Only By Grace

Olen tässä muutaman päivän kovasti yrittänyt saada aikaan. Sitä siivousta, ja sitten opiskelua. Jotakin on tullutkin tehtyä, mutta enimmäkseen oon saanu itelleni vain pahaa mieltä epäkurinalaisuudesta; kauhea moraalinen morkkis tekemättömistä töistä.

Lukiossa mun luokalla oli ärsyttävä matikan opettaja. Se oli leipääntynyt palikkamatikan opettamiseen ja hoki, että jokainen oppii jos vain haluaa - minkä eräs kaverini osoitti vääräksi luuloksi :C. Yksi tämän opettajan lempisanonnoistaan oli: "Tekemättömät työt stressaavat eniten." Tottahan se on, mutta ei juuri auta silloin, kun pitäis ottaa itseään niskasta kiinni eikä pysty siihen.

Lisäksi mulle käy usein vielä niin, että alan syödä murheeseen. Huhhuh. Siitähän seuraa tietysi kaksinverroin paha olo, kun maha on halkeamaisillaan. Ja lisää krapulaa jäljestäpäin, kun vaatteet alkaa kiristää...

Tänään en oo tehny oikeastaan sen enempää, mutta tässä koneella luuraillessa olen kuunnellut Petra Praise 2:sta. Ja se on ... ihanaa. Ihan kuin joku ottaisi syliin, keinuttaisi ja silittäisi hiuksia. Sanat ja sävelet saa tuntemaan hiljaista, onnellista kiitollisuutta siitä, että saa elää, että saa tuntea Jumalaa, että hän on. Taivaassa on varmaan tämmöistä: niin hyvä olla, ettei ole kiire hetkestä pois...

Viime aikoina EO:n porukoissa on ollut keskustelua ylistämisestä ja sen asemasta kristityn elämässä. Siellä leirillä toinen mun opetuksista oli ylistyksestä. Kun sitä valmistelin, tuli lievä kriisi Luther-säätiön asiaa käsittelevästä vihkosesta. Tosin minä ja Miika ymmärsimme sen eri tavalla, enkä tiedä luinko liikaa rivien väliin, mutta ymmärsin, että ainoa ylistyksen paikka olisi ehtoollismessu. No, kriisi meni onneksi ohi, mutta vieläkin olen kyselevällä mielellä aiheen suhteen, eikä mitään ihan varmaa lukkoon lyötyä mielipidettä ole.

Tänään olen kuitenkin kiitollinen siitä, mitä sain.

Lovely Lord

You're filled with compassion and mercy and grace,
with Your banner of love over me;
I am longing to see You one day face to face,
and to be with You endlessly;
Lord, how lovely You are to me.

Lovely Lord, You are all to me;
Lovely Lord, full of purity.
Worthy of honour and majesty;
Lord, how lovely You are to me.

You are bright as the sunrise and fairest of all,
Unto You all the glory will be;
You are God of creation and Lord of my life,
I will worship You faithfully;
Lord, how lovely You are to me.

We will worship the name of the holiest One,
We will worship Your excellency;
We will give You the glory for things You have done,
and be thankful eternally;
Lord, how lovely You are to me.

Lovely Lord, You are all to me;
Lovely Lord, full of purity.
Worthy of honour and majesty;
Lord, how lovely You are to me.

Lovely Lord, You are all to me;
Lovely Lord, full of purity.
Worthy of honour and majesty;
Lord, how lovely You are to me.

- Bob Hartman