

Tässä seison enkä muuta voi.
"Vaarallista rakastaa, vaikea unohtaa. Voi suru parkaa, tunnetta arkaa sydämessäni kuljetan. Olen rakkaudesta niin kipeä, syvä suru ja viha niin väkevä. Raju riemu ja sydämeni sulana, pyydän säilytä elämä. - - - Vaarallista tahtoa, pelkäänkin pahinta. Toivoni annan, ristille kannan, Herra armahda, armahda,"
kipuili Kari Haapala.
Lisää aikojen kuluessa, kuin simpukkaan kasvaisi helmiäistä.
4 kommenttia:
Hei nyt musta tulee ihan vakiobloggari :) mutta pakko kommentoida tätä, sillä onnistuit reilussa kuukaudessa siinä missä minä en vajaassa puolessa vuodessa: löysit hienon lompakon Kanadasta! Ehkä mulla tosin vika oli etsijässä eikä vaan maassa, mutta siitä tuli jo vähän huono vitsi kun edellinen hajosi käsiin... Onnittelut siis saavutuksesta :)
Vikat Kalevalan esitykset ohi nyt, huoh. Ulkona sentään on kaunis aurinkoinen päivä ja ihana suomalainen talvikeli, josta intoilin uunituoreen Mantelin pääkirjoitukessa.
Kaunista helmikuun loppua teille!
Piia-Maria
Tervetuloa kerhoon (?) ;)
Ehkäpä syy onnistumiseeni on siinä, että en edes yrittänyt varsinaisesti etsiä uutta rahapussia. Satuimme vain kävelemään sen liikkeen ohi matkalla Superstoreen, ja kun ale-kylttejä oli paljon ja lompakot aivan nenän edessä, päätin vilkaista niitä... tosin valinnassa kului hetki, ja Miikalla oli mennä hermot. ;)
Voi että, se Kalevala oli yksi niistä jutuista, joihin en vain kertakaikkiaan kerennyt. Se oli varmasti hieno!
Kirjoittelet edelleen Manteliin?
Helmipäiviä sulle kanssa :)
Joo yhä Mantelin "toimituksen" jäsen. Olen niin laiska ja kiireinen ettei muuten oikein tule kirjoiteltua mitään, niin tarvii tällaisen "pakon" sitä varten. Ja hyvä pakko onkin kun tulee käytettyä kirjoittamisen lahjaansa kristityn elämän pohdiskeluun sen sijaan, että kirjoittelisi vain romaanikässäriä... vaikka sekin houkuttaisi taas ja onhan sekin jonkunlainen henkireikä väliin. No anyway, Mantelin jutuista on (toivottavasti) iloa muillekin kuin pöytälaatikolle.
Innostaisi aloittaa oma blogi ihan muuten vain kirjoitettavaksi, vaan eipä ole tullut vielä tehtyä mitään. Niinpä bloggausinnon tullessa tulin taas sinun juttujasi lukemaan :) SIU
Juu, ne pakot on sopivassa määrin kovin terveellisiä. Kamppailen täällä joka päivä itseni kanssa ja yritän tehdä esseitä, yleensä onnistun huonosti... :(
Olisi kyllä oikein mukaisaa lueskella sun mietteitä blogista, mutta no pressure :)
Ja siunausta sulle kanssa!
Lähetä kommentti