Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa on pitkään keskusteltu virkakysymyksestä: voiko nainen toimia pappina vai ei. Pian, 12.-13.9.2006, kokoontuva piispainkokous päättää siitä, tuleeko virkakysymyksessä toisinajattelevia seurakunnan työntekijöitä ja seurakuntalaisia rankaista, jos he eivät suostu hengelliseen yhteistyöhön naispappien kanssa.
Hengellinen yhteistyö merkitsee esimerkiksi messun toimittamista yhdessä, ei kaikkea mahdollista yhteistyötä. Tällaisesta kieltäytyville papeille piispa Heikan johtama työryhmä ehdottaa mietinnössään rangaistukseksi ensin määräaikaista virasta erottamista, ja jos tämä ei tepsi, niin sitten lopullista ratkaisua. Työryhmän mukaan asiasta saa ajatella kuten haluaa, mutta vakaumuksensa mukaan ei saa toimia. (Työryhmä vetoaa tekstissään muun muassa lakiin miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta, jonka toisessa pykälässä todetaan, että laki ei koske minkään uskonnollisen yhdyskunnan uskonnonharjoitusta. Mietinnön allekirjoittaneet työryhmän jäsenet eivät siis pidä messuja, kastetta ja ehtoollista sekä muuta hengellistä toimintaa uskonnonharjoituksena. Mielenkiintoinen näkökohta!)
Valitettavasti tuntemattomana pysyttelevä taho on julkaissut verkossa Rakentavia ratkaisuja -addressin, jossa ehdotetaan, että rankaisemisen sijaan etsittäisiin toimintatapoja, joiden puitteissa asiasta eri tavoin ajattelevat voisivat edelleen toimia samassa kirkossa.
Jos pidät addressia allekirjoittamisen arvoisena, voit myös mainostaa sitä näin viime hetkellä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Minusta koko lainkohta on älytön - kuinka voidaan jollekin yhteiskunnan suurelle elimelle sallia moinen poikkeus tasa-arvosta?
Jos naispappeuden vastustajille ei kirkon meno kelpaa, olkoot hyvät ja perustakoot oman. Näin Lutherkin aikoinaan teki, kun katolinen kirkko ei hänelle kelvannut.
"Yhteiskunnan suuri elin" saisi minun puolestani olla täysin irrallaan valtiosta - jos nyt tarkoitat sillä Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa.
Jos tuo lainkohta ulotetaan koskemaan uskonnollisia yhdyskuntia, pitää ruveta puuttumaan myös katolisten, ortodoksien, islamilaisten janiinedelleen kirkolliseen järjestykseen ja "tasa-arvo"-kysymyksiin siellä.
Virkakysymyksessa ei ole kysymys tasa-arvosta. Eihän ihmisen arvo riipu siitä, mitä hän tekee, vaan siitä mitä hän on.
Luther ei perustanut uutta kirkkoa ennen kuin hänet erotettiin katolisesta kirkosta. Toisin sanoen, vasta pakon edessä. Luther itse olisi viimeiseen saakka halunnut pysyä katolisessa kirkossa.
Vastakysymys: jos valtaosalle suomalaisista kirkkoon kuuluminen ei merkitse mitään, eivätkä he koe saavansa kirkosta mitään tai olevansa uskovaisia, niin miksi he haluavat puuttua tähän?
Jari Rankisen nettipäiväkirjan tästä kirjoituksesta voi lukea hyvin lyhyen ja kansanomaisesti kerrotun selvityksen, mitä Raamattu asiasta sanoo.
Perusteellisemman teologisen selvityksen antaa Erkki Koskenniemen eksegeesi virkakysymystä koskevista Raamatun kohdista.
Jälkimmäinen voi olla tikkuista luettavaa, jos ei ole tottunut tieteelliseen tekstiin, mutta suosittelen silti.
Valtion kirkossa on nimenomaan se ongelma, että se on VALTIONkirkkoa - jos ei olisi, se voisi steppailla samoilla säännöillä kuin muut uskonnolliset yhteisöt. Mutta epäilen, että se ei ole se varsinainen syy, miksi kirkko kannattaa naispappeutta. Syy lienee se, että kirkko pyrkii sopeutumaan yhteiskuntaan eikä sopeuttamaan yhteiskuntaa itseensä, kuten jokunen vuosisata sitten.
Näin en oivalla, miksi niin kiivaasti naispappeutta vastustavat eivät perusta omaa kirkkoaan. Itkeväthän he muutenkin koko ajan, kuinka kirkko on mätä, korruptoinut ja hylännyt Jumalan. Fundiksilla kun on se syvempi totuus, mikseivät perusta systeemiään sen totuuden ympärille ja lakkaa kiusaamasta muita.
Suomen kansasta yli 80% kuuluu kirkkoon. Minusta se ei mitenkään sovi yksiin sen kanssa, että kansalaiset eivät muka kokisi kirkkoa tärkeäksi. Totta kai kokevat, eivät vain ainoaksi elämänsä määrittäjäksi. Perusjässikälle kaste, konfirmaatio, kirkkovihkiminen ja papin suorittamat hautajaiset ovat olennainen osa elämää. Totta ihmeessä nämä sitten haluavat myös sekaantua kyseisen instanssin toimintaan.
Henk. koht. alkaa kyllästyttää tämä vikinä. Kenellä hyvänsä on oikeus perustaa Suomessa uskonnollinen yhdyskunta, jossa sitten saa rauhassa monottaa ketä hyvänsä niin kauan kuin se ei täytä henkisen/fyysisen pahoinpitelyn kriteerejä - tosin henkinen on vähän niin ja näin, sitä ilmeisesti esiintyy runsaastikin ilman, että kukaan valittaa.
Suomessa kirkko on kehittynyt siihen suuntaan, että se ei ole vain muutaman fundiksen kirkko vaan koko kansan kirkko. Ja jos koko kansa on eri mieltä kuin muutama fundamentalisti, muutama fundamentalisti ei sille oikein mitään voi. Selitykset siitä, että "tulisi seurata Jumalan tahtoa" ovat jokseenkin mielivaltaisia, sillä lukuisat eri liikkeet löytävät Raamatusta varsin erilaisia Jumalan tahtoja, mutta jokainen niistä on tietysti ainoa oikeassaoleva...
Ja vielä, mitä tulee virkakysymykseen. Suomen lain mukaan tasa-arvo RIIPPUU siitäkin, mitä ihminen tekee - jos ihmiseltä estetään pääsy johonkin virkaan sellaisen synnynnäisen ominaisuuden perusteella, joka ei ole perustellusti este (esim. diabetes sotamiehelle), kyse on syrjinnästä ja siis epätasa-arvosta.
Ja näin muuten suurin osa suomalaisistakin tasa-arvon käsittää.
Mulle on tuttua huttua tuo, että naisen on pidettävä suu supussa ja annettava miesten opettaa (yksi syy, miksi minusta on täysin absurdia väittää Raamattua tasa-arvoiseksi ja naisystävälliseksi kirjaksi).
Ihan uteliaisuudesta haluaisin vastauksen seuraavaan kysymykseen.
Timoteuksen kirjeessä sanotaan seurakunnan kaitsijasta ja palvelijasta seuraavaa:
"Seurakunnan kaitsijan tulee olla moitteeton, yhden vaimon mies, raitis, harkitseva, rauhallinen, vieraanvarainen ja taitava opettamaan..."
"Seurakunnanpalvelijan on oltava yhden vaimon mies, ja hänen on pidettävä hyvää huolta lapsistaan ja perheväestään..."
Avainsana on tietysti mies. Tyyppien on oltava miehiä. Siinä ei mitään. Mutta mielenkiintoinen on kohta "yhden vaimon mies". Kirkossa on aivan epäilemättä sinkkupappeja, mutta kukaan ei pidä heistä minkäänlaista meteliä tai kieltäydy omaantuntoonsa vedoten yhteistyöstä heidän kanssaan (vai eikö tällainen vain vuoda julkisuuteen?).
Kun siis katsijalle ja palvelijalle on annettu kaksi ominaisuutta ( mies ja yhden vaimon eli naimisissa), joiden tärkeyssuhdetta toisiinsa nähden ei tekstissä määritellä, millä perusteellaan 1) että jompikumpi näistä ylipäätään asetaan tärkeämmäksi ja 2) millä perustein on päätetty, kumpi.
Arawn, olet kirjoittanut pitkästi, mutta yritän nyt vastata mahdollisimman lyhyesti ja selkeästi.
VALTIONKIRKKO
Noniin, ollaksemme tarkkoja, Suomen ev. lut. kirkko ei ole pitkään aikaan ollut valtionkirkko. Muistaakseni määritelmä menee niin, että valtionkirkkoon täytyy jokaisen kansalaisen kuulua.
NAISPAPPEUDEN KANNATTAMINEN KIRKOSSA
Olet aivan oikeassa: kirkko haluaa mukautua yhteiskuntaan. Näin ei Raamatun mukaan tulisi toimia. Paavali kirjoittaa roomalaisille (12:2): "Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä." Kirkolla ei ole todellisuudessa mitään muuta ainutlaatuista tarjottavaa, kuin Raamatun Sana. Jos siitä luovutaan, kirkosta tulee vain yksi hyväntekeväisyysjärjestö muiden joukossa.
FUNDIKSISTA
Ja sinulla Arawn on myös oma syvempi totuutesi, jonka perusteella kritisoit fundiksia. Vai miksi muuten katsot kritiikkisi oikeutetuksi, ellet itse usko olevasi oikeassa? Ethän voi olla oikeassa, ellei se, mihin uskot, ole totta.
MIKSI PYSYÄ KIRKOSSA
Luterilainen tunnustus (lue: tunnustuskirjat) on pysynyt samana siitä asti, kun se Lutherin aikoina muotoiltiin. Minkä takia niiden, jotka pitäytyvät tähän tunnustukseen ja tähän perintöön, pitäisi erota, eikä niiden, jotka haluavat muuttaa sen toisenlaiseksi? Toinen näkökohta liittyy viittaamaasi mädäntymiseen (ja tämä on siis sinun käyttämäsi termi). Vain sisältäpäin voi vaikuttaa. Sinä olet innokas kertomaan siitä, minkä uskot olevan totta. Älä epää samaa oikeutta muilta.
KANSANKIRKKO?
Kasteen toimittaminen kestää noin puoli tuntia. Ripari ehkä viikon tai kaksi, konfirmaatio pari tuntia. Vihkiminen kirkossa puoli tuntia. Hautajaiset pari tuntia.
Menepä jollekin riparille töihin, niin huomaat kuinka tärkeää sen käyminen monelle on - jotta saisi ne rahat ja lahjat, jotka konfirmaation jälkeen on luvassa. Jos samat etuudet olisivat saatavissa muuten, epäilen suuresti, että riparin suosio voisi laskea hurjasti.
RAAMATUSTA
On totta, että Raamatulla perustellaan erilaisia kantoja. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki tulkinnat ovat yhtä hyviä ja oikeita - Raamatustakin voidaan tehdä oikeita ja vääriä tulkintoja. Raamattua on luettava kokonaisuutena, niin että yksittäisiä jakeita ei irroteta tekstiyhteydestään. Tiedät sen varmasti oikein hyvin.
Raamatun arvovallasta luopuminen on ongelmallista myös hyvin profaanissa mielessä. Jos lähdetään tuolle linjalle, että Raamatusta voi ja saa tehdä mitä tulkintoja tahansa, niin silloin koko kirjan voi heittää romukoppaan ja keksiä vaikka uuden tai uusia pyhiä kirjoja. Silloin ei kuitenkaan ole kyse enää kristinuskosta, jonka perusta on niin Vanhassa kuin Uudessakin Testamentissa.
Joten Arawn, jos tahdot luopua Raamatun arvovallasta kristinuskon pyhänä kirjana, uskon ja elämän ylimpänä ohjeena, sinun ja muiden samoin ajattelevien pitää perustaa uusi kirkko.
TASA-ARVOLAKI
Laki varmaankin käsittää asian niin. Luitko tuon varsinaisen kirjoitukseni tai tasa-arvolain alusta sen sovellusalan? Sitä ei sovelleta uskonnollisten yhdyskuntien uskonnonharjoitukseen.
Oletpa aika varma siitä, miten suurin osa suomalaisista näkee asian. Mistä voit tietää?
NAINEN RAAMATUN OPETTAJANA
Raamattu ei kiellä naisilta opettamista kokonaan, vain paimenviran hoitamisen. Profetointi, josta puhutaan monissa kirjeissä, tarkoitti ennustamisen lisäksi jotain opettamisen tyylistä. Koska Raamattu ei tätä naisilta kiellä, naisen vaikenemisesta puhuvien kohtien täytyy tarkoittaa nimenomaan paimenvirkaa.
TIMOTEUS-KIRJEESTÄ
Tiedät varmaankin Arawn, että tuohon aikaan Israelissa lähes kaikki täysikäiset miehet olivat naimisissa. Näin ollen kohdan pointti ei ole se, että miehen pitää olla naimisissa, vaan että hän ei saa olla eronnut ja uudestaan naimisiin mennyt.
Lähetä kommentti