maanantaina, tammikuuta 07, 2008

Olemisen sietämätön moneus

Susienne sai minut ylipuhuttua tähän. Mikä loistava aloitus vuodelle, puhumattakaan blogihiljaisuuden rikkomisesta!

Sue siis tahtoi tietää epäolennaisia tai olennaisia asioita minusta, joita useimmat eivät tiedä. En mene tuosta kriteeristä takuuseen, mutta kirjoittelen tänne nyt muutamia asioita, joita mieleen juolahtaa...

MINÄ
- en voi syödä juustoa. Tämä on toki kohtuullisen laajalti tiedossa, mutta tulkoon nyt kirkossa kuulutetuksi. Elämäni ainut kerta kosmetologilla paljasti, että elimistöni ei kuulemma sulata kaikkea hapanta, mikä sitten puskee ihon kautta ulos varsinaisina juustosarvina. Näiden hirveyksien paraneminen kestää kuukauden, joten olen mieluummin syömättä juustoa ja näytän ihmiseltä...
- käytän erästä sellaista rasvaa, joka maksaa ~1500e/ kilo - onneksi saan siitä alennusta.
- olen nitkuttanut irti yhden hampaistani, joka ei harmi kyllä ollutkaan maitohammas :|
- olen mestari tekemään pienistä valinnoista vaikeita: mikä hampurilainen? mitä irtojäätelöä? mitkä vaatteet päälle tänään? minkä väriset sukat ostaisin? Ja Niin Edelleen.
- olen vaikea lempi-asioissa. Lempiruoka? Lempiväri? Paras lukemani kirja? Lempielokuva? Äh.
- olen silti päässyt varmuuteen lempinäyttelijöistäni: Bruce Willis ja Mel Gibson 8)
- syön yleensä broilerinkoivet kuorineen. Joskus myös perunat.
- saatoin lapsena käyttää tuntikausia lukemiseen. Yhteen aikaan en läksyjen lisäksi juuri muuta tehnytkään.
- en ole lukenut muun muassa sellaisia suomalaisia klassikkoja kuin Tuntematon sotilas taikka Seitsemän veljestä. Hävettää eritoten edellisen kohdan huomioon ottaen. Tosin nykyään en juurikaan ehdi lukea tai saa luettua edes murto-osaa siitä määrästä, jonka haluaisin.
- en juurikaan katso televisiota. Kanadanreissu lopetti senkin vähäisen katselun, mitä harrastin ennen sitä. Toisin sanoen tipuimme kärryiltä Lostista, Roomasta ja 4400-sarjasta. Tämän lisäksi tuli ja tulee edelleen katseltua vain leffoja, ja tarjonta ei ole niin laadukasta, että teeveen edessä tulisi kovin montaa tuntia viikossa istuttua.
- sen sijaan käytän aivan liikaa aikaa internetissä. Ja se siitä!
- olen wannabe-puutarhuri, josta tuskin koskaan tulee oikeaa sellaista. Tällä hetkellä meillä on yksi rahapuu, joka ihme kyllä on hengissä ja näyttää jopa hyvinvoivalta. Mitähän olen tehnyt väärin?
- olen joskus osannut soittaa vähän pianoa!
- olen aivan patalaiska liikkumaan. Olen käynyt lenkillä omaehtoisesti alle kymmenen kertaa elämässäni. Uh.
- vältän ihon takia kaikkea hikoilemista, paitsi saunassa :D
- koetan tästä huolimatta elää terveellisesti, vannon hyötyliikunnan nimeen!
- en ole juuri koskaan sairas. Normaalioloissa minulla ei ole päänsärkyä (ellen jumita niskaani koneella), ei mahakipua, ei flunssaa, eikä muitakaan vaivoja - atopiaa lukuunottamatta tietysti.
- olen saanut myös todella hyvät unenlahjat Luojalta. Yleensä nukahdan muutaman minuutin kuluessa siitä, kun menen maata.
- olen joissakin asioissa äärimmäisen pedanttinen. (Voi Miika-parkaa...) Tulkaa kylään, niin esittelen vaatekaappimme! Tai oikeastaan ihan minkä tahansa kaapin vain.
- olen erittäin tarkka siitä, että päälläni olevat vaatteet sopivat keskenään yhteen.
- olen mielestäni mestarillinen keksimään pikkukikkoja vähäisen säilytystilan muuttamisessa riittäväksi ja toimivan, kauniin kodin luomisessa.
- en käytä mitään hiustenmuotoilutuotteita. En myöskään hiustenkuivainta, ja käydessäni ammattiopistolla parturissa pääsin mallintamaan opiskelijalle hänen opettajansa mukaan "terveitä, käsittelemättömiä hiuksia".
- en ole koskaan värjännytkään hiuksiani. Vaihteluksi riittäisi kun olisi joskus yksivärinen eikä läikikäs, mieluummin vaalean- kuin kirkuvan punainen...
- pyysin ja sain joululahjaksi työkalupakin.
- osaan mielestäni piirtää aika hyvin.
- näytän olevan kykenevä näkemään lian sielläkin, mistä muut eivät sitä huomaa... :(
- olen utelias. Koetan olla olematta sitä liiallisessa määrin.
- olen asunut neljässä maassa: Suomessa, Ruotsissa, Eestissä ja Kanadassa.
- ymmärrän edelleen vähän eestiä ja haluaisin edelleen oppia puhumaan sitä kunnolla, olen siis tavallaan ihan haksahtanut Eestiin edelleen. Tartto on aivan ihana kaupunki!
- vastasin Miikan kosintaan (myöntävästi) Tarton torilla, Kissing Students -patsaan juurella 26.10.2002 noin kello 20.30.
- haaveilen salaa lähetystyöstä.
- ja ... kirjan kirjoittamisesta. (hui)
- rakastan ja pelkään merta.
- pelkään edelleen joskus pimeää. Koskapa uskon, että henkimaailma on todellisuutta, miksi se ei voisi pukeutua kaikkeen siihen hirveyteen, jota elokuvateollisuus meidän eteemme nykyään suoltaa? - nimim. AVP2 on nähty.
- pelkään myös aika ajoin, että olen oikeasti todella tylsä ja huumorintajuton ihminen.
- olen sitä mieltä, että leikkiminen ei ole lapsellista. Vaikka kaikki leikin nimellä menevä ei minuun uppoakaan.
- olen aika varma, että monet tutut järkyttyisivät joistakin mielipiteistäni.
- rakastan kynttilöitä, haaveilen kynttiläillallisista - ja Miika haluaa nähdä, mitä syö...
- tykkään ihan sikana sinisistä pulloista ja mustasta sametista!
- aion vielä joskus ottaa laulutunteja.
- aloitan tänä keväänä kauan kaipaamani kuorolauluharrastuksen :)

2 kommenttia:

Susienne kirjoitti...

Ooooijoijoi, Bruce Willis! <3 <3 <3

Ja oi, uusi entry. :) Hih.

Juuri tänään läähättelin Brucea kun katsoin Ally McBealin jakson, jossa oli Haley Joel Osment. Tietysti heti mietin, että oooijoi, Kuudes aisti. Pidän siitä leffasta kamalasti vaikka pelkäänkin sitä aivan vailla holttia. (Mikä holtti sitten lie.)

Äläkä suotta noloile sitä, että klassikot on jääneet lukematta. Minä yritin niellä Sinuhea valmistumisvuonna, en millään saanut sitä luettua. Voi silmä, se puudutti niin tolloksi saman tien, että argh! Enkä minäkään ole lukenut Seitsemää veljestä sivua 71 pidemmälle. Tästä kertoo ehkä sekin, että lukiossa kyseistä opusta käsittelevässä kokeessa olin hieman muissa ajatuksissa ja veljeksiä oli vahingossa listassani kahdeksan. (Se kahdeksas veljes oli nimeltään Johannes ja opettaja meinasi tukehtua nauruun koetta palauttaessaan.) Sitä paitsi mihin tahansa kohtaan oli oikea vastaus, että "no koska ne oli kännissä ja ne tappeli". Ei ole kummoinen kirja. Ja ihan hyvä on, ettei Kivestä ole kuvia. Ihme viutilopää. ;)

Millaisen kirjan kirjoittaisit jos kirjoittaisit? Se on kyllä pelottavaa, mutta on se kivaakin, niinkus tiedät. :) Anna mennä vain. Pitäisi minunkin, mutta kun ei vaan tuu. :D Eikä ole mitään asiaa. (Saa riittää, että viime vuonna askartelinpaskartelin kolme kirjaa kasaan, 'kele, tänä vuonna ei vielä tarvitse olla mitään valmista.)

Otitko joskus pianotunteja? Jos lykkäisin eteesi pianon, irtoaisiko jokin kappale vielä?

Tuosta meriasiasta lukisi mielellään muuten ihminen lisää!

Sanoo Monologi-Sue

Pälli kirjoitti...

Oo, kommenttien aatelia :)

Kirjasta en uskalla näin julkisesti sanoa mitään. Sitten yksityisesti kerron joskus. :)

Sinuhen olen lukenut, ja tykkäsin siitä, vaikka se olikin vaikealukuinen. Valtakunnan salaisuus ja Ihmiskunnan viholliset meni ihan hotkaistessa, mutta Mikaeleita en ole saanut kumpaakaan vielä luettua, enkä muutakaan Waltaria. Paitsi tietysti Felix Onnellisen, joka oli hassu.

Pianotunneilla kävin ensin ala-asteella välitunnilla, ope kiltisti piti meille ilmaiseksi kerran viikossa 15 minuuttia. Sitten menin kansalaisopistoon, hurjan puoli tuntia viikossa sain opetusta. Yläasteella se lopahti - ja teoriasta ei ole hajuakaan. :D Nykyään en osaisi soittaa mitään klassista, mutta pimputtelen joskus erittäin vapaalla säestyksellä lauluja Elämän Siivistä tai vastaavasta. Onnistumatta koskaan pääsemään edes yhtä säkeistöä loppuun virheittä ;)

Sitten se meri. Kai se on kun on kasvanut meren rannalla (tarkalleen ottaen 16 kilometrin päässä siitä rannasta, mutta silti;)... ja jotenkin vapaimmaksi, huolettomimmaksi, levolliseksi ja todella eläväksi olen kokenut itseni meren rannalla. Rantakalliot ovat mahtava paikka ja asia. Ja auringonnousu ja -lasku meren rannalla...

Meillä on tuossa seinällä kello, jossa on kuvattuna majakka meren rannalla. Ihana!

Sitten toisaalta, sellaisessa pienehkössä veneessä on pelottavaakin, koska tajuaa, kuinka valtava, vellova massa se meri on - ei tottele ihmistä. Merellä ollaan eräällä tavalla meren armoilla. Mulle on aika tärkeää pystyä olemaan kontrollissa omasta elämästäni, ja merellä, veneessä se kontrolli katoaa. Ei ole taitoa, ja kuten sanottua, taitokaan ei lopulta takaisi kontrollia...

Lopputulema: onneksi sitä ollaan Jumalan armoilla, vaikka sitä ei aina tajua, sisäistä, eikä ymmärrä. :)