Kirpputorilla kiirastorstaina

Kummalliselta se tuntuu, mutta näin siinä kävi.

Naapurin Jukka ja Miika suunnittelivat jo kuukausi sitten menevänsä suureen autonäyttelyyn, joka on ollut nyt viikon ajan downtownissa. Keksin, että mehän Mirkun kanssa mennään samana päivänä kirpputorille, koska autot eivät niiiin paljon kiinnosta... ja Mirkku oli heti mukana.

Niinpä aamupäivän esseerupeaman jälkeen tapasimme Edmondsin skytrain-asemalla ja kipittelimme siitä läheiseen Value Villageen. Oi sitä paikkaa! Keskikokoisen suomalaisen marketin kokoinen tila täynnänsä aarteita löydettäväksi. Siistiä, hyvää tavaraa ja vaatetta. Kuinka kirpputorit ovatkaan ihania.

Mirkku oli enemmän hengaamassa, mutta minä etsin kevättakkia - tänään sää on ollut sellainen, että on tarjennut mainiosti ilmankin päällysvaatteita: 17 lämpöastetta iltapäivästä, oli säätiedotus ennakoinut, ja varmasti piti paikkaansa.

Kandidaatteja uudeksi takiksi löytyi montaakin, mutta kaksi jäi ylitse muiden, ja lopulta valinnan tuskassani päätin ostaa molemmat, vaikka hinta vähän kirpaisi; hienompi, tumma luumunpunainen, jakunmallinen samettitakki maksoi $8 ja hiukan pidempi, musta, kauluksellinen plyysitakki $20.

Henkisesti krapulaisena, väsyneenä ja onnellisena jatkoimme matkaa Applebee´s-ravintolaan syömään. Tilasimme molemmat salaattia - minä katkarapu-pekonisalaatin, Mirkku Oriental kana -salaatin - ja ensimmäisen haarukallisen jälkeen huokasimme yhteen ääneen: "Ihanaaaa! Parasta salaattia mitä olen ikinä syöny..." Eikä jälkiruoka taatusti ollut pahempaa.

Minun jahkailujeni takia aikataulu hiukan petti, emmekä kerenneet koluta seuraavaa paikkaa eli täkäläisen Pelastusarmeijan Thrift Storea kunnolla läpi. Eipä sillä, että olisimme ehtineet tehdä niin Value Villagessakaan. ;) Mirkku lähti aiemmin ruokakauppaan ja First Lutheranille ehtoollismessuun, minä jäin vielä pähkäilemään ympäri kirpparia, ja käteen tarttui kolme paitaa ja yksi hame, yhteensä $19. Thrift Store oli vielä viihtyisämpi kuin Value Village, ja myös hiukan kalliimpi, mutta toisaalta raha menee hyvään tarkoitukseen.

Kamalaa!

Sitten seikkailin vielä bussilla vähän matkaa Kingswayta eteenpäin Sperling Avenuelle, jonka varrella Emmauskirkko on. Sain tepastella kymmenen minuuttia ennenkuin kirkko tuli näkyviin, mutta ehdin kuin ehdinkin ehtoollishetkeen.

Miika ja Jukka olivat selviytyneet autonäyttelystä parissa tunnissa, ja Miika odotteli minua jo kirkon eteisessä. Kirkon puolella oli ihan hiljaista, ja luulin että kukaan muu ei ole vielä tullut. Niinpä kailotin kovalla äänellä, että olen tuhlannut rahaa! Tuli sitten koko kirkkokansalle selväksi. :)

Tuntui äärettömän hyvältä istua kirkonpenkkiin pitkän päivän päätteeksi. Olen jo parin viikon ajan kaivannut pääsiäisen aikaa ja odottanut sitä. Tullaan valtavien asioiden äärelle, kun tullaan ristin luo ja sitten tyhjälle haudalle. Kun saisi enemmän ja enemmän ymmärtää sitä, se olisi valtavaa.

Siinä kirkon penkissä istuessa olin surullinen ja onnellinen yhtä aikaa. Itkin sitä, että minulta ei puutu mitään, että olen saanut kaikkea niin paljon, paljon enemmän kuin koskaan olen osannut toivoa tai ansaitsisin.

Suurempi kuin elämä on sinun armosi!

***

Oi rakkain Jeesukseni, piinattu, verinen,
jo särkyy sydämeni, kun tuskaas muistelen.
Sua taivaan kunnialla ylhäällä palveltiin,
nyt orjantappuralla pää pyhä kruunattiin.

Vie minut, Paimen hyvä, taas omaan laumaasi.
Suo, armolähde syvä, kuin ennen lahjasi.
Suloista taivaan mannaa soi Henkes sanastas.
Vieläkin voimaa anna, oi Herra laupias.

Nyt kiitos haavoistasi, syntisten ystävä!
On ristinkuolemasi minulle elämä.
Suo voimaa loppuun asti sinua seuraamaan,
sinussa luottavasti myös kerran kuolemaan.

Suo ristinuhrin loistaa lohtuna pelkooni.
Se ahdistuksen poistaa, tuo rauhan sieluuni.
Vain katson kasvojasi, jään, Jeesus, turviisi.
Näin sinun kuolemasi on minun voittoni.

- virrestä 63

Tulisilla hiilillä

Miika kävi eilen ostamassa minulle syntymäpäivälahjan, joka maksoi niin paljon, etten kehtaa edes sanoa - osti oikeastaan kuulemma kaksi lahjaa...

Siellä ne nyt kököttävät pussissa makuuhuoneen nurkassa, ja kurkistelu on kielletty. Toisen paketin ulkonäöstä kuulemma heti tietää, mitä siellä on.

Nyt sitten pitää odottaa sunnuntai-iltaan saakka, ennen kuin saa tietää mitä olen saanut! Iiih.

:)

Juhlallista arkea

Niin kuin olen moneen kertaan mainostanut, mekin täällä elelemme enimmäkseen ihan tavallista arkea. Kuten nyt viime aikoina, vaikka toki kaikenlaista aina sattuu ja tapahtuukin.

Viime sunnuntai oli siitä harvinainen, että kirkolla ei tapahtunut mitään erikoista. Ellei lasketa sitä, että Jukan auto oli hajonnut kirkkotielle, ja hän kertoili siitä vallan erinomaisessa saarnassaan, joka pääasiassa koski Paavalin mietteitä siitä, että Kristuksen tuntemisen rinnalla kaikki on roskaa, ja jos raamatunkäännöskomitea olisi ollut alkukielen ronskille ilmaisulle uskollinen, pelkkää paskaa. ;)

Sunnuntai-iltana toki oli taas uusi kokemus luvassa, kun lähdimme Intervarsityn raamisporukalla katsastamaan New Life Community -seurakunnan Rock Gardenia eli eräänlaista pääasiassa nuorille suunnattua iltaa, jossa oli ylistystä ja tuhti annos raamattuopetusta. Opettajana oli Rikk Watts, joka toimii Regent Collegessa Uuden Testamentin professorina. Ryden teologilinjalla olleet huomio, meille niin tutuksi käynyt herra J. I. Packer on Rikkin työtoveri! Kyseinen college onkin ilmeisesti kohtuullisen vanhoillinen, tiesi Miika kertoa vierailtuaan sen sivuilla... Ja voi tytöt ja pojat, kyllä opetus oli rautainen...! *mainos* löytyy mp3-muodossa Rock Gardenin sivuilta! *mainos* Kamera vain valitettavasti unohtui, joten kuvia paikan päältä ei ole. :(

Maanantaisin on jo edellä mainittu Intervarsityn raamis, eikä maanantaista olekaan sen kummempaa mainittavaa, paitsi että vastoin kaikkia sääennusteita aurinko alkoi paistaa, eikä ole vieläkään lopettanut... välillä on toki satanut, mutta silti joka päivä on saanut nauttia valosta ja vähän lämmöstäkin! Niinpä tiistaina tein sen, jota olen koko täälläoloajan suunnitellut: menin vakibussillamme Burnabyn vuoren juurelle, jalkauduin kävelemään katua pitkän matkan - yli tunnin ajaksi - ja otin taloista yhteensä reilu sata kuvaa. Huomasin reissullani, että täällä vuorella on todella huomattavasti kylmempi, sillä alhaalla takkia ei millään pystynyt pitämään päällä, vaikka täällä ylhäällä ilman sitä taas ei tarkene.

Sekä maanantaina että tiistaina päädyttiin vakiohupimme, leffojen pariin. Maanantaina löysin Cornerstonessa sijaitsevasta Highlander-vuokraamosta Predatorin, ja tiistaina Miika kävi hakemassa samasta paikasta Rocky Balboan, jota myös naapurin Jukka tuli kanssamme tiiraamaan. Highlander on kerrassaan mainio paikka: tyylikäs, siisti, ja valikoimassa on myös vanhoja leffoja paljon enemmän kuin Makuunissa esimerkiksi. Vuokraaminen maksaa suunnilleen saman verran, mutta $3 eli 2€ oikeuttaa pitämään leffaa lainassa kolme päivää. :)

Keskiviikkoisin käyn Paulan, Dorothyn ja Gladyksen miniraamiksessa, ja tällä kertaa löytyi heidän kirkkonsa raamatuntulkinnalle uusi ihmeellisyys, jonka olemuksesta en ole tosin vielä ihan varma... Tytöt nimittäin uskovat, että Jeesuksen paluun jälkeen uskovat eivät päädy taivaaksi nimittämäämme paikkaan, vaan jatkavat elämäänsä Jumalan luomassa uudessa maassa, jossa kirkko jäsenineen muodostaa Uuden Jerusalemin, eli Kristuksen morsiamen. Tulkinta pohjautuu Ilmestyskirjan jakeisiin, joissa sanotaan: "Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole. Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu. Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: ´Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.´" Tulkintaa perusteltiin myös Efesolaiskirjeen kohdalla, jossa puhutaan Kristuksen rakkauden tuntemisesta. En ole aivan varma ymmärsinkö oikein, mutta ensi viikolla on luvassa lisää aiheesta...

Keskiviikkona oli myös Intervarsityn kokoontuminen, jossa laulettiin, leikittiin, jutusteltiin... oli oikeasti kotoisaa, vaikka tapasimme suurimman osan ihmisistä ensimmäistä kertaa. :)

Torstaista on mainittava, että katsoin Matlockin, kuten muinakin arkipäivinä. Miika nauraa minulle ja sanoo, että taas sillä on Matlock-hetki. Illalla oli kuoro, jonne sain kyydin UniverCityssa asuvalta Lauralta. UniverCity on yliopiston läheisyyteen rakennettu asuinalue, jossa on ilmeisesti jokin yhteisöidea - en ole tutustunut asiaan tarkemmin. Matkalla kuoroon poikkesimme Lauran kanssa Scandinavian Centerillä, joka on pohjoismaalaisten kokoontumispaikka. Siellä järjestetään milloin minkäkinlaista miitinkiä, ja tällä kertaa Laura vei sinne tavaraa vapun kirpputorille.

Perjantai kului tavalliseen tapaan kirkolla. Siivosin erästä pyhäkoulun kaappia, ja siinä oli hommaa kerrakseen. Lisäksi sain sitoa pari suomalais-kanadalaista keittokirjaa, jollaisen sain itsellenikin, kiitos Marskan. Keittiöllä touhusi liuta naisia karjalanpiirakkatalkoissa, sillä lauantaina oli kirkolla perinteisen pääsiäismyyjäiset. Iltapäivästä myös Anneli tuli paikalle ja alkoi järjestellä myyjäispöytiä.



Kotiin pääsin jälleen kerran Jukan kyydissä, ja saatumme hiukan murua rinnan alle läksimme Miikan kanssa vielä käymään Lougheedissa kaupassa. Jälkiruuaksi söimme CinnZeossa omenakanelipullaa, mokkajuomaa ja valkosuklaakaakaota... Samaan paikkaan tuli kaksi tyttöä Starbucksin takeaway-kahvit mukanaan, ja mietin, että jospa seuraavalla kerralla itsekin kehtaisi tehdä samalla lailla - Starbucksin kahvi on näet todella hyvää, mutta leivonnaisia on saatu parempiakin.

Illalla saimme vielä nauttia viikottaisen annoksen turhia palohälytyksiä; paikalla oli tällä kertaa kaksi paloautoa ja kummallista kyllä sireeni soi myös Shell Housessa eikä vain Louis Rielissä! Saimme myös sadetta, ja puolen yön tietämissä poikkesimme bileissä, joihin Ossi oli kutsunut meidät.



Niin, olihan viikossa toki jotain erikoistakin: netti oli poikki oikeastaan koko viikon, alkaen maanantaista puolilta päivin ja jatkuen perjantai-iltapäivään. Siitä saadaan kuulemma jotain korvauksia - ken elää, hän näkee. Katkos oli meidän kannaltamme pahimpaan mahdolliseen aikaan, kun olisi pitänyt soitella Suomeen tulevaa kotia metsästäessä. Jouduttiin turvautumaan Nooran ja Jukan kannettavaan ja langattomaan nettiin, kun oma langaton ei toiminut. Olen sitten soittanut yhden nolon puhelun Vehkakujan asuntotoimistolle, niin että joka toinen lauseeni valehtelematta oli "Anteeksi, mutta en kuullut, tämä vähän pätkii...". Asiat saatiin kuitenkin hoidettua, eli uusi kotimme on toukokuun alusta sitten Vehkakujalla, ellei jotakin aivan kummallista satu. :)

Kiitos Jaakko XIV:lle ja Elina M:lle alttiudesta auttaa, vaikka asuntoa ei lopulta katsomaan päästettykään... :)