Juuri kun olin tarttumassa tenttikirjaan (Kliininen neuropsykologia), puhelin soi. Mua pyydettiin ohjaajaksi varkkuleirille saatesanoilla "Mä haluan toiseksi ohjaajaksi naisen, en mitään tavallista tyttöä, vaan tollasen vauhdikkaan kuin sä". Mikä hauskinta, kyseinen henkilö ei tunne mua juurikaan, joten mistä lienee keksinyt vauhdikkuuteni.
Sain vähän miettimisaikaa. Hävettää ihan tunnustaakin, mutta pelkään: onko musta siihen? Saisihan siitä vähän rahaa (vähän suhteutettuna siihen, että mulla on alan amk-tutkinto)... mutta se on aika huono motiivi...
No huuuhhhuuuuh. Ei olisi aamulla uskonut, että tarvii toiseenkin kertaan kiihtyä tänään. Aamupalapöydässä näet keskusteltiin vaihteeksi kiivaasti Suomen aluepolitiikasta: pitäisikö maallemuuttoa tukea vaiko ei. Muut pariskunnat ne riitelee vessapaperirullan asennosta ja hammastahnatuubin puristamisesta, vaan ei me. Toinen tällainen laaja yhteiskunnallinen lempiriidanaihe on kapitalismi - puolesta vai vastaan, ja onko sille vaihtoehtoja.
Kuohuntaa aiheutti jälleen myös C.S.I Miamin Horatio Caine messiaanisilla elkeillään. Mahdollisesti kuolemaisillaan olevan potilaan äidille tämä viilipytty "trendipelle"? lausuu hellään sävyyn:"Milloin olet syönyt viimeksi? Mene toki alakerran kahvioon, minä jään tähän poikasi vuoteen vierelle siksi aikaa." Ja maailma pelastuu.
Muut siinä sarjassa on sentään vain hyviä ihmisiä. Toisin kuin minä, joka en taaskaan saa luettua tenttiin. No, ehkä tämä paikkailee vähän vanhoja kipuja siitä, etten koskaan saa pidettyä yhteyttä kehenkään. Mutta älä luulekaan, että kirjoitustahti säilyy yhtä tiiviinä. Tämän tentin jälkeen tulee toisia tenttejä... ja ehkä leiri.
Tavallisesti Poksin pelailu rauhoittaa, tällä kertaa piti soittaa Paffelle, tiskata ja pistää pesukone pyörimään. Eikä vieläkään ole adrenaliinitaso normaali. ;)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti