Tänään on pitkästä, pitkästä aikaa päivä, jolle ei ole olemassa minkäänlaisia suunnitelmia. Ei edes pakollista virkistäytymistä tai hauskanpitoa.
Ensin olivat viime vuodelta rästiin jääneet tentit. Sitten tulivat uusi työ, EO:n 75-vuotisjuhlatapahtuma ja Tampereen EO:n kanssa järjestetty kevätleiri. Kun luulin, että helpottaa, pitikin ruveta suunnittelemaan yleisavustushakemusta ja EO:n uutta kalenteritekstiä ylioppilaskunnan kalenteriin. Unohtamatta tietenkään kandidaatinseminaaria ja muita opiskeluja. Ja huomennahan se taas alkaa, tenttiinluku. Ennen juhannusta pitäisi suorittaa vielä kahdeksan opintoviikon edestä psykologista ja teologista kirjallisuutta sekä kahden opintoviikon äänenkäyttökurssi, joka kylläkin on kovin mielenkiintoinen...
Luin vastikään neuropsykologian tenttikirjasta, että kuukausien pitkittynyt stressi nostaa kortisoli-hormonin määrää elimistössä, ja se puolestaan vaurioittaa aivojen hippokampusta, mikä taas heikentää muistia ja keskittymiskykyä. Lisäksi pitkään koholla oleva kortisolitaso tekee elimistön immunologisen systeemin alttiimmaksi infektioille... "Älä polta kynttilää molemmista päistä", minulle sanottiin. Mutta oliko minulla vaihtoehtoja?
Monet mielipiteet ja käsitykset ovat luovineet ajatusten myllertävällä merellä kevään aikana. Olisi paljon sanottavaa... Jotakin kirjoitan ehkä tänne. Tai sitten en. Jos en jaksa.
Mutta tänään voi maata riippumatossa reporankana - ja kokea huonoa omaatuntoa ja omituista värinää sisällä, koska tänään ei olekaan kiire. !? Jospa Nalle Tuh osaisi sittenkin rentoutua. Jospa päivän vaikein dilemma olisi, että jaksaako nousta riippumatosta ja noutaa kirjan, vai maakaako vain siinä.
Kuinka odotankaan kesää! Kesää, joka on aurinkoa, vapautta, romaaneja parvekkeella, jätskiä ja piknikkejä, kesäjuhlia, lauluja iltanuotiolla ystävien kanssa, automatkoja auringonlaskuun...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Hyvänen aika, minä kyllä luulin ettet sinä enää ikinä päivittäisi. Toivon että oppisit olemaan polttamatta sitä kynttilää molemmista päistä. Maailma ei tule valmiiksi vaikka ahertaisit kuinka. Enemmän päiviä riippumatossa.
Kirsti Kirsti :)
Et ole varmaan ainut, joka on niin ajatellut. En mene lupaamaan yhtään mitään vieläkään. Tosin olen koko kevään mielessäni kehitellyt pientä pommia, ehkäpä pamautan sen vielä.
Kynttilän sofistikoitunut polttaminen on vaikea laji. Yhtäällä en juuri nyt näe paljon vaihtoehtoja... keväällä ollaan lähdössä sinne Kanadaan, ja on vähän semmoinen pelko päällä, että pitää yrittää säästää mahd paljon rahaa sitä keikkaa varten.
Suunnitelmissa on kyllä pitää tänä kesänä lomaa ihan oikeasti, juhannuksesta elokuun alkuun, mielellään - vaikka pitäisi irtisanoutua siksi ajaksi, EO:n hommathan ovat kesän ajan jäissä. Tuohon lomaan tulee katkokseksi yksi viikon leiri, jolle olen menossa ohjaajaksi, mutta silti...
Kiitos :)
Aika epistä tulla tänne vihjailemaan pommeista. Nythän jäin taas koukkuun blogiin joka ei ehkä kuitenkaan enää päivity. Oletko kenties lakannut vastustamasta naispappeutta? Se olisi iloinen uutinen.
No hyvähän se vain on, että nuorella ihmisellä on paljon tekemistä, mutta kyllä laiskotteleminenkin olisi hirveän tärkeää.
Voi Kirsti.
Tuskin eksyt tänne enää, mutta jos niin kävisi, siltä varalta kirjoitan. Ei, käsityksen virkakysymyksestä ei ole muuttunut. Vieläkin puntaroin, pitäisikö kirjoittaa asiasta, josta tuossa vihjailin. Jää nähtäväksi, epäilen vain, että kykenenkö olemaan riittävän rakentava, varsinkin kun olen paljaana persoonallisuuteni kanssa ja ihmiset mieltävät minut väistämättä myös yhteisöjeni edustajaksi, vaikka muuta painottaisin.
Miten niin koukkuun. Höps. :)
Lähetä kommentti