keskiviikkona, helmikuuta 21, 2007

Miksi pullamössö ei kelpaa?

Nämä ajatukset nousivat pintaan Marikan jälkimmäisestä kommentista. Hän ihmetteli sitä, miksi ihmisille ei kerrota tiettyjä asioita, kuten kristinuskon keskeisiä sisältöjä.

Kyllä kai kirkossa pyritään siihen, että ihmisillä olisi tietoa siitä, mikä on todella kristillisen uskon mukaista ja mikä ei. Toisaalta meidän aikanamme kaikki uskonnollisuus on muuttunut yhä enemmän supermarket-uskonnollisuudeksi: omaan maailmankatsomukseen poimitaan paloja kaikista niistä katsomuksista, jotka tuntuvat miellyttäviltä.

Jo sellaiset sanat kuin "oikeaoppinen", "raamatullinen" tai "totuudenmukainen" nostattavat joillakin karvat pystyyn - sehän olisi suvaitsematonta sanoa, että joku on oikeassa ja toinen väärässä... ja taustalla on siis mielestäni väärä käsitys suvaitsevaisuudesta. Niinpä kun kirkon johdossa toki halutaan luoda kirkolle suvaitsevainen imago, pyritään välttämään edellämainittujen sanojen käyttöä, ja helposti käy niin, että pyöristellään sanomisia sopivasti, jotta kukin voi tulkita niitä miten haluaa.

Hyvä esimerkki on tämä erään piispan (jonka nimeä en nyt muista) kannanotto työvuorojärjestelyihin niissä seurakunnissa, joissa on naispappien kanssa yhteistyöstä kieltäytyviä pappeja. Piispa joutui jälkikäteen selittelemään mitä tarkoitti, ja silti eri osapuolet ovat edelleen eri mieltä siitä, mitä piispa todella sanoi. Ota siitä nyt sitten selvää...

Sitten voi sanoa vielä sen, että kyllähän ihmisille yritetään tarjota tietoa kristillisen uskon sisällöstä. On rippikoulu, raamattupiirit, alfakurssit, raamattutunnit ja ties mitkä. Jumalanpalveluksessakin pitäisi tulla kristinuskon sisältöä, Sanaa ja sakramentteja. Mutta miksi ihmiset eivät tule näihin tilaisuuksiin?

Toki yksi syy on varmasti se, minkä eräs filosofi ja liberaaliteologi Rudolf Otto totesi jo ajat sitten: kirkosta on tehty koulu, elämyksellisyyttä ei ole. Ja nyt tarkkana! Olen sitä mieltä, että elämyksellisyys ja kokemuksellisuus pitäisi huomioida ja niitäkin koettaa tarjota, mutta tinkimättä Sanasta tipan tippaa! Lisäksi olen sitä mieltä, että ihmiset eivät tule, jos puheet ja opetukset ovat vain sanahelinää siitä, kuinka Jeesus oli suuri opettaja. Meille kaikille tulee julistaa lakia ja evankeliumia, kumpaakaan unohtamatta. Ylevien ajatusten pullamössön sijaan tarvitsemme kunnollista rukiista leipää, täyttä Jumalan sanaa, jossa kerrotaan sekä hänen vihastaan syntiä kohtaan että hänen rakkaudestaan syntistä ihmistä kohtaan.

Olemme kaikki samalla viivalla Jumalan edessä, ja jokainen meistä tarvitsee häntä tasan yhtä paljon. Olemme rikollisia hänen silmissään, ja silti hän rakastaa meitä ihan oikeasti. Ja se tarkoittaa: hän itse tekee meistä pyhiä ja puhtaita kuolemalla ja siten kärsimällä rangaistuksen meidän puolestamme. Jumala haluaa palauttaa meidät siihen asemaan, jota varten hän meidät loi: olemaan hänen rakkaita lapsiaan, silmäteriään, rakkautensa kohteita, jotka vastaavat hänen rakkauteensa.

Hän haluaa olla meidän kanssamme, ja sen hän myös tekee, kunhan tunnustamme tämän yhden asian, oman syntisyytemme. Kristityn elämään kuuluvat omat vaikeutensa, mutta siitä huolimatta Jeesus on luvannut, että hän tahtoo antaa meille yltäkylläisen elämän - siis sellaisen, jossa on mieltä ja merkitystä, sellaisen, jossa saamme kokea hänen ja muiden rakkautta. Ja kaiken sen epäoikeudenmukaisuuden, mitä saamme tästä huolimatta kokea, hän korvaa tuhatkertaisesti taivaassa - hän itse on luvannut pyyhkiä kyyneleemme, ja sitten saamme olla aina hänen kanssaan... :)

On merkillistä, että niin korkeasti koulutetut ja toivottavasti viisaat ja älykkäät ihmiset kuin kirkkomme piispat eivät näytä ymmärtävän tätä yksinkertaista tosiasiaa. Mitä enemmän keskitytään kehyksiin - rakennuksiin, tilaisuuksien ulkoiseen muotoon, pitämään mahdollisimman suuri määrä ihmisiä kirkon jäseninä, luomaan positiivista imagoa... - sitä vähemmän sitoutuneita kristittyjä on Suomen evankelis-luterialaisessa kirkossa. Mitä enemmän keskitytään evankeliumin julistamiseen, sitä enemmän syntyy eroavia mielipiteitä, mutta silloin syntyy myös todellinen elävä seurakunta, jossa voi toteutua myös ihmisten keskinäinen rakkaus ja jossa ennen kaikkea ihmiset voivat saada syntinsä anteeksi ja omakseen ikuisen elämän.

Jo vanha kansa oppi katekismuksistaan: Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen on elämämme kallein asia.

18 kommenttia:

Pälli kirjoitti...

Matilda,

tiedän kyllä, että jokainen meistä välttämättä tulkitsee Raamattua. Mutta siitä voidaan tehdä oikeita ja vääriä tulkintoja, niinkuin kaikesta muustakin puhutusta ja kirjoitetusta viestinnästä, sanattomasta viestinnästä puhumattakaan.

Naispappeudesta on tullut tunnustuskysymys. Siksi se vaikuttaa keskeisemmältä kuin on pelastukseen verrattuna.

Missä olen väittänyt, että "vain ne jotka torjuvat naispappeuden, suhtautuvat Raamattuun Jumalan sanana"?

Varmasti olisi syytä rukoilla enemmän. Kuitenkin minulla, aivan kuten sinullakin on oikeus kertoa mielipiteensä asioista. Mielestäni en tuonut ajatuksiani esille edes kovinkaan kärkevästi.

En tarkoittanut sitoutuneella kristityllä "oikeaa" kristittyä, vaan ihan yksinkertaisesti ihmistä, joka käy seurakunnan tilaisuuksissa ja kenties osallistuu niiden toteuttamiseenkin. Mitä järkeä on pitää yhtään tilaisuutta, jos kaikki kyllä kuuluvat kirkkoon, mutta kukaan ei halua tulla tilaisuuksiin? Silloin voisi kysyä myös, että mitä järkeä on pitää yllä koko kirkkoa...?

Kerro missä kohtaa tekstissäni (yllä olevassa?) kerroin, että pystyn jaottelemaan ihmiset krisittyihin ja ei-kristittyihin?

Syntisyys tekee varmasti tepposia meille kaikille, mutta ei kuitenkaan tarkoita sitä, että mistään ei voi sanoa yhtään mitään. Taikka sitten meidän kaikkien kannattaa vaieta loppuiäksemme ja ryhtyä erakoiksi, jotka pidättäytyvät kaikesta kanssakäymisestä.

Mielestäni kirjoitin, että olemme kaikki samalla viivalla Jumalan edessä. Kun luin tämän kommenttisi, minusta tuntui aivan kuin kommentoisit jotain aivan toista tekstiä...

Pälli kirjoitti...

Sen haluan vielä sanoa, että pitkään vältin tuomasta esiin virkakysymystä tässä blogissa, sillä arvelin, että kun menen paljastamaan millainen "naistenvihaaja" olen, otsaani lyödään leima, josta ei sitten enää pääse. En ole sen jälkeen Pälli, Päivi tai ylipäänsä edes tavallisen tylsä haircut-bloggaaja, vaan THE naistenvihaaja, suvaitsematon, seksuaalisesti häiriintynyt, lakihenkinen, armoton... ja mitä kaikkia muita leimoja ihmiseen voidaankaan lyödä. Noita edellämainittuja sanoja olen kuullut liitettävän erityisesti naisiin, jotka kannattavat perinteistä virkanäkemystä.

Leimaamisen jälkeen ei nähdä enää ihmistä, vaan ainoastaan leima. Haluaisin kuitenkin "katsoa silmiin" kaikkia tänne tulevia, niin Matilda sinua kuin muitakin, ja nähdä, että minun katseeni on nähty, että te näette minut ettekä leimaa.

marika a-s kirjoitti...

Hei, Pälli! Tämä sinun kirjoituksesi on hyvä. En huomannut siinä ensivaikutelman perusteella enkä penkomallakaan mitään epäraamatullista outoihin johtopäätöksiin päätymistä. Oli hyvä huomio Matildalta, että kaikki me tulkitsemme Raamattua omalla tavallamme. Jumalan Sana on ollut alusta asti ja pysyy. Johanneksen evankeliumin alku rauhoittaa luottamaan siihen, että kyllä Herran omat lopulta saavat tuntea Hänet. Silloin ei tarvitse kinastella eikä harmitella, pitääkö toinen ehkä itseään parempana kristittynä, vaan kaikki saavat tuntea Kristuksen kasvoista kasvoihin, pienimmästä suurimpaan. Erityisesti pienimmästä. Tunteminen on varmuutta ja iloa, mutta ymmärtäminen on aina vähän tulkitsemista. Tämän naispappeuden torjujien tilanteen ymmärrän ja tulkitsen nyt niin, että heitä vainotaan. Sekään ei kelpaa, että he lupaavat väistää, jos tarvitsee, ja tarpeen tullen jakaa ehtoollisen yksin. En ymmärrä, mitä jotkut intomieliset naispappeuden kannattajat siinä pelkäävät. Eihän sitoutunut tunnustuksellisuus mitenkään voi olla nykymaailmassa suuri uhka, eikä kirkko pärjäisi ilman naisia

Pälli kirjoitti...

Matilda, nyt ymmärrän kommenttiasi jo paremmin, kiitos taustavalotuksesta!

Raamatun tulkitsemisesta...
Se on vähän niin ja näin. Monet asiat Raamatussa on sanottu tavalla, jonka ymmärtää kuka tahansa normaali ihminen kun lukee. Sitten on niitä asioita, jotka voivat vaatia esimerkiksi Israelin kulttuurin, historian tai alkukielien tuntemista, jotta ne voisi ymmärtää oikein. Yleensä Raamatun laaja tunteminen auttaa tulkitsemaan - vanha periaate on, että vaikeita kohtia pitää tulkita sellaisten valossa, jotka ovat selkeitä. Esimerkiksi predestinaatioasiaa tulisi tulkita siinä valossa, että Raamatussa selkesti tuodaan esiin se, että Jumala haluaa kaikkien pelastuvan. Eräs apu tulkinnassa on kirkon traditio: jos jostakin asiasta on pari vuosituhatta ajateltu tietyllä tavalla, pitää käsityksen muuttamiseen olla painavat syyt. Sanotaanhan uskontunnustuksessammekin, että haluamme pysyä apostolisessa uskossa ja kirkossa.

Sitten jos ajatellaan tätä kyseistä naispappeuskysymystä, niin minulle ratkaisevia asioita ovat olleet seuraavat...

Kuuluisassa ensimmäisen Korinttolaiskirjeen kohdassa Paavali sanoo, että mitä hän tässä kohtaa käskee, se on Herran käsky. Jos kysymys olisi vain jumalanpalveluksessa metelöinnistä, kuten olen kohtaa joskus kuullut selitettävän, tuntuisi kummalta, että Paavali tällaisessa asiassa vetoaa Kristuksen auktoriteettiin.

Sitten toinen asia on se, että avioliitossakin miehen tulee olla perheenpää, joten onhan silloin järkeenkäypää, että näin kirkossakin. Lisäksi samaisessa Korinttolaiskirjeessä vähän aiemmin sanotaan, että Jumala on Kristuksen pää. Tässä päänä olemisessa ei siis ole kyse alistamisesta tai tasa-arvosta -eihän Jumala voi olla itsensä kanssa epätasa-arvoinen? - vaan jostakin muusta. Johtamisesta ainakin, mutta Raamatun käsitys johtamisesta on palveleminen ja vastuunkantaminen.

Vähäisin asia näkemykseni muodostumisessa ei tietenkään ole ollut saamani opetus. Jos haluaa syvällisen eksegeesin tuosta mainitsemastani Korinttolaiskirjeen kohdasta, se löytyy SLEYn sivuilta. Suosittelen lukemaan sen, sillä siinä on eritelty selkeästi erilaiset tulkintamahdollisuudet ja myös perusteltu perinteinen virkakäsitys. (Se Kor. kohta ei mielestäni nimittäin ole niitä yksinkertaisimpia tavallisen ihmisen ymmärtää. Pohdin itse tätä asiaa vuosia ja kuuntelin eri mielipiteitä, ennen kuin koin, että ymmärrän riittävästi.) Tässä linkki: Raamattuluentoja eri aiheista. Kohta naispappeus.

Muitakin asiasta puhuvia Raamatunkohtia on. Ja tietenkin se, että Jeesus ei valinnut yhtäkään naista apostoliksi, vaikka olisi halutessaan sen voinut tehdä.

Nämä kaikki syyt yhdessä ovat peruste käsitykselleni asiasta.

Raamattuun sitoutumisesta
"Naispappeuden torjujat itse puhuvat itsestään tyyliin, että toisin kuin kansankirkon piispat ja papit he ovat sitoutuneita Raamattuun, mistä minun nähdäkseni seuraa vähintäänkin implisiittisesti ajatus, että muut eivät sitten ole heidän mielestään sitoutuneita Raamattuun."

Minusta kysymys Raamattuun sitoutumisesta on laajempi kuin tämä virkakysymysasia. Ja valitettavasti on niin, että monet papit eivät enää usko esimerkiksi Jeesuksen jumaluuteen tai ylösnousemukseen. Tässä on varmaan tehty liian suuri yleistys, tiedän, että itsekin teen sitä. On seurakuntia, joissa saarnataan oikeaa Jumalan Sanaa. Mutta ne tuntuvat olevan harvenemaan päin. Kuitenkin esimerkiksi Rankinen on kansankirkon pappi - vaikka ehkä ei ole kauaa.

Kommenttiahkeroinnistani - Jari on aika vaikeassa tilanteessa, ja siihen nähden ahkeruuteni on ollut heikkoa. Katkeruutta on sen sijaan liikaakin, ja sen syy varmaan on myös näkyvissä. Tuntuu siltä, että oma koti ollaan viemässä, ikään kuin vetämässä matto jalkojen alta.

Pullamössö
En missään väittänyt, että kaikki Suomen ev. lut. kirkon pappien pitämät jumalanpalvelukset tai saarnat ovat pullamössöä. Rajasin sen niihin, joissa Sanan julistamisen sijaan kerrotaan esimerkiksi yleissivistäviä kertomuksia enkeleistä tai muuta vastaavaa. Tai joissa ylistetään Jeesusta vain moraalisena opettajana ja jätetään huomiotta hänen varsinainen tehtävänsä syntisten Vapahtajana.

(Sitä paitsi Jeesuksen moraaliset opetukset ovat sitä luokkaa, että kun niitä rupeaa pohtimaan omalla kohdalla - näin minun todella pitäisi elää - ei enää jää riemastusta niiden ylevyydestä vaan ainoastaan sen tajuaminen, että minä ihminen en kykene elämään kuten Jumala vaatii.)

Jumala tarvitsee sellaisia julistajia, jotka uskovat, että Raamattu on todella hänen sanaansa. Monet Helsingin teologisesta valmistuneet eivät välttämättä enää usko, sillä tiedekunnan opetus pohjautuu naturalistiseen maailmankuvaan, joka jo lähtökohdassaan kieltäytyy ottamasta kantaa Jumalan olemassaoloon ja täten käytännössä päätyy selittämään kaiken ateistisesti - jolloin Raamattukaan ei voi olla Jumalan puhetta meille, vaan on meidän puhettamme Jumalasta. Ja jos näin on, ei olekaan enää juuri väliä, miten Raamattua tulkitaan.

Ihmisten määrä
Tarkoitin tätä: verrattuna siihen, kuinka moni kuuluu kirkkoon, erittäin harva käy siellä edes kerran kuussa. Jos luvut kiinnostavat, käy tsekkaamassa kirkon nelivuotiskertomus: Kirkko muutosten keskellä.

Lisäksi monet ihmiset käyvät seurakunnan tilaisuuksien sijasta herätysliikkeitten tilaisuuksissa - itse teen niin siksi, että haluan todella oppia lisää Raamatusta. Viimeisinä kolmena kesänä olen käynyt Jyväskylässä monessakin eri kirkossa, joka sunnuntai, koska Lutherin kirkon messuja pidetään vain talvella. Joskus on ollut hyviäkin saarnoja, mutta usein tuntunut siltä, että pappia ei edes itseään kiinnosta se, mitä hän sanoo. Puhumattakaan sitten siitä, että saarnassa puhutaan vain vaikkapa kirkon rakentamisesta eikä Jumalan Sanasta. Millä lailla se auttaa minua oman elämäni vaikeuksissa?

Vielä kerran
En väitä omistavani röntgenkatsetta. Joku ei-sitoutunut saattaa pelastua, joku sitoutunut joutua helvettiin. En minä sitä tiedä. Mutta sen tiedän, että Raamatussa meitä kehotetaan pysymään seurakunnassa, että uskomme säilyisi.

Pälli kirjoitti...

Marika, jäikö kommenttisi keskeneräiseksi?

Kiitos silti :)

marika a-s kirjoitti...

Hei, Pälli, jäikö kommenttini keskeneräiseksi? Mitä haluaisit vielä kuulla?

Jättäisin tulkinnan varaa molemmille pappeuskannoille, sillä tiedän, että välimuotojakin on paljon. Monet ovat valmiita hyväksymään kirkossa tehdyt päätökset, jos ne eivät loukkaa omaa moraalia. On myös tavallisia ihmisiä, jotka ymmärtävät, että suurissa kristillisissä kirkoissa ei ole naispappeutta ja pitävät sitä luonnollisena. Kristinusko leviää ripeästi Afrikassa ja Aasiassa, sekä naispapeilla varustettuna että ilman. He ovat sisaria ja veljiä minun tunteistani riippumatta. Muistattehan Joosefin ja hänen ei-niin-ihastuttavat perhesuhteensa? Ajattelen feministisesti, että naisilla pitäisi olla mahdollisuus toisenlaiseen teologin tehtävään ja siten määritellä itsensä omista lähtökohdistaan. Tässä patriarkaalisessa, teknis-taloudellisia arvoja painottavassa yhteiskunnassamme (vaikka muuta väitetään) ajattelu on vain langennut kuvitelmaan, että sukupuolilla pitää olla sama virka. Silloin ei nähdä, että myös rakenteet muuttuvat miehiä suosiviksi. Naisten on oltava kuin miehet, ja silloin jää pois se luomisjärjestyksen rooli, että nainen on miehelle vahva apu. Tämä kaipaa varmaan jotain esimerkkiä. Minulle tulee ensimmäiseksi mieleen, että patriarkaatit ovat hierarkkisia. Ne eivät suvaitse kritiikkiä. Joka haluaa sanoa jotain, hänen on ensin edettävä tiettyyn asemaan, jotta hänet voitaisiin palkita. Patriarkaatti näkyy myös tavassa tulkita 1. Korinttolaiskirjettä, josta selitän kohta lisää. Ratkaisevaa on yhden mielipiteen ”kuninkuus” ja keskustelun vapauden vieroksuminen. Patriarkaatti pelkää kritiikkiä, mutta miksi lopultakin?

Sisältöjen ymmärtäminen on kuitenkin tulossa hyvää vauhtia. Vähän ajan päästä kukaan ei enää olisi onnellinen, jos naispappeuden torjujat ikään kuin saataisiin "ruotuun", kuuliaisiksi kasvottomalle työnantajalle, nykyajan Leviathanille. Nämä naispappeuden torjujat ovat nyt virkakysymyksessä kirkon patriarkaatin ulkopuolella. He tarvitsisivat henkilökohtaista asemaa, pelimerkkejä päästäkseen sisäpiiriin. Kristus ei todellakaan ole pää, mutta ajattelen nyt ennen kaikkea poliittisesti, en hengellisesti. Konformismi on aikansa elänyttä. Oikeasti ihmiset pitävät erilaisuudesta. He pitävät erityisesti siitä, että saavat keskustella ja yrittää ymmärtää. Pakottamisesta tulee paha olo. Pitää kaihtaa kenenkään pelottelua sillä, että toisten erilainen näkemys jotenkin uhkaisi esim. omaa uraa. Yhteiskunnan pitää suojella työvoimaa eikä aiheuttaa hajaannusta. Ihmiset ovat kouluttautuneet ja saaneet ammatin, jota he haluavat suojella. Ammatti-identiteetti on maailmassa paljon tärkeämmällä sijalla kuin kristityn identiteetti. Kummallekaan osapuolelle ei kuitenkaan saisi osoittaa ovea.

Mutta halusit varmaan kuulla kantani naispappeuskysymykseen? En pidä Korinttolaiskirjettä yksin selvänä naispappeusasiassa, vaikka yhtä lausetta tarkastelemalla saattaa näyttääkin siltä. Mielestäni SLEY:ssä yhdistetään liikaa luomisjärjestystä ja armeijan järjestystä 1Kor.14:34 alamaisuuteen jonkinlaisella supistavalla argumentointitekniikalla. Olen epävarma koko profetoimisasiasta (1Kor.14.29-40) Mistä tietää, milloin profeettojen henget ovat profeetoille alamaiset? En siis ymmärrä mitään profeettojen hengistä, joten tulkintani on tässä asiassa puutteellinen. Ymmärrän hyvin, että kaikkien pitää saada opetusta ja kehotusta (jae 31). Ymmärrän, että naiset eivät saa seurakunnan kokouksissa puhua, kysyä eivätkä luulla olevansa hengellisiä ( 34,35,37). En oikeastaan halua tulkita tekstiä tämän enempää. Nyt takaisin virkakysymykseen ! Luomiskertomuksen ja paratiisin perusteella tiedän, että papin pitää olla mies. Pappeus on sitä, että kuulee Jumalaa ja huolehtii laumastaan, siis Adam Evasta eikä toisin päin. Se ei tarkoita, että mies olisi parempi tai älykkäämpi tai että yhteiskunnallinen valta kuuluisi miehelle. Juuri miehen pitää asettua siihen asemaan, että antaa Kristuksen olla pää. Se on hänelle vaikeaa. Naisen osa ei mielestäni tarkoita herpaantumista, niin kuin joskus kuulee ehdotettavan. Jos naiselle sanotaan: rukoile sinä vaan, kaikki järjestyy kyllä, tunnistan toki testosteronipitoisen alistamisen. Seurakunta on kokonaisuus, jossa pitää suvaita heikkoja, kiittää joka tilassa, koetella kaikki mikä hyvää on, karttaa pahaa jne. Siihen tarvitaan mielestäni hyvin luottavainen raamattunäkemys, sillä jos Raamatun merkitys murennetaan, koko usko on vaarassa. Ensin kirkosta häviää sanoma, sitten usko ja elävä seurakunta. Usko luo seurakunnan. Jos uskoo, että Jumalalla on suunnitelma, voi myös uskoa siihen, että Kristus lupasi olla omiensa kanssa. Paavalin ja Johanneksen ilmestyksen opetukset seurakunnille saa ottaa todesta vielä tänäänkin. Jumalan suunnitelma Kristuksen ruumista varten on täysin selvä läpi UT:n. Kristus on pää, mies on naisen pää, alistukaa toistenne tahtoon, pienin on suurin ja jokainen jäsen on tärkeä. Näitä tietoja yhdistelemällä pääsee aina samaan käsitykseen Herran seurakunnasta. Se, että Adam kuuli Eevaa syntiinlankeemuksessa, on Jumalan merkkikieltä. Paavalikin muisti viitata siihen asiaan. Kristittyjen pitää antaa papeille tilaisuus toimia toisin Pyhän Hengen avulla.

Siunausta Pällille ja Matildalle ja jaksamista sukupuolikysymysten raastinraudassa !
Marika

marika a-s kirjoitti...

Pullamössöjumalanpalveluksista vielä: Haluan kertoa oman kokemukseni, että tavalliset jumalanpalvelukset ovat kyllä vielä OK. Pitää käydä kirkossa säännöllisesti, niin pääsee paremmin sisälle koko asiaan. Jotkut uudistukset ovat kuitenkin jo saaneet minut tunnistamaan vierasta yleisuskonnolisuutta, jotain itämaisen kaltaista.Kirkossa on paljon hörhelöintiä tai pullamössöä, jolla houkutellaan ihmisiä. Kyllä sitä saakin olla, mutta jossain on raja.Kuka keksisi, miten evankeliumia levitetään, kun ihmiset ovat tulleet toimintapäivään, saaneet herkkuja, leikkejä ja lahjoja? Kun he lähtevät yksin kotiin, mitä he mahtavat ajatella? Sen ainakin tiedän, että uskovaisen leimaa vastustetaan todella paljon.
Marika

Pälli kirjoitti...

Matilda.

Korinttolaiskirjeen kohta
Suosittelen edelleen lukemaan Ekin eksegeesin aiheesta. En jaksanut kirjoittaa tähän kaikkea juurta jaksain, kun se on sanottu jo paljon selkeämmin toisaalla. Mutta: juuri siksi, että kaikki opettaminen ei ole naisilta kielletty (Paavali puhuu siitä, että naisen tulee profetoida pää peitettynä), tämä vaikenemiskohta vaatii tulkintaa: mikä sitten on kielletty? Ja jos luet Ekin eksegeesin, sieltä löytyy myös vaihtoehtoiset tulkintatavat, myös tuo mainitsemasi teoria, että kohtaan olisi lisätty jotakin myöhemmin.

Raamatun arvovalta
Olen kuullut kaiken tuon, mitä toisessa kappaleessa kirjoitat, aiemminkin. Alkaen lauseesta "Muistelen myös..." ja jatkuen "työntää naiset marginaaliin." asti se on historiallis-kriittisestä =ateistisesta Raamatun tulkinnasta nousevaa argumentointia. Taustalla on ajatus, että Raamattu on ihmisten puhetta Jumalasta, jolloin voimme olla Sanan yläpuolella ja todeta, että ihmiset ovat sitä muokanneet tullen ja mennen poliittisten ja muitten mielihalujensa mukaan. Suosittelen lukemaan Ekin vastauksen tähän argumenttiin.

Sivupolku naisasiaan
Monessa kohtaa on varmasti totta, että mies ja nainen eivät ole Suomessa samalla viivalla. Minusta on kuitenkin käynyt myös niin, että monessa naiset ovat omaksuneet uhrin asenteen, joka joissakin asioissa aiheuttaa ylireagointia. (Eikö uhrin asenne muutenkaan tee kenellekään hyvää, nimimerkki been there, done that - joskaan ei tässä asiassa.) Kansainvälisesti ajatellen asiat ovat Suomessa todella hyvin. En tarkoita, että siksi epäkohtiin ei pitäisi puuttua, vaan että asiat pitäisi laittaa oikeaan perspektiiviin, oikeisiin mittasuhteisiin ja unohtaa uhriutuminen.

SLEYstä
Tiedän SLEYn jakautumisen. Mutta luuletko todella, että perinteisen virkanäkemyksen kannattajat eivät sure tätä taistelua? Ja sitten siitä, onko SLEY minun liikkeeni. En koe tällä hetkellä kuuluvani muualle kuin Jyväskylän EOlle ja jollain tavalla Kansanlähetysopistolle. SLEYssä on asioita, jotka tökkivät minua. Mutta niin niitä on joka ainoassa paikassa. Tämä ei mielestäni ole syy olla kantamatta vastuuta jossakin - ihminen tarvitsee hengellisen kodin, ja se tarkoittaa myös vastuuta. Jäimme EOlle kahdesta syystä: siellä oli parasta opetusta ja ajankohta, lauantai-ilta, oli meille sopivin. Näin proosallista se on.

Aika on rajallista
Niin, sellaista tämä nettikeskustelu on, todella turhauttavaa välistä.

Pälli kirjoitti...

Marika, ajattelin että ehkä kommentti jäi kesken, kun lopussa ei ollut pistettä, ja jotenki viimeinen lause kuulosti siltä, että olisit aikonut sanoa vielä jotain. Ei mitään sen kummempaa :)

En koettanut kysellä kantaasi virkakysymykseen, luulen, että tiesin sen jo.

Mitä tarkoitat Joosefilla ja hänen perhesuhteillaan? En ymmärtänyt...

Tuo mitä kirjoitat, että kuvitellaan tasa-arvon olevan sitä, että on samat tehtävät, on hyvää pohdintaa. Kiitos noista. Ja tuo tapa, jolla kuvaat patriarkaattia, eli määrittelet sen, taitaa pitää paikkaansa ainakin jossain kohtaa. Nimittäin aina EOn ohjelmaa tehtäessä törmätään samaan asiaan: pitäis saada nimekkäitä puhujia, että tulis ihmisiä! Tosin myös hyvä aihe vetää porukkaa. Ja sitten tullaan tähän, mistä Matilda kirjoitti, että tilaisuuden laatua ei voi mitata ihmisten määrällä, mkä on kyllä totta. Mutta sitten käytäntö tulee vastaan - EOtakaan ei voi pyörittää kuuden ihmisen voimin, ja siksi pitäisi saada iltoihin ihmisiä, että joku heistä ehkä haluaisi ruveta kantamaan myös vastuuta... Noniin, tämä oli taas sivuraide ;)

Sitten luulen, että en ehkä ymmärrä kaikkea, mitä kirjoitat kolmannessa kappaleessa. Mihin viittaat Leviathanilla? Konformismilla tarkoitat yhdenmukaisuutta, niinkö? Pitää varmistaa. ;)

Tuo on sääli, että kristityn identiteetti ei saa olla etusijalla. En tiedä, miltä tämä blogi tai elämäni ulospäin näyttää, mutta oikeasti koko olemiseni rakentuu Jumalan rakkauden varaan. Olen niin epävarma ihminen, että jos tämä kristinuskon sanoma syntistä rakastavasta Jumalasta, joka uhraa itsensä, ei ole totta, ei minulle jää mitään minkä varassa elää. En luota omiin voimiini ja kykyihini - ne on todettu riittämättömiksi moneen kertaan. Ilman Jumalaa tässä minun elämässäni ei ole mieltä. Elämä ateistisen eksistentiaalifilosofian mukaan olisi kai pahinta mitä saatan kuvitella...

Vieläkin Korinttolaiskirjeestä. Tiedän, että se ei ole ehkä vahvin argumentti perinteisen virkakäsityksen puolesta. Mainitsemasi luomiskertomuksen lisäksi on myös Timoteus-kirjeen kohta. Se mikä minulle on ollut valaisevaa näiden kahden kohdan kanssa, on ollut niiden kulttuurinen tausta. (Ainakin) tuon ajan juutalainen tapa opettaa oli kyseleminen. Opettaja oli se, joka kysyi. Ja muistaakseni näissä kummassakin kohdassa käytetään alkukielessä sanaa, joka viittaa juuri tällaiseen opetustyyliin. Mutta kuten itsekin ilmeisesti tarkoitit, minusta Raamatun kokonaisuus puhuu naisen pappeutta vastaan.

Alamaisuudesta - en tiedä millaiseen sleyläiseen opetukseen siitä viittaat. Oman käsitykseni mukaan, mistä jo kerroin yllä, johtaminen on palvelemista. Joten alamaisuuskaan ei tarkoita nöyristelyä. Nöyryyttä kyllä, ja sitä "alistumista toisenne tahtoon", vai miten se menikään.

Profeettojen hengistä olen kuullut selitettävän yksinkertaisesti sillä tavalla, että se on Jumalan Henki, joka puhuu profeetoille. Mutta vaikka Pyhä Henki puhuu, ihminen voi valita hetken, jolloin avaa suunsa sanoakseen mitä Henki kehottaa. Eli seurakunnan järjestyksestähän tuossa Korinttolaiskirjeen kohdassa on laajemmalti ottaen kysymys. Ilmeisesti se viittaus profeettojen henkiin tarkoittaa juurikin sitä, että ei tarvi huutaa yhteen ääneen, vaan voi puhua yksi kerrallaan. :)

Naisen osa - ei ehkä kuulosta ruusuiselta, että nainen on heikompi astia, mutta suojelukseksihan Paavali sen halusi sanoa. Ja omalla kohdalla tuntuu, että kyllä oikein haluankin olla sitä; helmasyntini kun on yrittää jaksaa kaikki ja tehdä kaikki ja kantaa vastuuta kaikesta, mikä ei itselle edes kuulu. Olisikin joskus ihanaa, kun jossain saisi ja osaisi olla se heikompi, hauraampi, varjeltava, hellittävä. Ja sehän ei tarkoita, että mitään ei enää voi tehdä...

Kiitos siunauksen toivotuksesta, ja samaa itsellesi :)

Pälli kirjoitti...

*huokaus*

Vielä kerran, minä en käyttänyt pullamössö-sanaa siinä tarkoituksessa, että kaikki ev. lut. kirkon toiminta on sitä. Rajasin sen tarkkaan, kuten yltä voi lukea.

Uskovaisen leima... Ei se minusta enää niin paha leima ole kuin aiemmin, tai ainakaan minua kohtaan persoonana ei ole käyty, vaikka yleisellä tasolla (luennoilla esimerkiksi) kristityistä on joskus puhuttu parjaavaan sävyyn.

Vaikka tietysti sitä aina uusien ihmisten kanssa pelkää, että jos ne eivät enää haluakaan olla tekemisissä, kun saavat tietää, että olen uskovainen, ja eritoten millainen uskovainen...

Anonyymi kirjoitti...

Tuo naisten asemaan liittyvä argumentointini nousee kyllä muualta kuin historiallis-kriittisestä =ateistisesta Raamatun tulkinnasta Itse kuulin näistä asioista uskovaiselta teologilta, joka työskentelee pahamaineisessa teologisessa tiedekunnassa Helsingissä. Valitettavasti nimi on päässyt kadoksiin. Hän ei kuitenkaan missään mielessä ole ateisti ja on itse näitä asioita työkseen tulkittuaan pitkin hampain päätynyt naispappeuden vastustajasta sen hyväksyjäksi, sellaistakin nimittäin sattuu. Itse en kuvittelekaan, että minulla olisi riittävästi raamatuntuntemusta käydäkseni vääntöä tästä tai mistään muustakaan asiasta teologisesti valveutuneiden ihmisten kanssa. Oma pointtini oli toisaalla. Väännetään se nyt vielä rautalangasta:

On mielestäni selvää, että Raamatusta löytyy kyllä perusteet sekä naispappeuden kieltämiseen kuin hyväksymiseenkin. Kumpaakin kantaa voidaan perustella Raamatulla ja niin myös tehdään. Kristinuskoon syvästi sitoutuneet ihmiset voivat joko vastustaa tai hyväksyä naispappeuden. On siis makuasia (tai persoonaan liittyvä juttu) kummalle kannalle kallistuu. Pelastuskysymys tämä kai ei ole. Joten tältä pohjalta minusta näyttää ikävältä ja kummalliselta miten naispappeuden torjujat niin mielellään mustamaalaavat toisella tavalla ajattelevia. Mutta mustamaalaaminen tapahtuu toki useimmiten hienovaraisesti ja ehkä jopa niin, ettei ihminen itse tajua mitä tekee.

Naisasiasta vain sen verran, että Suomihan totta kai on naisten kannalta mallimaa, ei varmaankaan missään maailmassa ole naisten niin hyvä olla kuin pohjoismaissa, vaikka meilläkin on ongelmamme. Minusta onkin kiinnostavaa, että naisten asema on parantunut juuri täällä, missä kristinusko on lähtenyt omille teilleen, kaikki protestantithan ovat alkuperäisen katolisen kirkon silmissä enemmän tai vähemmän luopioita. On irtauduttu Jumalan sanan ja perinteen auktoriteetistä ja ruvettu soveltamaan. No Lutherilla on tietenkin toinen näkökulma asiaan, hän koki puhdistavansa uskonnon, mutta mutta... Tässäkin on kaksi erilaista tarkastelutapaa, jotka eivät kohtaa. Kummat ovat oikeassa?

marika a-s kirjoitti...

Hei taas,
kristityn identiteetin huomaa sinusta oikein hyvin. Ja kirjoituskin oli läpeensä juuri sellainen. Se oli suora, aito ja minun mielestäni Pyhän Hengen vaikuttama.Uskovaisen maine on sinulle tietenkin selvä asia, kun tätä blogia pidät. Ajattelin lähinnä kirkkoa, koska se joutuu torjumaan itseltään uskovaisen maineen ja on sentään kirkko. Kirkon piirissä on valtavasti hyvää toimintaa, joka perustuu sen vannomiseen, että kysymys ei ole uskonnosta.Papitkin selittävät usein, etteivät he uskon asioista mitään ymmärrä eivätkä välitä, ja Raamattu on heidänkin mielestään väärä. Miksi he niin tekevät? Tärkeimmät asiakkaat eivät tulisi.He ovat asiakkaita, joita on yleensäkin vaikea auttaa.Juuri toissa päivänä oli lehdessä juttu kohtaamispaikasta, jolle on rasite se, että he kokoontuvat seurakunnan tiloissa.

Tarkoitin juuri sitä, mitä sanoit, konformismista. Jobin kirjassa on Leviathan, ja Thomas Hobbes käytti sitä myöhemmin kielikuvana kirjassaan nimeltä "Leviathan".Nämä kaksi eivät ole aivan analogisia, vaan piirteiltään erilaisia. Hobbes päätyy siihen, että koska luonnontilassa olisi kaikkien sota kaikkia vastaan, valtion pitää olla suvereeni kaikkivaltias. No, en myönnä naisen alamaisuuden tarkoittavan, että mies olisi suvereeni kaikkivaltias.Selitit tosi hyvin eron oikean ja väärän vallankäytön välillä, en puutu nyt siihen. Jobille tapahtui kaikenlaista, ja lopuksi Jumala näytti hänelle vielä Leviathaninkin.Jumala puhui, ja loppu on mielenkiintoinen. Silloin Job oli nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin. Muistaakseni hän puhui jopa lunastajasta. Tulee mieleen Johannes Johanneksen evankeliumissa, joka löysi yhden liinan erillään muista. Silloin hän tiesi varmasti, uskoi.Pieni yksittäisseikka puhui hänelle Jumalan sanan: Kristus on ylösnoussut.

Joosef: tarkoitin Jaakobin poikaa. Hänellä oli 11 veljeä, jotka vihasivat häntä kateuden takia. Ikäviä tyyppejä, sanoisin. He aikoivat tappaa Joosefin, mutta koska kaikki veljet eivät olleet yhtä ikäviä, kävi toisin. Joosef laitettiin kaivoon ja myytiin lopulta orjaksi. Jostain syystä teki mieli verrata Joosefin perhettä maailman kristittyihin.
Marika

Anonyymi kirjoitti...

Haluan vielä Marikalle kommentoida. Olen samaa mieltä, naisilla on paineita sopeutua miehiseen käyttäytymismalliin. Jos he tunkeutuvat miehisille alueille, he ovat helposti pakotettuja käyttäytymään kuin miehet saadakseen jotain aikaiseksi.

Pappeus ei toisaalta ole ensimmäinen ammatti, joka aikaisemmin on ollut naisilta suljettu. Ei siitä ole kovin kauaa kun naiset eivät vielä voineet toimia lääkäreinä, opettajina jne, koska eivät saaneet käydä kouluakaan. Naiset ovat vähän kerrassaan (miesten suosiollisella avustuksella) valloittaneet itselleen elintilaa yhteiskunnassa, ja vaikka on sellaisia paineita, erityisesti tekniikassa ja liike-elämässä, että naisten pitää käyttäytyä kuin miehet, he kuitenkin vähitellen ovat onnistuneet tuomaan myös uutta ajattelua näihin organisaatioihin. Ja uutta he ovat tuoneet myös kirkkoon ja papin virkaan.

Minä en pidä ajatuksesta, että tehtävät pitäisi määritellä ihmisen sukupuolen mukaan koska oma näkemykseni on, että henkilökohtaiset ominaisuudet ovat kuitenkin merkittävämmät. Tämä näkemys varmasti johtuu siitä, että itse en ole koskaan löytänyt itseäni perinteisen naisen mallista, enkä ole kokenut perinteisiä naisellisia tehtäviä ja toimintatapoja itselleni läheiseksi. Silti en ole koskaan epäillyt omaa sukupuoltani. Mutta kun jossain listataan, että millaisia me naiset olemme, en yleensä tunnista itseäni noista listoista. Siksi minun on omalla kohdallani mahdoton käsittää, miksi sukupuoli olisi sellainen asia, joka ratkaisee ihmisen pätevyyden ja sopivuuden missään asiassa.

Siihen uskon, että naisista suurempi osa voi sopia esim. hoiva-aloille kuin miehistä ja miehistä suurempi osa teknisille aloille kuin naisista, koska erojahan meillä toki on myös sukupuolen perusteella. Mutta henkilökohtainen vaihtelu on suurta ja jos alamme erotella ihmisiä sukupuolen mukaan, teemme väistämättä suurta vääryyttä yksilöille. Tämä nyt siis kannanottona yhteiskuntaan yleensä, ei tähän naispappeusasiaan.

Pälli kirjoitti...

Matilda...

Historiallis-kriittinen metodi
Se että tulkitsee Raamattua historiallis-kriittisen koulukunnan tutkimusten valossa ei vielä tarkoita, että tulkitsija ei olisi uskossa. Historiallis-kriittinen tutkimusote on termi, jota tämän otteen soveltajat itse käyttävät. Minä lisäsin, että se merkitsee ateistista suhtautumista Raamattuun, sillä objektiivisuus merkitsisi sitä, että otetaan huomioon mahdollisuus, että Jumala on olemassa ja että Raamattu on hänen Sanansa. Silloin tutkimuksissa tulisi aina todeta tämä vaihtoehto. Näin ei tehdä, vaan päinvastoin johtopäätökset tehdään sillä taustaoletuksella, että Raamattu ei ole Jumalan sanaa, vaan aivan tavallinen kirja. Jos tämä ei ole ateistista, niin mitä se sitten on? Toki sitä vältetään suoraan sanomasta, sehän on selvä. Tavalliset ihmiset kun ymmärtäisivät silloin puuttua asiaan.

Asia aivan erikseen on se, että millainen tiedekäsitys ja tutkimusote pitäisi omaksua, jotta Raamattua voisi tutkia inhimillisin metodein pitäen sitä silti Jumalan Sanana.

Raamattu ja naispappeus
Naispappeus ei ole pelastuskysymys, mutta ei myöskään makuasia. Minun ymmärrykseni mukaan Raamattu ei tue naispappeutta, vaan ne kohdat, joita asian puolustamiseen käytetään, joko eivät liity itse asiaan, taikka ovat hämäriä ja epäselviä. Esimerkkinä kohta, jossa sanotaan jotenkin tähän tapaan... "Junia/Junias oli arvostettu apostolien joukossa". On kiistelty siitä, onko nimi miehen vai naisen - alkukielestä ei ilmeisesti saa selvää, se voi olla perusmuoto naisen nimestä Junia tai taivutettu muoto miehen nimestä Junias, en muista näitä tarkemmin - mutta jää joka tapauksessa lukijan arvottavaksi, kummasta sukupuolesta on kyse. Lisäksi ei ole selvää, että tämä Junia/Junias olisi apostoli, vaan voivathan apostolit arvostaa muitakin kuin vain toisia apostoleita. Esimerkki kohdasta, joka ei liity asiaan, on "Kristuksessa ei ole miestä eikä naista", sillä siinä puhutaan pelastuksesta, ei kirkon viroista.

Tätä mieltä minä olen, mutta en tarkoita, että se joka kannattaa naispappeutta, ei voi olla uskossa ollenkaan. Uskon, että kaikki me teemme vääriä tulkintoja Raamatusta, teemme syntiä joka päivä tietäen ja tietämättämme, mutta voimme silti pelastua, jos uskomme Jeesukseen, kolmiyhteiseen Jumalaan, joka kuoli juuri minunkin puolestani.

Jos sinun mielestäsi on mustamaalaamista se, että sanoo, että joku on väärässä, tai että hän on tehnyt Raamatusta väärän tulkinnan, niin sitten olen varmastikin mustamaalaaja.

Naisten asema ja kristinusko
Katolisen kirkon silmissä olemme varmasti monesti edelleenkin luopioita, aivan samalla lailla kuin itse sanon, että heidän oppinsa ei pelastuksen osalta ole oikea, jos he väittävät, että se on ihmisen ja Jumalan yhteistyötä.

Katolinen kirkko oli etääntynyt apostolisesta uskosta aika kauaksi Lutherin aikaan - aneoppi oli jotakin hirveää, ihan oikeasti. Olet varmaan samaa mieltä, että sille ei löydy perusteluja Raamatusta. Kuitenkin sen avulla lypsettiin rahaa, myös köyhiltä, ja kun Luther huomautti asiasta, eikä peräytynyt kannastaan, lähti liikkeelle kehityskulku, jonka loppu on historiaa. Luther itse olisi halunnut pysyä katolisessa kirkossa loppuun asti, kuten ehkä tiedät.

Kirjoitat, että on irtauduttu Jumalan sanan auktoriteetista. Se on totta, mutta miksi sitten edes käytämme Raamattua tässäkään keskustelussa argumenttina? Mitä väliä sillä on, mitä Raamatussa sanotaan kirkon virasta? Miksi emme samantien unohtaisi koko Raamattua, ja kirjoittaisi vaikka joka päivä uutta pyhää kirjaa sen mukaan, miltä milloinkin tuntuu?

Niin, onko naisen aseman parantuminen mielestäsi seurauta siitä, että Raamatun auktoriteettiasemasta on luovuttu?

Pappeudesta ja ihmisen arvosta
Pappeus ei ole ensisijassa ammatti, vaan virka, kutsumus. Yhteiskunnassa se nähdään ammattina, mutta se on enemmän. Pappisviran epäämisessä naisilta ei ole kyse tasa-arvosta, pätevyydestä tai ominaisuuksista. Jostakin syystä, jota Raamatussa ei kerrota, Jumala on nähnyt hyväksi toimia näin. Suomen kirkossa oli lehtorin virka, joka tarjosi naisille mahdollisuuden toimia teologina. Siihen olisin varmaan itse tähdännyt, jos kirkkomme tilanne olisi toinen.

Se, että molemmat sukupuolet tekisivät tai kykenisivät tekemään täsmälleen samat asiat, esimerkiksi että miehetkin kykenisivät synnyttämään tai naiset siittämään, ei tekisi, eikä tee sukupuolista tasa-arvoisia. Johan tässäkin keskustelussa on moneen kertaan todettu, että Suomessa naisilla alkaa olla pääsy kaikkiin ammatteihin, asemiin ja vaikka mitä muuta, mutta edelleen valitetaan, että tasa-arvoa ei siitä huolimatta ole saavutettu.

Minä peräänkuuluttaisin vielä suurempaa tasa-arvoa, nimittäin sitä, että joka ikistä ihmistä kunnioitettaisiin ihmisenä, olipa hän varas, murhaaja, työtön, mies, nainen, kunniallinen, yhteiskunnan varoilla elävä tai mitä tahansa. Jos Raamatussa meiltä vaadittu lähimmäisenrakkaus toteutuisi, koko tasa-arvon käsite muuttuisi turhaksi. Ei olisi enää väliä sillä, onko joku "korkeammassa" asemassa tai rikkaampi.

No, elämme tässä maailmassa, mutta toisen rakastamiseen voi silti pyrkiä. Marika kirjoitti tästä sukupuolisokeudesta, vai mikä se sana oli, minua paljon paremmin ja osuvammin.

Pälli kirjoitti...

Marika, kiitos selvennyksistä. :)

Oletko tosiaan kuullut pappien sanovan noin? Oikeesti voi ei.

Matilda ja Marika, onko teillä vain tunnukset bloggeriin vai ihan blogit? Olisi kiva päästä lukemaan teidän ajatuksia enemmänkin, jos niitä jossain päin internettiä julkaistaan. ;)

Pälli kirjoitti...

Tarkennus Jumalan Sanan auktoriteetista luopumiseen: nähdäkseni Luther luopui kyllä vääränlaisesta tradition kunnioittamisesta, mutta ei Jumalan Sanan arvovallasta. Päinvastoin, Luther korosti Raamattua perinteen kustannuksella.

Sen sijaan uskon, että Suomen luterilaisesta kirkosta löytyy niitä, jotka ovat luopuneet Raamatun auktoriteetista. Jos sanotaan, että Jeesus on yleismaailmallinen symboli eikä ihmiseksi tullu Jumala, tai että ylösnousemus tapahtui vain opetuslasten mielissä, tämä ei nähdäkseni ole mitään muuta.

Anonyymi kirjoitti...

No nappasin sen ateistisen omasta tekstistäsi ja naispappeutta vastustavat porukathan mielellään leimaavat koko teologisen tiedekunnan ateistiseksi. Minun on vaikea käsittää, miksi ateistit haluaisivat omistaa elämänsä Raamatun tutkimiselle, joten koen aina jonkinlaisena mustamaalaamisena kaiken tuollaisen jutustelun.

Niin, siis tarkoitin Jumalan sanan auktoriteetista luopumisella sitä että katolilaisten silmissä Luther irtaantui. Minusta luterilainen kirkko ei ole siitä irtaantunut, mutta minä ilmeisesti ajattelen Jumalan sanan auktoriteetista eri tavalla kuin sinä. En tosiaan ota Raamattua kirjaimellisesti, en ajattele Jumalan luoneen maailmaa kuudessa päivässä kuusi tuhatta vuotta sitten jne.

Naisten aseman paraneminen liittyy kyllä mielestäni siihen, että kristilliset arvot ovat lyöneet kulttuurissa läpi. Mutta jos kristityt olisivat pitäytyneet kirjaimellisessa raamatuntulkinnassa, sitä ei olisi koskaan tapahtunut. Eläisimme huivi päässä nyrkin ja hellan välissä. Näin minä sen kyllä näen.

Tein tunnukset bloggeriin voidakseni kommentoida joitakin blogeja joissa ulkopuolisten kommentointi on estetty, mutta Matildalla ei ole blogia. Sinun blogiisi voi sentään kommentoida kirjautumattomanakin, et ole yhtä vainoharhainen kuin nuo miehet ;)

Petri Järvelän blogi on mielestäni erittäin mielenkiintoinen, suosittelen, ellei ole vielä tuttu sinulle.

Pyydän vielä anteeksi hyökkäävyyttäni yms. Minun pitäisi pysyä pois tämän aihepiirin keskusteluista, ne nostavat huonoimmat ominaisuuteni pintaan :)

Pälli kirjoitti...

Hei Matilda, anteeksi kun en ole saanut vastattua tähän kommenttiisi aiemmin.

Tiedekunnasta... siis minun mielestäni valtaosa siellä harjoitetusta tieteestä ja teologiasta pohjautuu lopulta naturalistiselle eli ateistiselle paradigmalle, kuten aiemmin selitin. Eri asia sitten on, ovatko nämä tieteen tekijät kaikki ateisteja. Mutta se on mielestäni kaksin verroin outoa, että kristitty suostuu toimimaan ateistisen mallin puitteissa, kun vaihtoehtojakin on...

Siis luulen, että valtaosa tiedekunnan ihmisistä pitää itseään uskovina. Moniko on, en mene sanomaan. Mutta tiedän ihmisiä, jotka ovat ateisteja, mutta silti kiinnostuneita teologiasta. He vain lähestyvät asiaa aivan eri kantilta, eli ajatuksena, että miten ihmeessä on syntynyt tällainen ilmiö kuin uskonto, kristinusko esimerkiksi, taikka pyhiä kirjoja, kuten Raamattu. Ja niin edelleen.

Raamatun kirjaimellisesti ottaminen voi tarkoittaa monia asioita. Minulle se on esimerkiksi sitä, että jos Raamattu sanoo, että Jumala antoi Moosekselle kymmenen käskyä Siinain vuorella, niin sitten asia oli niin, eikä jotenkin muuten. Suomen luterilainen kirkko on osin mielestäni luopunut Jumalan Sanan auktoriteetista - mitä muuta voi ajatella tällaisista, kuin että Jeesus nousi ylös vain opetuslasten mielissä?

Luulen, että naisen asema olisi parantunut, vaikka edellisen tyyppisissä asioissa pitäydyttäisiin kuinka tiukasti Jumalan Sanaan.

Kommentoinnnista olen ajatellut sillä lailla, etät kaikki on tervetulleita, mutta jos tulee asiatonta juttua, niin sitten deletoin. Toistaiseksi ei ole tarvinnu poistaa kuin spämmiä, ja senkin tuo kirjainvarmennus suurelta osin estää. :)

Nettikeskustelut tuppaa herättämään suuria tunteita puolin ja toisin. Saat anteeksi toki, välillä tuntui kyllä pahalta jotkin sinun kommentit. Mutta hyvä keskustelu tämä mielestäni silti on ollut. :)