arjessaan. Vuoden minun jälkeeni syntyi liian kiltti pikkuveljeni ja neljän vuoden päästä kaikkien rakastama sisko.
Elämä kuljetti niin, että olin omituinen pikkuvanha lapsi, joka ei osannut ystävystyä. Sen sijaan luin mittaamattoman määrän kirjoja ja tulin koulukiusatuksi, sekä ala- että yläasteella. Tuota yhtä aspektia lukuunottamatta tykkäsin koulusta ja myös monista yksinäisistä harrastuksistani, kuten laulamisesta ja soittamisesta, kirjoittamisesta ja piirtämisestä. Kaikissa niissä olinkin hyvä, vaikka en sitä juuri arvostanut. Olisin vain halunnut olla niinkuin kaikki muutkin, joilla oli ystäviä ja kavereita.
Yläasteaikoina olin vakuuttunut siitä, että mikä ikinä ammattini tulisi olemaankin, en voisi työskennellä ihmisten kanssa - eihän kukaan tuntunut omaa perhettä ja joitakin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta pitävän minusta. Lukiossa sosiaalinen minäni alkoi vähitellen kuoriutua. Ystävystyin vastoin kaikkia odotuksia muutaman luokkakaverin kanssa, vaikka vinoilijoita vieläkin riitti. Kaksissa kristillisissä kuvioissa, Rauhan Sanassa ja Kansanlähetyksessä, minulle muotoutui vähitellen laaja ystävä- ja tuttavapiiri.
Kiusaamisella oli kuitenkin se vaikutus, että halusin päästä koulunkäynnistä ja opiskelusta mahdollisimman äkkiä eroon. Todistuksen perusteella minua usutettiin hakemaan yliopistoon, mutta se ei tuntunut omalta ollenkaan. Niinpä hain graafiselle alalle sinne kuitenkaan pääsemättä, ja alkoivat kultaiset välivuoteni: työllisyyskurssia, atk-kurssia, raamattukurssia ja kouluavustajan hommia. Viimeisin vakuutti minut siitä, että opettajaksi en halua. Sen sijaan hain kahteen otteeseen kirkon nuorisotyöntekijäksi, ja jälkimmäisellä kerralla myös sosionomin koulutukseen.
Tällä tavalla päädyin Vantaalle opiskelemaan alaa, joka kyllä olikin kiinnostava, varsinkin niiltä osin, mitä nykyiselläänkin opiskelen: psykologian ja yhteiskunnallisten aineiden osalta. EVAMK:in, nykyisen Laurean aikoina tutustuin myös Miikaan ja aloimme seurustella. Kaukosuhteesta ehdimme nauttia vuoden, ja valmistumiseni jälkeen suuntasimme Ryttylään teologiselle linjalle. Tarkoitukseni oli alunperin hakea Helsinkiin lukemaan teologiaa, mutta vuoden aikana tulin toisiin aatoksiin - ei vähiten siksi, että Miika aikoi Jyväskylään.
Niinpä aloin selailla hakuopasta periaatteella "sinne mihin ei tarvitse lukea", ja löysin Jyväskylästä puhe- ja yhteisöviestinnän, jotka kiinnostivat. Tällainen hakeminen tuntui vähän arveluttavalta, ja ajattelin varalta lukea jotain, mihin olisi mahdollisimman vähän luettavaa... ja sehän oli filosofia, vain yksi kirja, joka löytyi vanhan kotikunnan kirjastosta. (Ei oteta lukuun sitä, että itse en ole koulussa filosofiaa koskaan opiskellut. ;)
Ensimmäisellä hakukerralla jäi vähästä kiinni, ja päätin, että kokeilen vielä kerran seuraavana keväänä, ja jos ei, niin sitten ei. Sillä välin piti keksiä taas vuodeksi tekemistä, ja pitkäaikainen haaveeni lyhytaikaisesta lähetystyöstä toteutui: matkasimme viiden likan porukalla Eestiin, missä kului syksy. Välimatkako vai mikä, mutta lokakuulla Miika tuli käymään ja kosi minua Tarton torilla Kissing Students -suihkulähteen äärellä.
Kevät menikin sitten häitä valmistellen ja taas pääsykokeisiin lukien - ja tällä kertaa tärppäsi. Kas kummaa, heti opiskelujen aluksi päätin, että rupean filosofian, elämänkatsomustiedon, psykologian ja uskonnon opettajaksi... :)
***
Tässä tarinassa on monia elementtejä, jotka tuuppivat minua filosofoimisen suuntaan.
Isä on älykäs, taiteellisesti lahjakas ja kriittinen. Äiti on kiinnostunut historiasta ja yhteiskunnallisista asioista, ja ihmiseksi, joka ei itse juuri ehdi lukea, hän on koonnut mittavan kirjaston. Molemmat vanhempani arvostavat koulutusta, ja kannustivat jokaista lapsistaan tekemään sitä, mistä me itse pidämme.
Kiusaaminenko se lienee, joka sai minut jo pienenä reflektoimaan omaa itseäni ja maailmaa yleensäkin. Yksinäisyyskö ehkä, joka tarjosi aikaa ja tilaa näille pohdinnoille. Raamatunluku ja raamattuopetukset, jotka tarjosivat kriittisen ajattelun välineistöä.
Ammattikorkean opinnot herättelivät uinuvan kiinnostuksen yhteiskunnallisiin asioihin, ja Ryttylässä apologia antoi esimakua siitä, mitä filosofian opiskelu voisi olla.
***
Ammattikorkean aikoina olin välillä kovin ahdistunut, kun en ollut varma, olinko oikealla alalla. Lopulta tajusin, että hajoan kappaleiksi, jos jotakin ei tapahdu, ja päätin alkaa opetella pyhää huolettomuutta: jos teen sitä, minkä näen tällä hetkellä parhaaksi ja järkeväksi, tulevaisuutta ei auta yhtään murehtiminen. Elämä ei mene hukkaan, sillä olen joka hetki sillä paikalla, mihin Jumala on minut tarkoittanut, vaikka en aina näkisi sitä.
Jos siis minua ei ole tarkoitettu työskentelemään opettajana, niin aikanaan Jumala näyttää, mitä minä teen. Nykyisin olen kyllä hiukan päämäärätietoisempi kuin ennen, mutta suhtaudun tulevaisuuteen seikkailumielellä: ei sitä koskaan tiedä, mitä vastaan tulee.
Saattaa tulla vaikeitakin aikoja, mutta lopulta "kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat" ja hänen tahtonsa meitä kohtaan on hyvä.
Omistettu Thi:lle.
Tarinan voisi kertoa lyhyesti, tai sitten pitkästi. Koska tilaa on, niin pitkästi sitten. :)
***
Synnyin 70-luvulla perheeni esikoisena, keskelle korpea. Taloudellisesti oli hyvin tiukkaa, muistan että hedelmiä oli vain jouluna ja limsaa juhannuksena. Isä oli aina töissä; pellolla, navetassa tai metsässä. Äidillä oli myös kädet täynnä tekemistä, ja lisäksi naapurikunnassa hoidettavana oma äitinsä, joka tarvitsi jo paljon apua arjessaan. Vuoden minun jälkeeni syntyi liian kiltti pikkuveljeni ja neljän vuoden päästä kaikkien rakastama sisko.
Elämä kuljetti niin, että olin omituinen pikkuvanha lapsi, joka ei osannut ystävystyä. Sen sijaan luin mittaamattoman määrän kirjoja ja tulin koulukiusatuksi, sekä ala- että yläasteella. Tuota yhtä aspektia lukuunottamatta tykkäsin koulusta ja myös monista yksinäisistä harrastuksistani, kuten laulamisesta ja soittamisesta, kirjoittamisesta ja piirtämisestä. Kaikissa niissä olinkin hyvä, vaikka en sitä juuri arvostanut. Olisin vain halunnut olla niinkuin kaikki muutkin, joilla oli ystäviä ja kavereita.
Yläasteaikoina olin vakuuttunut siitä, että mikä ikinä ammattini tulisi olemaankin, en voisi työskennellä ihmisten kanssa - eihän kukaan tuntunut omaa perhettä ja joitakin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta pitävän minusta. Lukiossa sosiaalinen minäni alkoi vähitellen kuoriutua. Ystävystyin vastoin kaikkia odotuksia muutaman luokkakaverin kanssa, vaikka vinoilijoita vieläkin riitti. Kaksissa kristillisissä kuvioissa, Rauhan Sanassa ja Kansanlähetyksessä, minulle muotoutui vähitellen laaja ystävä- ja tuttavapiiri.
Kiusaamisella oli kuitenkin se vaikutus, että halusin päästä koulunkäynnistä ja opiskelusta mahdollisimman äkkiä eroon. Todistuksen perusteella minua usutettiin hakemaan yliopistoon, mutta se ei tuntunut omalta ollenkaan. Niinpä hain graafiselle alalle sinne kuitenkaan pääsemättä, ja alkoivat kultaiset välivuoteni: työllisyyskurssia, atk-kurssia, raamattukurssia ja kouluavustajan hommia. Viimeisin vakuutti minut siitä, että opettajaksi en halua. Sen sijaan hain kahteen otteeseen kirkon nuorisotyöntekijäksi, ja jälkimmäisellä kerralla myös sosionomin koulutukseen.
Tällä tavalla päädyin Vantaalle opiskelemaan alaa, joka kyllä olikin kiinnostava, varsinkin niiltä osin, mitä nykyiselläänkin opiskelen: psykologian ja yhteiskunnallisten aineiden osalta. EVAMK:in, nykyisen Laurean aikoina tutustuin myös Miikaan ja aloimme seurustella. Kaukosuhteesta ehdimme nauttia vuoden, ja valmistumiseni jälkeen suuntasimme Ryttylään teologiselle linjalle. Tarkoitukseni oli alunperin hakea Helsinkiin lukemaan teologiaa, mutta vuoden aikana tulin toisiin aatoksiin - ei vähiten siksi, että Miika aikoi Jyväskylään.
Niinpä aloin selailla hakuopasta periaatteella "sinne mihin ei tarvitse lukea", ja löysin Jyväskylästä puhe- ja yhteisöviestinnän, jotka kiinnostivat. Tällainen hakeminen tuntui vähän arveluttavalta, ja ajattelin varalta lukea jotain, mihin olisi mahdollisimman vähän luettavaa... ja sehän oli filosofia, vain yksi kirja, joka löytyi vanhan kotikunnan kirjastosta. (Ei oteta lukuun sitä, että itse en ole koulussa filosofiaa koskaan opiskellut. ;)
Ensimmäisellä hakukerralla jäi vähästä kiinni, ja päätin, että kokeilen vielä kerran seuraavana keväänä, ja jos ei, niin sitten ei. Sillä välin piti keksiä taas vuodeksi tekemistä, ja pitkäaikainen haaveeni lyhytaikaisesta lähetystyöstä toteutui: matkasimme viiden likan porukalla Eestiin, missä kului syksy. Välimatkako vai mikä, mutta lokakuulla Miika tuli käymään ja kosi minua Tarton torilla Kissing Students -suihkulähteen äärellä.
Kevät menikin sitten häitä valmistellen ja taas pääsykokeisiin lukien - ja tällä kertaa tärppäsi. Kas kummaa, heti opiskelujen aluksi päätin, että rupean filosofian, elämänkatsomustiedon, psykologian ja uskonnon opettajaksi... :)
***
Tässä tarinassa on monia elementtejä, jotka tuuppivat minua filosofoimisen suuntaan.
Isä on älykäs, taiteellisesti lahjakas ja kriittinen. Äiti on kiinnostunut historiasta ja yhteiskunnallisista asioista, ja ihmiseksi, joka ei itse juuri ehdi lukea, hän on koonnut mittavan kirjaston. Molemmat vanhempani arvostavat koulutusta, ja kannustivat jokaista lapsistaan tekemään sitä, mistä me itse pidämme.
Kiusaaminenko se lienee, joka sai minut jo pienenä reflektoimaan omaa itseäni ja maailmaa yleensäkin. Yksinäisyyskö ehkä, joka tarjosi aikaa ja tilaa näille pohdinnoille. Raamatunluku ja raamattuopetukset, jotka tarjosivat kriittisen ajattelun välineistöä.
Ammattikorkean opinnot herättelivät uinuvan kiinnostuksen yhteiskunnallisiin asioihin, ja Ryttylässä apologia antoi esimakua siitä, mitä filosofian opiskelu voisi olla.
***
Ammattikorkean aikoina olin välillä kovin ahdistunut, kun en ollut varma, olinko oikealla alalla. Lopulta tajusin, että hajoan kappaleiksi, jos jotakin ei tapahdu, ja päätin alkaa opetella pyhää huolettomuutta: jos teen sitä, minkä näen tällä hetkellä parhaaksi ja järkeväksi, tulevaisuutta ei auta yhtään murehtiminen. Elämä ei mene hukkaan, sillä olen joka hetki sillä paikalla, mihin Jumala on minut tarkoittanut, vaikka en aina näkisi sitä.
Jos siis minua ei ole tarkoitettu työskentelemään opettajana, niin aikanaan Jumala näyttää, mitä minä teen. Nykyisin olen kyllä hiukan päämäärätietoisempi kuin ennen, mutta suhtaudun tulevaisuuteen seikkailumielellä: ei sitä koskaan tiedä, mitä vastaan tulee.
Saattaa tulla vaikeitakin aikoja, mutta lopulta "kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat" ja hänen tahtonsa meitä kohtaan on hyvä.
keskiviikkona, elokuuta 23, 2006
Kymmenen tapaa nolata itsensä puhelinhaastattelijan korvissa
eli
Kuinka kieltäytyä gallupista - lyhyt oppimäärä
* Lyö luuri korvaan, kun kuulet mistä soitetaan. Tämä on yleensä varma keino päästä senhetkisestä gallupista eroon. Tosin suivaantunut haastattelija saattaa laittaa numeron kiertoon. Jos kuitenkin on kyse kännykästä, voit soveltaa seuraavaa keinoa...
* Älä vastaa puhelimeen, jos puhelu tulee tuntemattomasta numerosta. Siellähän voi olla vaikka ystävällinen puhelinhaastattelija. Sinun on syytä pelätä eritoten silloin, jos et osaa suomen kieltä, kuten sanaa ei.
* Jos kuitenkin vahingossa vastaat puhelimeen, teeskentele olevasi ystävällinen. Mainio fraasi tähän kohtaan on esimerkiksi: "Kiitti hei!" Muista lyödä luuri korvaan, älä vain erehdy kuuntelemaan sitä, kuinka puhelinhaastattelija toivottaa sinulle mukavaa illanjatkoa.
* Ilmoita mahdollisimman tylysti ja lyhytsanaisesti, että ei käy. Ystävällisyyteen sortuminen voisi olla kohtalokasta.
* Heittäydy imeläksi. "Voi kuuulta, ei minulla nyt ole aikaaa jutella sinun kanssa, lapsiruk-ka!" Pieni ivallinen vivahde äänessä antaa täydellisen loppusilauksen.
* Valehtele. Keskiverto puhelinhaastattelija oppii pian kuulemaan, milloin toisessa päässä tulee tekaistua hätävale. Kannattaa kuitenkin miettiä, mitä sanoo. Jos väität, että on kiire nyt, niin sinulta varmaan kysytään, että milloin olisi parempi hetki soitella. Varmin keino onkin väittää olevansa yli yhdeksänkymppinen, sillä sen ikäisiä haastatellaan vain hyvin harvoin. Tätähän puhelinhaastattelija ei voi kiistää, sillä suomalainenhan ei valehtele!
* Jos et itse uskalla valehdella, laita lapsesi tai joku muu tekemään se. "Eeei äiti nyt ole paikalla..." *taustalla kuuluu ääni, joka kehottaa näin sanomaan*
* Väitä kivenkovaan, että et ymmärrä mistään mitään. Sano, että et muista ikääsi, asuinpaikkaasi, et ymmärrä mitään politiikasta, et käy koskaan kaupassa etkä matkusta minnekään, et harrasta mitään, sinulla ei ole lapsia, ei rahaa, ei mielipiteitä, ja että ylipäätänsäkään ajatuksesi eivät ole minkään arvoisia - ainiin, eihän niitä ole.
* Kieltäydy toisen ihmisen puolesta, vaikka et olisikaan varma, haluaako hän osallistua. Ole mahdollisimman vihamielinen. Anna äänensävysi ilmaista, millaisena saastana pidät sinulle soittanutta henkilöä.
* Ellet mitään muuta keksi, haistattele. Tämä perinteinen keino vakuuttaa kenet tahansa siitä, että langan päässä on joko aivoton tai asennevammainen henkilö, jolle ei kannata yrittää sanoa yhtään mitään.
KIELTÄYDYITPÄ KUINKA TAHANSA, MUISTA OLLA KOHTELEMATTA PUHELINHAASTATTELIJAA KUIN HÄN OLISI ELÄVÄ, TUNTEVA JA NORMAALIN YMMÄRRYKSEN OMAAVA IHMINEN.
Jos yleensä vältät keskeyttämästä ihmistä, kun hän puhuu, sinun on nyt parasta opetella tämä taito. Kieltäytyminen kaiken kaikkiaan on kieroa peliä, joten tavallisella puheäänellä lausutut lauseet, kuten "En halua tällä kertaa osallistua", eivät tule kuuloonkaan. Varo kokeilemasta tätä, seuraukset voivat olla järkyttävät.
Muutenkaan ei kannata yrittää kommunikoida puhelinhaastattelijan kanssa, esimerkiksi kysymällä, että onko olemassa minkäänlaista järjestelyä, joka takaisi sen, että omaan numeroon ei enää soiteta kyseisestä firmasta. Turha luulla, että puhelinhaastatteluja tekevissä yrityksissä kunnioitettaisiin ihmisen oikeutta kieltäytyä haastattelusta. Sehän vaikuttaisi ihan siltä, kuin gallupejakin tekisivät inhimilliset olennot, ihmiset. Rajansa kaikella!
Kuinka kieltäytyä gallupista - lyhyt oppimäärä
* Lyö luuri korvaan, kun kuulet mistä soitetaan. Tämä on yleensä varma keino päästä senhetkisestä gallupista eroon. Tosin suivaantunut haastattelija saattaa laittaa numeron kiertoon. Jos kuitenkin on kyse kännykästä, voit soveltaa seuraavaa keinoa...
* Älä vastaa puhelimeen, jos puhelu tulee tuntemattomasta numerosta. Siellähän voi olla vaikka ystävällinen puhelinhaastattelija. Sinun on syytä pelätä eritoten silloin, jos et osaa suomen kieltä, kuten sanaa ei.
* Jos kuitenkin vahingossa vastaat puhelimeen, teeskentele olevasi ystävällinen. Mainio fraasi tähän kohtaan on esimerkiksi: "Kiitti hei!" Muista lyödä luuri korvaan, älä vain erehdy kuuntelemaan sitä, kuinka puhelinhaastattelija toivottaa sinulle mukavaa illanjatkoa.
* Ilmoita mahdollisimman tylysti ja lyhytsanaisesti, että ei käy. Ystävällisyyteen sortuminen voisi olla kohtalokasta.
* Heittäydy imeläksi. "Voi kuuulta, ei minulla nyt ole aikaaa jutella sinun kanssa, lapsiruk-ka!" Pieni ivallinen vivahde äänessä antaa täydellisen loppusilauksen.
* Valehtele. Keskiverto puhelinhaastattelija oppii pian kuulemaan, milloin toisessa päässä tulee tekaistua hätävale. Kannattaa kuitenkin miettiä, mitä sanoo. Jos väität, että on kiire nyt, niin sinulta varmaan kysytään, että milloin olisi parempi hetki soitella. Varmin keino onkin väittää olevansa yli yhdeksänkymppinen, sillä sen ikäisiä haastatellaan vain hyvin harvoin. Tätähän puhelinhaastattelija ei voi kiistää, sillä suomalainenhan ei valehtele!
* Jos et itse uskalla valehdella, laita lapsesi tai joku muu tekemään se. "Eeei äiti nyt ole paikalla..." *taustalla kuuluu ääni, joka kehottaa näin sanomaan*
* Väitä kivenkovaan, että et ymmärrä mistään mitään. Sano, että et muista ikääsi, asuinpaikkaasi, et ymmärrä mitään politiikasta, et käy koskaan kaupassa etkä matkusta minnekään, et harrasta mitään, sinulla ei ole lapsia, ei rahaa, ei mielipiteitä, ja että ylipäätänsäkään ajatuksesi eivät ole minkään arvoisia - ainiin, eihän niitä ole.
* Kieltäydy toisen ihmisen puolesta, vaikka et olisikaan varma, haluaako hän osallistua. Ole mahdollisimman vihamielinen. Anna äänensävysi ilmaista, millaisena saastana pidät sinulle soittanutta henkilöä.
* Ellet mitään muuta keksi, haistattele. Tämä perinteinen keino vakuuttaa kenet tahansa siitä, että langan päässä on joko aivoton tai asennevammainen henkilö, jolle ei kannata yrittää sanoa yhtään mitään.
KIELTÄYDYITPÄ KUINKA TAHANSA, MUISTA OLLA KOHTELEMATTA PUHELINHAASTATTELIJAA KUIN HÄN OLISI ELÄVÄ, TUNTEVA JA NORMAALIN YMMÄRRYKSEN OMAAVA IHMINEN.
Jos yleensä vältät keskeyttämästä ihmistä, kun hän puhuu, sinun on nyt parasta opetella tämä taito. Kieltäytyminen kaiken kaikkiaan on kieroa peliä, joten tavallisella puheäänellä lausutut lauseet, kuten "En halua tällä kertaa osallistua", eivät tule kuuloonkaan. Varo kokeilemasta tätä, seuraukset voivat olla järkyttävät.
Muutenkaan ei kannata yrittää kommunikoida puhelinhaastattelijan kanssa, esimerkiksi kysymällä, että onko olemassa minkäänlaista järjestelyä, joka takaisi sen, että omaan numeroon ei enää soiteta kyseisestä firmasta. Turha luulla, että puhelinhaastatteluja tekevissä yrityksissä kunnioitettaisiin ihmisen oikeutta kieltäytyä haastattelusta. Sehän vaikuttaisi ihan siltä, kuin gallupejakin tekisivät inhimilliset olennot, ihmiset. Rajansa kaikella!
sunnuntaina, toukokuuta 14, 2006
Riippumattoprobleemi
Tänään on pitkästä, pitkästä aikaa päivä, jolle ei ole olemassa minkäänlaisia suunnitelmia. Ei edes pakollista virkistäytymistä tai hauskanpitoa.
Ensin olivat viime vuodelta rästiin jääneet tentit. Sitten tulivat uusi työ, EO:n 75-vuotisjuhlatapahtuma ja Tampereen EO:n kanssa järjestetty kevätleiri. Kun luulin, että helpottaa, pitikin ruveta suunnittelemaan yleisavustushakemusta ja EO:n uutta kalenteritekstiä ylioppilaskunnan kalenteriin. Unohtamatta tietenkään kandidaatinseminaaria ja muita opiskeluja. Ja huomennahan se taas alkaa, tenttiinluku. Ennen juhannusta pitäisi suorittaa vielä kahdeksan opintoviikon edestä psykologista ja teologista kirjallisuutta sekä kahden opintoviikon äänenkäyttökurssi, joka kylläkin on kovin mielenkiintoinen...
Luin vastikään neuropsykologian tenttikirjasta, että kuukausien pitkittynyt stressi nostaa kortisoli-hormonin määrää elimistössä, ja se puolestaan vaurioittaa aivojen hippokampusta, mikä taas heikentää muistia ja keskittymiskykyä. Lisäksi pitkään koholla oleva kortisolitaso tekee elimistön immunologisen systeemin alttiimmaksi infektioille... "Älä polta kynttilää molemmista päistä", minulle sanottiin. Mutta oliko minulla vaihtoehtoja?
Monet mielipiteet ja käsitykset ovat luovineet ajatusten myllertävällä merellä kevään aikana. Olisi paljon sanottavaa... Jotakin kirjoitan ehkä tänne. Tai sitten en. Jos en jaksa.
Mutta tänään voi maata riippumatossa reporankana - ja kokea huonoa omaatuntoa ja omituista värinää sisällä, koska tänään ei olekaan kiire. !? Jospa Nalle Tuh osaisi sittenkin rentoutua. Jospa päivän vaikein dilemma olisi, että jaksaako nousta riippumatosta ja noutaa kirjan, vai maakaako vain siinä.
Kuinka odotankaan kesää! Kesää, joka on aurinkoa, vapautta, romaaneja parvekkeella, jätskiä ja piknikkejä, kesäjuhlia, lauluja iltanuotiolla ystävien kanssa, automatkoja auringonlaskuun...
Ensin olivat viime vuodelta rästiin jääneet tentit. Sitten tulivat uusi työ, EO:n 75-vuotisjuhlatapahtuma ja Tampereen EO:n kanssa järjestetty kevätleiri. Kun luulin, että helpottaa, pitikin ruveta suunnittelemaan yleisavustushakemusta ja EO:n uutta kalenteritekstiä ylioppilaskunnan kalenteriin. Unohtamatta tietenkään kandidaatinseminaaria ja muita opiskeluja. Ja huomennahan se taas alkaa, tenttiinluku. Ennen juhannusta pitäisi suorittaa vielä kahdeksan opintoviikon edestä psykologista ja teologista kirjallisuutta sekä kahden opintoviikon äänenkäyttökurssi, joka kylläkin on kovin mielenkiintoinen...
Luin vastikään neuropsykologian tenttikirjasta, että kuukausien pitkittynyt stressi nostaa kortisoli-hormonin määrää elimistössä, ja se puolestaan vaurioittaa aivojen hippokampusta, mikä taas heikentää muistia ja keskittymiskykyä. Lisäksi pitkään koholla oleva kortisolitaso tekee elimistön immunologisen systeemin alttiimmaksi infektioille... "Älä polta kynttilää molemmista päistä", minulle sanottiin. Mutta oliko minulla vaihtoehtoja?
Monet mielipiteet ja käsitykset ovat luovineet ajatusten myllertävällä merellä kevään aikana. Olisi paljon sanottavaa... Jotakin kirjoitan ehkä tänne. Tai sitten en. Jos en jaksa.
Mutta tänään voi maata riippumatossa reporankana - ja kokea huonoa omaatuntoa ja omituista värinää sisällä, koska tänään ei olekaan kiire. !? Jospa Nalle Tuh osaisi sittenkin rentoutua. Jospa päivän vaikein dilemma olisi, että jaksaako nousta riippumatosta ja noutaa kirjan, vai maakaako vain siinä.
Kuinka odotankaan kesää! Kesää, joka on aurinkoa, vapautta, romaaneja parvekkeella, jätskiä ja piknikkejä, kesäjuhlia, lauluja iltanuotiolla ystävien kanssa, automatkoja auringonlaskuun...
sunnuntaina, helmikuuta 19, 2006
Nalle Tuh
1. TILA, JOTA TAVOITTELEE - TAVOITTEIDEN MÄÄRITTÄMÄ KÄYTTÄYTYMINEN
Tuntee tarvetta samaistua johonkin ja saavuttaa suosiota viehätysvoimalla ja leppoisuudella. Tunteellinen, haikailee romanttisen hellyyden perään.
2. TILA JOSSA ON - NYKYTILANTEESEEN SOPIVA KAYTTÄYTYMINEN
Avulias ja sopeutuva. Tyytyväinen vain ollessaan läheinen toisen ihmisen tai ryhmän kanssa, luottamuksen arvoinen.
3. ESTETYT TILAT - EPÄSOPIVA KÄYTTÄYTYMINEN NYKYTILANTEESSA
Vaikeus hyväksyä luottamuksen puutetta saa hänet varomaan avoimia ristiriitoja ja sopeutumaan olosuhteisiin.
Kokee tilanteet ylivoimaisiksi, olosuhteiden pakottavava kompromisseihin ja luopumaan nautinnoista toistaiseksi.
Kykenee saamaan tyydytystä seksuaalisesta kanssakäymisestä.
4. STRESSIN LÄHTEET
Tukahdetettu kiihtymys - seurauksena yrityksistä vastustaa kaikenlaisia ylimääräisiä virikkeitä ja jännittäviä asioita - voi johtaa ärtyisyyteen ja vihan purkauksiin. Katsoo olosuhteiden olevan uhkaavia ja vaarallisia. Loukkaantuu ajatuksesta ettei voi saavuttaa tavoitteitaan ja stressaantuu avuttomuuden tunteesta. Taipumus ylirasittua ja vaipua ahdistukseen.
5. NYKYINEN ONGELMA
Depleted vitality has created an intolerance for any further stimulation, or demands on his resources. The feeling of powerlessness subjects him to agitation and acute distress. He attempts to escape from this into an illusory substitute world in which things are more nearly as he desires them to be.
Depleted vitality has created an intolerance for any further stimulation, or demands on his resources. A feeling of powerlessness subjects him to agitation and acute distress. Tries to escape from this by relinquishing the struggle, and by finding peaceful and restful conditions in which to recuperate in an atmosphere of affection and security.
(Käännän suomeksi B5:n neljännen tuotantokauden loputtua :)
1. Violetti 2. Keltainen 3. Ruskea 4. Sininen 5. Punainen 6. Musta 7. Vihreä 8. Harmaa
1. Violetti 2. Sininen 3. Keltainen 4. Musta 5. Ruskea 6. Vihreä 7. Harmaa 8. Punainen
***
Lordin ja Janin kautta löydetty testi.
Tuntee tarvetta samaistua johonkin ja saavuttaa suosiota viehätysvoimalla ja leppoisuudella. Tunteellinen, haikailee romanttisen hellyyden perään.
2. TILA JOSSA ON - NYKYTILANTEESEEN SOPIVA KAYTTÄYTYMINEN
Avulias ja sopeutuva. Tyytyväinen vain ollessaan läheinen toisen ihmisen tai ryhmän kanssa, luottamuksen arvoinen.
3. ESTETYT TILAT - EPÄSOPIVA KÄYTTÄYTYMINEN NYKYTILANTEESSA
Vaikeus hyväksyä luottamuksen puutetta saa hänet varomaan avoimia ristiriitoja ja sopeutumaan olosuhteisiin.
Kokee tilanteet ylivoimaisiksi, olosuhteiden pakottavava kompromisseihin ja luopumaan nautinnoista toistaiseksi.
Kykenee saamaan tyydytystä seksuaalisesta kanssakäymisestä.
4. STRESSIN LÄHTEET
Tukahdetettu kiihtymys - seurauksena yrityksistä vastustaa kaikenlaisia ylimääräisiä virikkeitä ja jännittäviä asioita - voi johtaa ärtyisyyteen ja vihan purkauksiin. Katsoo olosuhteiden olevan uhkaavia ja vaarallisia. Loukkaantuu ajatuksesta ettei voi saavuttaa tavoitteitaan ja stressaantuu avuttomuuden tunteesta. Taipumus ylirasittua ja vaipua ahdistukseen.
5. NYKYINEN ONGELMA
Depleted vitality has created an intolerance for any further stimulation, or demands on his resources. The feeling of powerlessness subjects him to agitation and acute distress. He attempts to escape from this into an illusory substitute world in which things are more nearly as he desires them to be.
Depleted vitality has created an intolerance for any further stimulation, or demands on his resources. A feeling of powerlessness subjects him to agitation and acute distress. Tries to escape from this by relinquishing the struggle, and by finding peaceful and restful conditions in which to recuperate in an atmosphere of affection and security.
(Käännän suomeksi B5:n neljännen tuotantokauden loputtua :)
1. Violetti 2. Keltainen 3. Ruskea 4. Sininen 5. Punainen 6. Musta 7. Vihreä 8. Harmaa
1. Violetti 2. Sininen 3. Keltainen 4. Musta 5. Ruskea 6. Vihreä 7. Harmaa 8. Punainen
***
Lordin ja Janin kautta löydetty testi.
keskiviikkona, helmikuuta 01, 2006
Päivittelyä
"Voi hyvänen aika sentään!"
Niin se otti elämä ja lähti karkuun. Sijaan tulivat ruotsin kurssi, kandidaatin seminaari, yleinen teologia ja psykologia sekä mahdollinen toinen työpaikka.
Vapaa-aika, sikäli kuin sitä on, kuluu pään pitämisessä paikallaan. Siksi tämä hiljaisuus - mutta ehkä vielä helpottaakin.
Miten niin sitku-elämää?
Työhaastattelussa kysyivät, että miten aion jaksaa kahta työtä - pikemminkin kysymys kuuluu, miten aion jaksaa yhtä ammattia, jos en saa tätä tutkintoa tehtyä. Toisin sanoen: jos haluan opiskella, töitä on tehtävä.
Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne.
- Matteus 11:28-29
Niin se otti elämä ja lähti karkuun. Sijaan tulivat ruotsin kurssi, kandidaatin seminaari, yleinen teologia ja psykologia sekä mahdollinen toinen työpaikka.
Vapaa-aika, sikäli kuin sitä on, kuluu pään pitämisessä paikallaan. Siksi tämä hiljaisuus - mutta ehkä vielä helpottaakin.
Miten niin sitku-elämää?
Työhaastattelussa kysyivät, että miten aion jaksaa kahta työtä - pikemminkin kysymys kuuluu, miten aion jaksaa yhtä ammattia, jos en saa tätä tutkintoa tehtyä. Toisin sanoen: jos haluan opiskella, töitä on tehtävä.
Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne.
- Matteus 11:28-29
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)