Miika pääsi yliopiston vaihtareille järjestämään mentoriohjelmaan, ja sai mentorikseen, eli tavallaan kanadalaiseksi kaverikseen Paula-nimisen kolumbiankanadalaisen tytön. Paulan seurakunnassa eräs pariskunta tarjoaa opiskelijoille silloin tällöin illallista, ja mekin saimme kutsun keskiviikkoillaksi Brentwoodiin, luullakseni - joka tapauksessa John ja Coleen asuvat vielä Burnabyn puolella.
Lähdimme SFU:lta kuuden maissa bussilla yhdessä Paulan kanssa. Vaihdoimme SkyTrainiin Production Waylla ja ajoimme vielä pari pysäkinväliä Brentwood Town Centeriin, mistä John tuli hakemaan meitä - isolla tila-autolla! Yhtä aikaa meidän kanssamme piti nimittäin tulla muitakin, jotka olivatkin viime tipassa siirtäneet tuloaan.Perillä saimme heti teekupposet käteemme, ja istuimme olohuoneeseen ihmettelemään Johnin ja Coleenin pelipöytää.
Vähitellen alkoi tulla lisää ihmisiä, ja joka esittelykerralla nimeni kummallisine kirjaimineen sai ihmetystä osakseen. Viimeisenä tullut poika, jonka nimeä en enää muista, osasi lausua sen ensimmäisellä kerralla oikein - ehkä siksi, että opin illan aikana artikuloimaan sen todella selvästi. ;)Alkuruuaksi saimme lihakeittoa, joka olisi yhtä hyvin voinut olla suomalaista, tosin tuunattuna maissilla, luulen. Pääruuaksi oli kanan rintaa, riisiä ja lisukkeenä salaattia ja makeaa juuresta, jamssia sekä Coleenin tekemiä ihania sämpylöitä. Saimme maistaa myös kiinalaista makkaraa, jonka eräs vieraista toi mukanaan. Suurin ero suomalaiseen ateriaan oli varmaankin se, että ruokajuomana oli teetä.
Jälkiruuaksi, ah, oli sokerikakkua kermavaahtopäällysteellä JA eräänlaista vanukasta, jossa oli myös sokerikakkua, hyytelöä, mustikoita ja kermavaahtoa. Aivan ihanaa!Ruuan jälkeen siirryttiin taas olohuoneen puolelle, ja juttelimme kulttuurieroista tutustuen isäntäväen mittavaan pelikokoelmaan. Muutamat meistä saivat myös onnistumisen kokemuksia. ;)
John ja Coleen kertoivat elämästään, kuinka parikymppisinä olivat etsineet Watchman Neen kirjan Normal Christian Life innoittamina tällaista elämää ja sen takia päätyneet Vancouveriin. Meiltä kysyttiin myös hiukan ennalta-arvattava kysymys: milloin olette vastaanottaneet Jeesuksen elämänne Herraksi?
Kaiken kaikkiaan ilta oli oikein mukava, ja ihmiset olivat todella sydämellisiä. Saimme lahjaksi englanninkielisen Raamatun lyhyesti selitettynä, ja illan lopuksi John kävi tuomassa meidät kotiovelle. Jäähyväiset jätettiin paikallisen small-talkin sävyttämänä, "Oli kiva nähdä, tavataan taas pian uudelleen!"
Saa nähdä, mitä se todella tarkoitti?!? Jäämme mielenkiinnolla odottamaan mitä tuleman pitää. :)
2 kommenttia:
Lovely pictures and blog. Here are the names of the people that were there, based on the last group picture: Tony, Francis, Mikka and Paivi :),Paula, Stella, Amy and Joseph, and Coleen (the one who cooked the meal), not in the picture is Jhon (Coleen's husband), and Dorothy, the girl with the pink sweater sitting beside me.
Hi Paula!
Thanks - and thanks for all the names! Now everybody knows who are the people that we met. :)
Blessings!
Lähetä kommentti