"Voi hyvänen aika sentään!"
Niin se otti elämä ja lähti karkuun. Sijaan tulivat ruotsin kurssi, kandidaatin seminaari, yleinen teologia ja psykologia sekä mahdollinen toinen työpaikka.
Vapaa-aika, sikäli kuin sitä on, kuluu pään pitämisessä paikallaan. Siksi tämä hiljaisuus - mutta ehkä vielä helpottaakin.
Miten niin sitku-elämää?
Työhaastattelussa kysyivät, että miten aion jaksaa kahta työtä - pikemminkin kysymys kuuluu, miten aion jaksaa yhtä ammattia, jos en saa tätä tutkintoa tehtyä. Toisin sanoen: jos haluan opiskella, töitä on tehtävä.
Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne.
- Matteus 11:28-29
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Voi, hienoa kuulla pitkästä aikaa mitä sulle kuuluu! Oikein paljon voimia ja jaksamista sulle! *hali* Kuulostaa työntäyteiseltä. :/
Itselläni on paraikaa uuden työn opettelu meneillään. Turhan helppoa ei tuo kassa-hommakaan näköjään aloittelijalle ole...
Emilia :)
Kiitos... En oo sunkaan blogissasi kyläillyt aikoihin. Katotaan nyt miten elämä kehittyy.
Nyt just ollaan Paffen luona Vammalassa vierailulla, ja on ihanaa olla kaukana kaikista velvollisuuksista :) Näyttää siltä, että pystyn tekemään kunnollisen irtioton vasta, kun jokin on poissa silmistäkin ;)
Siukkista ja *hali* sinullekin!
Lähetä kommentti