Miksi pullamössö ei kelpaa?

Nämä ajatukset nousivat pintaan Marikan jälkimmäisestä kommentista. Hän ihmetteli sitä, miksi ihmisille ei kerrota tiettyjä asioita, kuten kristinuskon keskeisiä sisältöjä.

Kyllä kai kirkossa pyritään siihen, että ihmisillä olisi tietoa siitä, mikä on todella kristillisen uskon mukaista ja mikä ei. Toisaalta meidän aikanamme kaikki uskonnollisuus on muuttunut yhä enemmän supermarket-uskonnollisuudeksi: omaan maailmankatsomukseen poimitaan paloja kaikista niistä katsomuksista, jotka tuntuvat miellyttäviltä.

Jo sellaiset sanat kuin "oikeaoppinen", "raamatullinen" tai "totuudenmukainen" nostattavat joillakin karvat pystyyn - sehän olisi suvaitsematonta sanoa, että joku on oikeassa ja toinen väärässä... ja taustalla on siis mielestäni väärä käsitys suvaitsevaisuudesta. Niinpä kun kirkon johdossa toki halutaan luoda kirkolle suvaitsevainen imago, pyritään välttämään edellämainittujen sanojen käyttöä, ja helposti käy niin, että pyöristellään sanomisia sopivasti, jotta kukin voi tulkita niitä miten haluaa.

Hyvä esimerkki on tämä erään piispan (jonka nimeä en nyt muista) kannanotto työvuorojärjestelyihin niissä seurakunnissa, joissa on naispappien kanssa yhteistyöstä kieltäytyviä pappeja. Piispa joutui jälkikäteen selittelemään mitä tarkoitti, ja silti eri osapuolet ovat edelleen eri mieltä siitä, mitä piispa todella sanoi. Ota siitä nyt sitten selvää...

Sitten voi sanoa vielä sen, että kyllähän ihmisille yritetään tarjota tietoa kristillisen uskon sisällöstä. On rippikoulu, raamattupiirit, alfakurssit, raamattutunnit ja ties mitkä. Jumalanpalveluksessakin pitäisi tulla kristinuskon sisältöä, Sanaa ja sakramentteja. Mutta miksi ihmiset eivät tule näihin tilaisuuksiin?

Toki yksi syy on varmasti se, minkä eräs filosofi ja liberaaliteologi Rudolf Otto totesi jo ajat sitten: kirkosta on tehty koulu, elämyksellisyyttä ei ole. Ja nyt tarkkana! Olen sitä mieltä, että elämyksellisyys ja kokemuksellisuus pitäisi huomioida ja niitäkin koettaa tarjota, mutta tinkimättä Sanasta tipan tippaa! Lisäksi olen sitä mieltä, että ihmiset eivät tule, jos puheet ja opetukset ovat vain sanahelinää siitä, kuinka Jeesus oli suuri opettaja. Meille kaikille tulee julistaa lakia ja evankeliumia, kumpaakaan unohtamatta. Ylevien ajatusten pullamössön sijaan tarvitsemme kunnollista rukiista leipää, täyttä Jumalan sanaa, jossa kerrotaan sekä hänen vihastaan syntiä kohtaan että hänen rakkaudestaan syntistä ihmistä kohtaan.

Olemme kaikki samalla viivalla Jumalan edessä, ja jokainen meistä tarvitsee häntä tasan yhtä paljon. Olemme rikollisia hänen silmissään, ja silti hän rakastaa meitä ihan oikeasti. Ja se tarkoittaa: hän itse tekee meistä pyhiä ja puhtaita kuolemalla ja siten kärsimällä rangaistuksen meidän puolestamme. Jumala haluaa palauttaa meidät siihen asemaan, jota varten hän meidät loi: olemaan hänen rakkaita lapsiaan, silmäteriään, rakkautensa kohteita, jotka vastaavat hänen rakkauteensa.

Hän haluaa olla meidän kanssamme, ja sen hän myös tekee, kunhan tunnustamme tämän yhden asian, oman syntisyytemme. Kristityn elämään kuuluvat omat vaikeutensa, mutta siitä huolimatta Jeesus on luvannut, että hän tahtoo antaa meille yltäkylläisen elämän - siis sellaisen, jossa on mieltä ja merkitystä, sellaisen, jossa saamme kokea hänen ja muiden rakkautta. Ja kaiken sen epäoikeudenmukaisuuden, mitä saamme tästä huolimatta kokea, hän korvaa tuhatkertaisesti taivaassa - hän itse on luvannut pyyhkiä kyyneleemme, ja sitten saamme olla aina hänen kanssaan... :)

On merkillistä, että niin korkeasti koulutetut ja toivottavasti viisaat ja älykkäät ihmiset kuin kirkkomme piispat eivät näytä ymmärtävän tätä yksinkertaista tosiasiaa. Mitä enemmän keskitytään kehyksiin - rakennuksiin, tilaisuuksien ulkoiseen muotoon, pitämään mahdollisimman suuri määrä ihmisiä kirkon jäseninä, luomaan positiivista imagoa... - sitä vähemmän sitoutuneita kristittyjä on Suomen evankelis-luterialaisessa kirkossa. Mitä enemmän keskitytään evankeliumin julistamiseen, sitä enemmän syntyy eroavia mielipiteitä, mutta silloin syntyy myös todellinen elävä seurakunta, jossa voi toteutua myös ihmisten keskinäinen rakkaus ja jossa ennen kaikkea ihmiset voivat saada syntinsä anteeksi ja omakseen ikuisen elämän.

Jo vanha kansa oppi katekismuksistaan: Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen on elämämme kallein asia.

Matkavalmistelut eli Asioitten Hoitaminen

Tähän avaudun takautuvasti kaikesta mikä mätti... jos jaksan :)