Tämä runo löytyi Ilkan kirjoittamasta joulukortista, ja haluan jakaa sen sinun kanssasi tänään.
Olkoon Joulusi siunattu, lämmin ja levollinen, sellainen kuin kaipaat.
Minä tulin sinua varten
Minä tulin sinua varten, jota jouluna paleltaa
Minä synnyin talliin ja seimeen, voin sinua rakastaa
Minä tulin sinua varten, jolla ei ole ystävää
Minä tulin sinua varten, saatan sinua ymmärtää
Sillä sinä olet minulle rakas, olen tähtesi kärsinyt
Sinä olet minulle rakas, ota minut vastaan nyt
Sillä sinä olet minulle rakas, minä kannoin tuomion
Sinä olet minulle rakas, ovi taivaan auki on
Minä tulin sinua varten, jota ihmiset pettävät
Minä tulin sinua varten, jonka toiset jo jättivät
Minä tulin sinua varten, joka yössä nyyhkytät
Minä tulin sinua varten, joka yksin sairastat
Sillä sinä olet...
Minä tulin sinua varten, jota mammona kahlitsee
Minä tulin sinua varten, jota rihkama hallitsee
Minä tulin sinua varten, joka helposti lankeat
Minä tulin sinua varten, jota kahleet sitovat
Sillä sinä olet...
Minä olen sinua varten,joka toisista jälkeen jäit
Minä olen sinua varten, joka hylkäävät katseet näit
Ja taivas on sinua varten, joka lepoa ikävöit
Vein ryövärin kanssani kotiin, miksi yhä epäröit
Sillä sinä olet minulle rakas, olen tähtesi kärsinyt
Sinä olet minulle rakas, ota minut vastaan nyt
Sillä sinä olet minulle rakas, minä kannoin tuomion
Sinä olet minulle rakas, ovi taivaan auki on
- Erkki Leminen
sunnuntai, joulukuuta 25, 2005
maanantaina, joulukuuta 19, 2005
Kanada!
Perjantaina saimme viimein tietää rehtorin päätöksen siitä, ketä on valittu lähtemään Euroopan ulkopuolisiin kohteisiin vaihto-oppilaiksi lukuvuodelle 2006-2007.
Olemme haaveilleet lähtemisestä ihan opintojen alusta asti, ja nyt polte on kasvanut vielä suuremmaksi, kun opiskelukaverini Piiamaria ja EO-hörhöt Jaakko XIV ja Elina M ovat kertoilleet blogeissaan elämästään lätäkön takana ja keskivaiheilla.
Mehän haimme Kanadaan, ykkösvaihtoehtona Simon Fraser University Vancouverissa ja kakkosena hiukan pienempi yliopisto Reginassa.
Haastatteluissa meille sanottiin, että päästäksemme yhdessä lähtemään meidän tulisi kummankin kohota oman tiedekuntamme ykköseksi - Fraseriin kun oli vain kaksi paikkaa, Reginaan neljä tai viisi. Piti siis pelätä pahinta ja odottaa parasta...
Miika valittiin lähtemään Simon Fraseriin, minä en päässyt varasijallekaan. :'C
Unelmasta ei kuitenkaan vielä luovuta. Aiomme koettaa löytää minulle töitä, tai ainakin jotain vapaaehtoishommia, että saisi edes osan matkan kuluista korvatuksi. Meillä on jonkin verran rahaa säästössä, mutta se yksinään ei riitä.
Ehkä mekin lopulta astumme Kanadan maaperälle tammikuussa 2007, kuten olemme haaveilleet...
Olemme haaveilleet lähtemisestä ihan opintojen alusta asti, ja nyt polte on kasvanut vielä suuremmaksi, kun opiskelukaverini Piiamaria ja EO-hörhöt Jaakko XIV ja Elina M ovat kertoilleet blogeissaan elämästään lätäkön takana ja keskivaiheilla.
Mehän haimme Kanadaan, ykkösvaihtoehtona Simon Fraser University Vancouverissa ja kakkosena hiukan pienempi yliopisto Reginassa.
Haastatteluissa meille sanottiin, että päästäksemme yhdessä lähtemään meidän tulisi kummankin kohota oman tiedekuntamme ykköseksi - Fraseriin kun oli vain kaksi paikkaa, Reginaan neljä tai viisi. Piti siis pelätä pahinta ja odottaa parasta...
Miika valittiin lähtemään Simon Fraseriin, minä en päässyt varasijallekaan. :'C
Unelmasta ei kuitenkaan vielä luovuta. Aiomme koettaa löytää minulle töitä, tai ainakin jotain vapaaehtoishommia, että saisi edes osan matkan kuluista korvatuksi. Meillä on jonkin verran rahaa säästössä, mutta se yksinään ei riitä.
Ehkä mekin lopulta astumme Kanadan maaperälle tammikuussa 2007, kuten olemme haaveilleet...
tiistaina, joulukuuta 13, 2005
Näin syntisenä Herra, mun täytyy vaeltaa
Raunon Pragmaattisesta solipismista löytämäni testin tulos taitaa olla paikkaansa pitävä... paitsi että helvettiin joutumisen todennäköisyyden tietää Jumala yksin. ;)
***
Piti käydä uusimassa testi 14.12. Ilkan kommentin jälkeen... ja muuttuihan se tulos hiukan.
***
Siionin matkalaulu
Näin syntisenä, Herra, mun täytyy vaeltaa
sun kanssas tiellä taivaan perille kulkea.
En paremmaks voi tulla, en pyhäks ollenkaan,
vaan kuitenkin oi Herra, sun käsiis jäädä saan.
Sä suostut mahdottoman, mun, kanssa asumaan
ja aivan tällaisena mua kaikess kantamaan.
Et väsy vaikka usein mä väsyn kokonaan -
sun armos, rakkautesi ei lopu milloinkaan.
Mä mato vain ja savi oon huono sotija.
Kiusoissa taisteluissa mun täytyy sortua,
jos et sä Kristus, Herra, mua auta vahvista -
vaan autathan, oi auta, voimallas pueta.
Mä sydämelles halaan, sun että kokonaan
mä aina saisin olla, mua auta valvomaan.
Ah, etten murehduttais Henkeäs milloinkaan.
Herkistä tunnon korva sua kaikess kuulemaan.
Sä rohkeaksi hoidat ja uskon vahvistat,
hiljennät levottoman, murheessa lohdutat.
Sä kurjan ilo riemu, ja taivas syntisen.
Sua itkuissani kiitän, viritän virren sen.
Se virsi vain on heikko, ja kiitos köyhä on,
niin usein nurkumiellä mä kuljen lohduton.
Vaan kuitenkin mua hoidat lahjojas tuhlaillen,
päivästä päivään kannat perille saatellen.
- Niilo Tuomenoksa
***
Tämä oli yksi rakkaimmista lauluista silloin, kun tyttöporukalla kolusimme kaikki Rauhiksen seurat Pohjanmaalla ja vähän kauempanakin... :)))
***
Piti käydä uusimassa testi 14.12. Ilkan kommentin jälkeen... ja muuttuihan se tulos hiukan.
Kuolemansyntisi |
Ylpeys: 40% |
Penseys: 20% |
Ahneus: 20% |
Kateus: 20% |
Mässäily: 0% |
Himo: 0% |
Viha: 0% |
Helvettiin joutumisen todennäköisyys: 17% |
| Kuolet vialliseen botox-injektioon. |
***
Siionin matkalaulu
Näin syntisenä, Herra, mun täytyy vaeltaa
sun kanssas tiellä taivaan perille kulkea.
En paremmaks voi tulla, en pyhäks ollenkaan,
vaan kuitenkin oi Herra, sun käsiis jäädä saan.
Sä suostut mahdottoman, mun, kanssa asumaan
ja aivan tällaisena mua kaikess kantamaan.
Et väsy vaikka usein mä väsyn kokonaan -
sun armos, rakkautesi ei lopu milloinkaan.
Mä mato vain ja savi oon huono sotija.
Kiusoissa taisteluissa mun täytyy sortua,
jos et sä Kristus, Herra, mua auta vahvista -
vaan autathan, oi auta, voimallas pueta.
Mä sydämelles halaan, sun että kokonaan
mä aina saisin olla, mua auta valvomaan.
Ah, etten murehduttais Henkeäs milloinkaan.
Herkistä tunnon korva sua kaikess kuulemaan.
Sä rohkeaksi hoidat ja uskon vahvistat,
hiljennät levottoman, murheessa lohdutat.
Sä kurjan ilo riemu, ja taivas syntisen.
Sua itkuissani kiitän, viritän virren sen.
Se virsi vain on heikko, ja kiitos köyhä on,
niin usein nurkumiellä mä kuljen lohduton.
Vaan kuitenkin mua hoidat lahjojas tuhlaillen,
päivästä päivään kannat perille saatellen.
- Niilo Tuomenoksa
***
Tämä oli yksi rakkaimmista lauluista silloin, kun tyttöporukalla kolusimme kaikki Rauhiksen seurat Pohjanmaalla ja vähän kauempanakin... :)))
Joulu joka päivä?
Lauantaina vietettiin siis Jyväskylän Evankelisten opiskelijoiden joulujuhlaa. Olen tympiintynyt pikkujouluihin yleensä, mutta näistä kekkereistä nautin ihan todella. Juhlissa oli kaikkea, mitä kaikkiin oikeisiin juhliin tulee kuulua: ystäviä, naurua ja laulua, herkkuja ja hiljentymistä. :)
Tommi johdatteli illan kulkua komistuksenaan Outin tekemä mainio tonttulakki. Veera istui väliin pianon ääreen säestämään lauluamme; Leenan huilu ei valitettavasti ehtinyt juhlaan mukaan, vaikka Leena tulikin. Anun jouluevankeliumivisa paljasti armotta tietämättömyytemme, ja voittajat palkittiin asiaankuuluvasti. Anne haastoi miettimään, mitä joulusta haluaisimme jokaiseen päiväämme. Taatusti poikkitaiteellisimman joulukortin lähetyskentälle menevään postiin teki Jarkon ryhmä. Keittiöllä tonttuilivat Katriina, Miika ja Simo. Loppusiivouksessa auttoivat Marko, Matti ja Joona. Outi ja Pekka tulivat Kuopiosta asti tervehtimään meitä!
Juhlan parasta antia oli kuitenkin likrkuja Productionin tuottama, toveri Kujalan ohjaama ja juontama non-dokumentti Yön raatajat, työn haatajat, joka valotti keisari Augustuksen viimeisimmän päähänpiston vaikutuksia tavallisten ihmisten elämään noin kahden tuhannen vuoden takaisessa Israelissa. Saimme tavata empaattisen majatalon emännän (Minnan), joka joutui käännyttämään viimeisillään raskaana olevan naisen miehineen ja päivittelemään Daavidin suvun toilauksia. Paikallinen karjatilallinen ei kohdellut Mansikkiaan kovin helläkätisesti, vaikka suostuikin päästämään nuoren parin talliin yötä pitämään. Myös paimenilla oli kovat paikat: nimettömäksi jäänyt työmies (Matti) kertoi, että Davekin "meinasi ruveta itkehen", kun taivaallinen sotaväki tuli ilmoittamaan Vapahtajan syntymästä...
Kiitos sinulle, joka teit juhlasta juhlan!
>**<
Nyt joululaulut kaikuu yössä taas,
ja kynttilät ne loistaa valoaan.
On aika rakkauden, se täyttää jokaisen;
oi jospa aina joulun aika ois.
Voit joulun elää joka päivä vaan,
ja parhaan vuotes tulet tuntemaan,
jos vain Joulun Lapsi saa sydämessäs asustaa,
niin silloin joulu luonas aina on.
Taas rukoukseen ihmismielet käy,
on läsnä Lapsi vaikkei Häntä näy.
On aika onnellinen, näet toisen ihmisen.
Oi jospa aina joulun aika ois.
Voit joulun elää...
Voi huominen jo tuskan tuoda taas,
mut luota tämän päivän sanomaan,
niin silloin salaisuus jo sulle kirkastuu:
on Joulun Lapsi läsnä ainiaan.
Voit joulun elää...
- tämäkin Suuresta toivelaulukirjasta :)
Tommi johdatteli illan kulkua komistuksenaan Outin tekemä mainio tonttulakki. Veera istui väliin pianon ääreen säestämään lauluamme; Leenan huilu ei valitettavasti ehtinyt juhlaan mukaan, vaikka Leena tulikin. Anun jouluevankeliumivisa paljasti armotta tietämättömyytemme, ja voittajat palkittiin asiaankuuluvasti. Anne haastoi miettimään, mitä joulusta haluaisimme jokaiseen päiväämme. Taatusti poikkitaiteellisimman joulukortin lähetyskentälle menevään postiin teki Jarkon ryhmä. Keittiöllä tonttuilivat Katriina, Miika ja Simo. Loppusiivouksessa auttoivat Marko, Matti ja Joona. Outi ja Pekka tulivat Kuopiosta asti tervehtimään meitä!
Juhlan parasta antia oli kuitenkin likrkuja Productionin tuottama, toveri Kujalan ohjaama ja juontama non-dokumentti Yön raatajat, työn haatajat, joka valotti keisari Augustuksen viimeisimmän päähänpiston vaikutuksia tavallisten ihmisten elämään noin kahden tuhannen vuoden takaisessa Israelissa. Saimme tavata empaattisen majatalon emännän (Minnan), joka joutui käännyttämään viimeisillään raskaana olevan naisen miehineen ja päivittelemään Daavidin suvun toilauksia. Paikallinen karjatilallinen ei kohdellut Mansikkiaan kovin helläkätisesti, vaikka suostuikin päästämään nuoren parin talliin yötä pitämään. Myös paimenilla oli kovat paikat: nimettömäksi jäänyt työmies (Matti) kertoi, että Davekin "meinasi ruveta itkehen", kun taivaallinen sotaväki tuli ilmoittamaan Vapahtajan syntymästä...
Kiitos sinulle, joka teit juhlasta juhlan!
>**<
Nyt joululaulut kaikuu yössä taas,
ja kynttilät ne loistaa valoaan.
On aika rakkauden, se täyttää jokaisen;
oi jospa aina joulun aika ois.
Voit joulun elää joka päivä vaan,
ja parhaan vuotes tulet tuntemaan,
jos vain Joulun Lapsi saa sydämessäs asustaa,
niin silloin joulu luonas aina on.
Taas rukoukseen ihmismielet käy,
on läsnä Lapsi vaikkei Häntä näy.
On aika onnellinen, näet toisen ihmisen.
Oi jospa aina joulun aika ois.
Voit joulun elää...
Voi huominen jo tuskan tuoda taas,
mut luota tämän päivän sanomaan,
niin silloin salaisuus jo sulle kirkastuu:
on Joulun Lapsi läsnä ainiaan.
Voit joulun elää...
- tämäkin Suuresta toivelaulukirjasta :)
Hae, 210! - arkistoitu kutsu EO:n Joulujuhlaan
>**<
Mistä tuntee joulun?
Sen sanoa voi sanoin muutamin.
Lapset jätti koulun,
ja talossa on kaikki sekaisin.
Eilen hukkasin jo ostoslistan kolmannen,
on kinkku tilaamatta, vielä ehkä ehdin tehdä sen...
Joulutähtikin on ostettava kuusehen,
piilopaikat uudet keksittävä lasten lahjojen.
Siitä tuntee joulun,
kun sula lakka poltti kynnet taas.
Siitä tuntee joulun,
kun radiosta kuuluu: "Rauha maas'!"
Missä joulukorttilista viime vuotinen,
mä tänne laatikkooni aivan varmaan talteen panin sen
- mitä merkitsee tuo villi huuto lapsien...?
Ne on taikinan kai löytäneet nyt piparkakkujen!
Siitä tuntee joulun,
kun öisin unta rauhaisaa ei saa.
Siitä tuntee joulun,
kun aina täytyy mieliin muistuttaa:
mikä Elma-tädin lahja oli viimeinen?
Me hälle annoimmeko kirjan vaiko purkin avaimen?
Onko tyttö vaiko poika lapsi Virtasen;
kuinka lahjan sopivan mä keksin kun mä muista en?
Siitä tuntee joulun,
kun kadonneet on voimat ihmisen.
Siitä tuntee joulun,
kun kiire saapuu ylivoimainen.
Ohi joulu kun on viimein tiedän hyvin sen,
taas kestää kuukausia kaiken tämän unohtaminen...
Siitä joulun tuntee, mutta silti kiellä en:
joulu mielestäin on kaikkein paras, juhla juhlien!
- eräs joululaulu, löytyy mm. Suuresta toivelaulukirjasta
>**<
Muistatteko - no muistatte varmaan! - iki-ihanat jouluaaton ja joulupäivän lastenohjelmat. Eräässä ohjelmassa haltija toteutti lasten toiveen ikuisesta joulusta, mutta voi! Joulu vuoden jokaisena päivänä ei merkinnytkään samaa kuin kerran vuodessa koittava valon juhla.
Uusien lahjojen sijaan päivä toisensa perään avattiin samanlaiset paketit, ja niinpa perhe oli hukkua roinaan. Pahinta oli kuitenkin, että jokaikinen aamu taloon tuli uusi koiranpentu! Lapset eivät enää jaksaneet keksiä niille nimiä, vaan numerot saivat riittää: "Hae keppi, 210!"
Joulusaarnoissa puhutaan joskus siitä, kuinka kristityllä voi olla joulu joka päivä. Tätäkö se tarkoittaa? Löytyisikö jouluun edes jotakin uutta - sitä kanssamme tulee pohtimaan Anne Hopeavuori.
Tule sinäkin pysähtymään hetkeksi, laulamaan joululauluja ja tonttuilemaan Lutherin kirkolle lauantaina 10.12. iltaseitsemästä eteenpäin!
Siunauksin,
Päivi <:)
Mistä tuntee joulun?
Sen sanoa voi sanoin muutamin.
Lapset jätti koulun,
ja talossa on kaikki sekaisin.
Eilen hukkasin jo ostoslistan kolmannen,
on kinkku tilaamatta, vielä ehkä ehdin tehdä sen...
Joulutähtikin on ostettava kuusehen,
piilopaikat uudet keksittävä lasten lahjojen.
Siitä tuntee joulun,
kun sula lakka poltti kynnet taas.
Siitä tuntee joulun,
kun radiosta kuuluu: "Rauha maas'!"
Missä joulukorttilista viime vuotinen,
mä tänne laatikkooni aivan varmaan talteen panin sen
- mitä merkitsee tuo villi huuto lapsien...?
Ne on taikinan kai löytäneet nyt piparkakkujen!
Siitä tuntee joulun,
kun öisin unta rauhaisaa ei saa.
Siitä tuntee joulun,
kun aina täytyy mieliin muistuttaa:
mikä Elma-tädin lahja oli viimeinen?
Me hälle annoimmeko kirjan vaiko purkin avaimen?
Onko tyttö vaiko poika lapsi Virtasen;
kuinka lahjan sopivan mä keksin kun mä muista en?
Siitä tuntee joulun,
kun kadonneet on voimat ihmisen.
Siitä tuntee joulun,
kun kiire saapuu ylivoimainen.
Ohi joulu kun on viimein tiedän hyvin sen,
taas kestää kuukausia kaiken tämän unohtaminen...
Siitä joulun tuntee, mutta silti kiellä en:
joulu mielestäin on kaikkein paras, juhla juhlien!
- eräs joululaulu, löytyy mm. Suuresta toivelaulukirjasta
>**<
Muistatteko - no muistatte varmaan! - iki-ihanat jouluaaton ja joulupäivän lastenohjelmat. Eräässä ohjelmassa haltija toteutti lasten toiveen ikuisesta joulusta, mutta voi! Joulu vuoden jokaisena päivänä ei merkinnytkään samaa kuin kerran vuodessa koittava valon juhla.
Uusien lahjojen sijaan päivä toisensa perään avattiin samanlaiset paketit, ja niinpa perhe oli hukkua roinaan. Pahinta oli kuitenkin, että jokaikinen aamu taloon tuli uusi koiranpentu! Lapset eivät enää jaksaneet keksiä niille nimiä, vaan numerot saivat riittää: "Hae keppi, 210!"
Joulusaarnoissa puhutaan joskus siitä, kuinka kristityllä voi olla joulu joka päivä. Tätäkö se tarkoittaa? Löytyisikö jouluun edes jotakin uutta - sitä kanssamme tulee pohtimaan Anne Hopeavuori.
Tule sinäkin pysähtymään hetkeksi, laulamaan joululauluja ja tonttuilemaan Lutherin kirkolle lauantaina 10.12. iltaseitsemästä eteenpäin!
Siunauksin,
Päivi <:)
torstaina, joulukuuta 08, 2005
"Tämä on henkilökohtaista"
Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan edustajisto järjestäytyi eilen!
Saimme monipuolisen ja yhteistyökykyisen hallituksen sekä ärhäkän opposition tulevaksi vuoden mittaiseksi hallituskaudeksi. Oppositio esitti paljon hyvää ja asianmukaista kritiikkiä, mutta valitettavasti myös henkilökohtaisuuksiin menevää kitinää.
Tämä on taas niitä kertoja, kun mietin, että olisi pitänyt avata suunsa, mutta en keksinyt mitään riittävän jämäkkää sanottavaa, ennen kuin liian myöhään. No, ehkäpä hyvä näin - oppositio sai kyllä hyviä kysymyksiä ja asiallista kritiikkiä muilta ryhmiltä.
"Puheenjohtaja, arvoisa edustajisto. Nimeni on Päivi Luukkainen. Tahtoisin kysyä hallituslista B:n puheenjohtajaehdokkaalta, että miksi ette ottaneet hallituksen puheenjohtajuuden kriteereitä esille kahdessa edeltävässä kokouksessa, kun muutettiin JYY:n sääntöjä? Emmehän nimittäin voi olettaa, että olisitte halunneet kohdistaa kritiikkiä hallistuslista A:n puheenjohtajaehdokkaan persoonaan..."
Valitun hallituksen puheenjohtaja osoitti vastauksillaan olevansa sekä pätevä että valmis yhteistyöhön erilaisten tahojen kanssa.
KO:sta nousivat hallitukseen Jarmo ja Annukka, Liljasta tuli edarin puheenjohtaja. Saimme edariin kuusi edustajaa, minä jäin ensimmäiseksi varaksi... Kokous väittelyineen ja erittäin lukuisine äänestyksineen oli niin mielenkiintoinen, että en muistanut murehtia koko asiaa.
Puhumattakaan tietysti siitä, että olin noussut viideltä aamulla lukemaan psykan tenttiin, joka oli iltapäivällä ennen edaria... ;)
Saimme monipuolisen ja yhteistyökykyisen hallituksen sekä ärhäkän opposition tulevaksi vuoden mittaiseksi hallituskaudeksi. Oppositio esitti paljon hyvää ja asianmukaista kritiikkiä, mutta valitettavasti myös henkilökohtaisuuksiin menevää kitinää.
Tämä on taas niitä kertoja, kun mietin, että olisi pitänyt avata suunsa, mutta en keksinyt mitään riittävän jämäkkää sanottavaa, ennen kuin liian myöhään. No, ehkäpä hyvä näin - oppositio sai kyllä hyviä kysymyksiä ja asiallista kritiikkiä muilta ryhmiltä.
"Puheenjohtaja, arvoisa edustajisto. Nimeni on Päivi Luukkainen. Tahtoisin kysyä hallituslista B:n puheenjohtajaehdokkaalta, että miksi ette ottaneet hallituksen puheenjohtajuuden kriteereitä esille kahdessa edeltävässä kokouksessa, kun muutettiin JYY:n sääntöjä? Emmehän nimittäin voi olettaa, että olisitte halunneet kohdistaa kritiikkiä hallistuslista A:n puheenjohtajaehdokkaan persoonaan..."
Valitun hallituksen puheenjohtaja osoitti vastauksillaan olevansa sekä pätevä että valmis yhteistyöhön erilaisten tahojen kanssa.
KO:sta nousivat hallitukseen Jarmo ja Annukka, Liljasta tuli edarin puheenjohtaja. Saimme edariin kuusi edustajaa, minä jäin ensimmäiseksi varaksi... Kokous väittelyineen ja erittäin lukuisine äänestyksineen oli niin mielenkiintoinen, että en muistanut murehtia koko asiaa.
Puhumattakaan tietysti siitä, että olin noussut viideltä aamulla lukemaan psykan tenttiin, joka oli iltapäivällä ennen edaria... ;)
tiistaina, joulukuuta 06, 2005
Itsepäisyyspäivä
Kiitos, Jumalamme, kun annoit kauniin maan,
annoit jylhät metsät, loit vedet virtaamaan.
Kiitos sisukkaasta työstä isien,
kiitos isänmaasta ja kohtaloista sen.
Sovinnossa meidän suo maata rakentaa,
että jokaiselle se kodin tarjoaa.
Kädestäsi maamme siunauksen saa,
ohjaa esivaltaa ja viisautta jaa.
Herra, Pyhän Hengen suo kodit rakentaa,
saavu perheisiimme ja rauhan mieltä jaa.
Auta, Herra, että meistä jokainen
oman paikan löytää, käy työhön iloiten.
Rukoilemme rauhaa myös koko maailmaan,
että kaikki kansat pian saavat isänmaan.
Sinä, Herra, saatat mielet avartaa,
että ymmärrämme: on yhtä koko maa.
- virsi 581,
sävel Pekka Simojoki, sanat Anna-Mari Kaskinen
Tämä on yksi isäni lempivirsistä, ja kuvittaa paljon minunkin mietteistäni Suomeen ja suomalaisuuteen liittyen.
Olrik kirjoitti Oikeassa tulkinnassaan: "Viidentoista vuoden päästä täällä ei ole enää ketään joka voisi kertoa millaista oli silloin joskus kun miehet menivät rintamalle ja tulivat – jos tulivat – liikaa nähneinä takaisin itsenäiseen Suomeen. Hinta varmastikin unohtuu."
Se teki minut todella surulliseksi.
Ollessani ja elellessäni kolme kuukautta Tartossa perehdyin hiukan sukulaiskansamme historiaan; samalla Talvisodan ihme piirtyi silmieni eteen todellisena ihmeenä. Jos meille olisi käynyt kuten eestiläisille, millainen olisi Suomi? Vaikka Eesti on ihana maa, on siellä paljon kurjuutta, joka on epäilyksettä osittain neuvostovallan syytä.
Palasimme Suomeen itsenäisyyspäivänä 2002. Meitä oli varoiteltu paluusokista - ainakin minun kohdallani turhaan. Lähtiessämme Eestistä sinne ei ollut ehtinyt (?) tulla kunnon talvi, ja sukellus suomalaiseen joulukorttimaisemaan oli kuin astuminen meluisista pirskeistä hiljaisuuteen, valkeaan avaruuteen, jossa tähdet tuikkivat lämpimästi.
Vaikka janoan nähdä uusia paikkoja, ihmisiä ja kulttuureita, olen juurtunut tähän routaiseen maahan lujasti, koko sydämestäni. Niin pahalta kuin se nykyään kuulostaakin, taidan olla pikkupatriootti. :)
***
Käydessään Eestissä luonani, Miika kosi minua 26.10.2002 Tarton torilla Kissing Students -patsaan luona. Ennen matkaa hän ei kuulemma tiennyt, että aikoisi kosia - isäni sen sijaan väitti tienneensä! :D
annoit jylhät metsät, loit vedet virtaamaan.
Kiitos sisukkaasta työstä isien,
kiitos isänmaasta ja kohtaloista sen.
Sovinnossa meidän suo maata rakentaa,
että jokaiselle se kodin tarjoaa.
Kädestäsi maamme siunauksen saa,
ohjaa esivaltaa ja viisautta jaa.
Herra, Pyhän Hengen suo kodit rakentaa,
saavu perheisiimme ja rauhan mieltä jaa.
Auta, Herra, että meistä jokainen
oman paikan löytää, käy työhön iloiten.
Rukoilemme rauhaa myös koko maailmaan,
että kaikki kansat pian saavat isänmaan.
Sinä, Herra, saatat mielet avartaa,
että ymmärrämme: on yhtä koko maa.
- virsi 581,
sävel Pekka Simojoki, sanat Anna-Mari Kaskinen
Tämä on yksi isäni lempivirsistä, ja kuvittaa paljon minunkin mietteistäni Suomeen ja suomalaisuuteen liittyen.
Olrik kirjoitti Oikeassa tulkinnassaan: "Viidentoista vuoden päästä täällä ei ole enää ketään joka voisi kertoa millaista oli silloin joskus kun miehet menivät rintamalle ja tulivat – jos tulivat – liikaa nähneinä takaisin itsenäiseen Suomeen. Hinta varmastikin unohtuu."
Se teki minut todella surulliseksi.
Ollessani ja elellessäni kolme kuukautta Tartossa perehdyin hiukan sukulaiskansamme historiaan; samalla Talvisodan ihme piirtyi silmieni eteen todellisena ihmeenä. Jos meille olisi käynyt kuten eestiläisille, millainen olisi Suomi? Vaikka Eesti on ihana maa, on siellä paljon kurjuutta, joka on epäilyksettä osittain neuvostovallan syytä.
Palasimme Suomeen itsenäisyyspäivänä 2002. Meitä oli varoiteltu paluusokista - ainakin minun kohdallani turhaan. Lähtiessämme Eestistä sinne ei ollut ehtinyt (?) tulla kunnon talvi, ja sukellus suomalaiseen joulukorttimaisemaan oli kuin astuminen meluisista pirskeistä hiljaisuuteen, valkeaan avaruuteen, jossa tähdet tuikkivat lämpimästi.
Vaikka janoan nähdä uusia paikkoja, ihmisiä ja kulttuureita, olen juurtunut tähän routaiseen maahan lujasti, koko sydämestäni. Niin pahalta kuin se nykyään kuulostaakin, taidan olla pikkupatriootti. :)
***
Käydessään Eestissä luonani, Miika kosi minua 26.10.2002 Tarton torilla Kissing Students -patsaan luona. Ennen matkaa hän ei kuulemma tiennyt, että aikoisi kosia - isäni sen sijaan väitti tienneensä! :D
maanantaina, joulukuuta 05, 2005
Kortisonia
Sain kutsun liittyä Kortisoni-blogin kirjoittajien joukkoon. Siellä atoopikot tilittävät...
Olinkin jo miettinyt, pitäisikö blogin nimi muuttaa Raivosta rakkaudesta Raivoksi raapimiseksi, mutta tämä varmaankin ratkaisi ongelman. ;D
Olinkin jo miettinyt, pitäisikö blogin nimi muuttaa Raivosta rakkaudesta Raivoksi raapimiseksi, mutta tämä varmaankin ratkaisi ongelman. ;D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)