perjantaina, lokakuuta 13, 2006

Riman alitus

Anttilan joulukuvasto tuli eilen. !

Oikein yökötti katsella sitä kultaa ja kimallusta. Eipä aikaakaan, niin ensimmäinen joulukrääsä pukkaa postiluukusta jo juhannuksena. Ja turhuuksien turhuus, sanoi Saarnaaja...

Topelius sen sijaan tavoitti joulusta jotain olennaista, nimittäin sen, mitä kliseemäisesti tavoitellaan sanoilla "joulu joka päivä".

En etsi valtaa, loistoa

En etsi valtaa, loistoa, en kaipaa kultaakaan;
mä pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan!
Se joulu suo, mi onnen tuo ja mielet nostaa Luojan luo!
Ei valtaa eikä kultaakaan, vaan rauhaa päälle maan!

Suo mulle maja rauhaisa ja lasten joulupuu!
Jumalan sanan valoa, joss' sieluin kirkastuu!
Tuo kotihin, jos pieneenkin, nyt joulujuhla suloisin!
Jumala sanan valoa, ja mieltä jaloa!

Luo köyhän niinkuin rikkahan saa joulu ihana!
Pimeytehen maailman tuo taivaan valoa!
Sua halajan, Sua odotan, Sä Herra maan ja taivahan!
Nyt köyhän niinkuin rikkaan luo suloinen joulus tuo!

- san. Sakari Topelius, säv. Jean Sibelius

5 kommenttia:

Karukell Serratura kirjoitti...

Arkihuolesi kaikki heitä,
mieles nuorena nousta suo.
Armas joulu jo kutsuu meitä
taasen muistojen suurten luo.
Kylmä voisko nyt olla kellä,
talven säästä kun tuoksahtaa
lämmin leuto ja henkäys hellä,
rinnan jäitä mi liuottaa.

Syttyi siunattu joulutähti
yöhön maailman raskaaseen.
Hohde määrätön siitä lähti
Viel' on auvona ihmisten.
Kun se loistavi lasten teille,
päilyy järvet ja kukkii haat;
kuusen kirkkahan luona heille
siintää onnelan kaukomaat.

Tämä on toinen suosikkini.

Mutta miten pitäisi suhtautua Kirkon ulkomaanavun erilaisiin joululahjoihin, jotka menevät hyviin tarkoituksiin (lakanat Tshetsheniaan, kuokka ja siemeniä etc) - kaikki hyvin, mutta tulee pröystäilevä olo kun sellaisen lahjan antaa jollekin. Pitäisi vaan hissun kissun niin ettei toinen käsi tietäisi. Vähän sama kun kahvikassalla pitää kailottaa että MINÄ OTIN MUUTEN REILUN KAUPAN KAHVIA. Kaikkea sitä pohtii näin yön tunteina.

Pälli kirjoitti...

Pöh! :)

Maija, turha huoli pois. Jos jollekin tulee huono omatunto siitä, ettei osta Reilua kahvia, niin tulkoon. Eihän se sinun vika ole, että kassalla on pakko sanoa, mitä kahvia siinä mukissa on. Ja pröystäileväähän tämä meidän kaikkien elämä on, jos sitä verrataan alle dollarilla eläviin. Joten pistetään sitten kunnolla pröystäillen ;)

Pälli kirjoitti...

Niin, itse asiassa, olkoon miten poppista ja sentimentaalista, niin yksi kaikkein rakkaimmista joululauluuista minulle on Simojoen Niityllä lunta. Se kertakaikkiaan jotenkin tavoittaa sen, mitä kaipaan joka joulu, kun perinteiset sukuriidat on poissa päiväjärjestyksestä...

Niityllä lunta, hiljaiset kadut.
Taakse jo jäänyt on syksyn lohduttomuus.
Muistojen virta, lapsuuden sadut.
Sanoma joulun on uusi mahdollisuus.

Joulu on taas, riemuitkaa nyt!
Lapsi on meille tänä yönä syntynyt.
Tulkoon toivo kansoille maan,
pääsköön vangit vankiloistaan.
Uskon siemen nouskoon pintaan,
olkoon rauha loppumaton.
Joulu on taas, kulkuset soi.
Jossakin äiti lasta seimeen kapaloi.
Tulkoon juhla todellinen,
tulkoon Jeesus Herraksi sen.
Tulkoon rakkaus ihmisrintaan,
silloin joulu luonamme on.

Tahtoisin päästä paimenten mukaan,
unohtaa kiireen ja melun rasittavan.
Aamu kun koitti, tiesikö kukaan,
tuo yksi joulu sai muuttaa historian.

Joulu on taas...

Ikuisen joulun jos tahdot löytää,
sydämes avaa ja kohtaat Vapahtajan.
Et löydä juhlaa, et joulupöytää,
löydät vain seimen ja tallin koruttoman.

Joulu on taas...

Karukell Serratura kirjoitti...

Juu kiitos... tämän halusinkin kuulla. - Viime jouluna tietoisuuteeni tuli laulu "Mökit nukkuu lumiset." Siinä on aivan ihmeellinen tunnelma. Heino Kasken sävel ja Eino Leinon sanat.

Pälli kirjoitti...

Halusit vai et halunnut?

Vakavasti ottaen... Olin joskus kriisissä "hyvän" tekemisen kanssa. Syynä se, että huomasin jokaikisessä pienessäkin "hyvässä" teossa taustamotiivina muiden joukossa vähintään sen, että siitä tuli itselle hyvä mieli, tai että toivoin jonkun ihmisen tykkäävän minusta siksi. Toisin sanoen totesin, että en voi tehdä "hyvää" vain siksi, että se olisi jollekin toiselle ihmiselle hyväksi. Olen siis tässä mielessä auttamatta vääntynyt, kuten vanha kunnon Lewis sanoisi.

Lopulta olen tullut siihen ymmärrykseen, että nämä epäilyttävät motiivit eivät ole peruste olla tekemättä "hyvää", sillä eihän kenenkään jalkoja lämmitä se, että jätän antamatta hänelle sukat, koska motiivini eivät ole täysin pyyteettömät!

Ja mikä on "hyvää" - aina sitä ei voi edes tietää. Mutta tämäkään ei ole peruste olla tekemättä sitä, minkä on ymmärtänyt ja uskoo hyväksi.

:)