Topless feeling

Ahh...

Tänään on jo kolme asiaa yliviivattu mustaltalistalta: jääkaappi - kiitos Miikan avun, vaatteitten korjaus ja talvivaatteitten pesu. Huomisesta en mä tiedä; kahdelta Anu ja Tomy saavat toisensa, ja meidänkin siis pitää rientää Uuraisten kirkkoon. Maailmankuva taasen avartuu uuden paikkakunnan myötä. Haa, ystävällämme Maella on tavoitteena käydä kaikissa Suomen kunnissa, ja aina kun uusi paikka on nähty, ala-asteelta saadun karttakirjan sivulla kunnan alue vaihtaa väriä lyijykynän avulla... Hupaisaa:)

Illalla Jaakko ja Linda tulevat yökylään, ja ehkäpä muutakin EO:n porukkaa eksyy tänne... elän toivossa, että pääsen taas pelaamaan Carcassonnea. Tänä aikana ilman tietokonetta (ja siis nettiä, blogia, poksia, ...) ehti kehittyä uusi aamutraditio: aamupalan jälkeen kiperä erä Carcassonnea. Kyllästyttiin katselemaan peliä, joka pari viikkoa kökötti atk-pöydällä odottamassa lahjapaperiin käärimistä. Se oli menossa Anulle ja Tomylle, mutta älkää kertoko niille;D

Ja tänään hyviä uutisia tulvii ovista ja ikkunoista! Yksi mun ikiaikaisista heroista, MacGyver saapuu syyskuun alusta sulostuttamaan lauantai-iltojani. Joudunpa perumaan väitteeni, että subilta ei tule katsomisen arvoista ohjelmaa. Jos oon joskus jotakin sarjaa seurannu nenä ruudussa suurinpiirtein, niin Ihmemiestä...

Taannoin mainitulla Freedomilla, anteeks eikun samalla porukalla, joka heitti toisenlaista settiä nimellä The Huiputtomat, eli Topless eli Mullikuoro, oli aikoinaan Ihmemiessketsi. Biisien välillä lavalle kompuroi määkien puhuva sokea mies: "Mää en nää, mää en nää..." Ihmemies tätä kovasti ilmastointiteipillä auttamaan. Mutta eiiihän siitä mitään tule, tarvitaan Jeesusta hätiin. Ja siunatuksi lopuksi Ihmemiehen tunnari omilla sanoilla.

Aina kun muistelee tuota aikaa, johon Freedom ja Huiputtomatkin kuuluivat, tulee pieni pala kurkkuun, ikävä, haikea kaipaus ja hymy, onni. Olin silloin teini, juuri löytämässä itseäni, ystävyyttä, tiedon ja viisauden aarteita Kristuksessa. Välillä olin hajota palasiksi, mutta silti olin maailman onnellisin Pälli. Minulta ei puuttunut mitään, vaikka en ollut löytänyt vielä prinssiäni, mulla ei ollut opiskelupaikkaa ja välillä tuntui ettei sellaista koskaan löydykään. Kuitenkaan multa ei puuttunut mitään, ja välillä tuntui kirjaimellisesti siltä, että leijun muutamia senttejä maanpinnan yläpuolella.

Se oli Pernupileitten aikaa, Rauhiksen seuroissa ravaamista ja Guns'n'lähetyksen leireillä kukkumista, nuortentapahtumien koluamista. Kun olin käynyt tutustumassa pääkaupunkiseutuun ja vähän muuallekin, totesin kerran eräälle Marille, että Keski-Pohojammaalla on tapahtumissa aivan oma erityinen fiiliksensä, mitä ei ole missään muualla. Ja kerran paljon myöhemmin Marinkin opiskeltua jonkin aikaa, hän sanoi minulle: "Nyt ymmärrän, mitä tarkotit sillä tunnelmalla..."

En ole tänäänkään onneton, vaan ihan tyytyväinen ja... onnellinenkin. En kuitenkaan enää maailman onnellisin. Mutta jonakin päivänä olen sitä taas.

Uusia perheenjäseniä

Niin, unohdin aivan kertoa, että toissapäivänä kun tulin kotiin, Miika oli jo palannut Gigantista, eikä suinkaan tyhjin käsin. Mutta tästä rakkaasta Miika varmaan kertoo omassa blogissaan enemmän. Minä osaan sanoa vain, että tehoa rassissa (mistä ihmeestä tietokoneparka on tuommoisen lempinimen saanut?) riittää tehoja vaikka pienelle kylälle, ja on sitä ja tätä ja tuota ylimääräistä, ja että näytönohjain saisi olla parempi, mutta riittänee kuitenkin jonkin verran... ainakin Diablo II ja Alien vs predator näyttävät pyörivän...

Minä taas muokkailen vain innoissani omaa käyttäjäprofiiliani; eilen kului tunti kun etsin Narnia-näytönsäästäjää - en löytänyt, mutta sen sijaan löysin taustakuvan. Vaikka koneen mukana tullut syksyinen ruskatie kyllä kuvaisi melkein paremmin sielunmaisemaani.

Ei liene hankala arvata, miten jääkaapille kävi. Eläimiä pitäisi armahtaa... ja eilisiltakin kului Samin ja Liisan kanssa Carcassonnea pelaillen. Samin siippa Krisse oli kaupungilla ystävänsä kanssa, josta syystä pikku-Saima, 4kk, oli myös täällä ilonamme.

Carcassonne lisäosineen maistui, vaikka Sami voitti taas...

Näinä sateisina päivinä

... olisi ihanaa kääriytyä vilttiin, käpertyä sohvan nurkkaan ison kaakaomukin ja hyvän kirjan kanssa. Tein rakkaille rydeläisille tällaisen, joskin vajavaisen listan kirjoista, jotka ovat minussa jotakin koskettaneet. Joukossa myös sellaisia, joita uskallan suosittaa, vaikka en ole vielä lukenutkaan. ;)


FILOSOFIAA JA LUONNONTIEDETTÄ

* Lewis, C. S.. Tätä on kristinusko. (Mere Christianity.)
Lewiksella on kyky kirjoittaa äärimmäisen selkeästi. En ole kaikesta samaa mieltä, mutta silti tämä kirja valaisee asioita. Voi suositella myös niille, jotka eivät vielä tunne Jeesusta.

* Gustavsson, Stefan. Perusteltu usko.
Uskon puolustamisen perusteos. Uskoa vahvistava. Rautainen!

* Scherer, Siegfried & Junker, Reinhard. Evoluutio. Kriittinen analyysi. 1. suomalainen painos. Saksankielinen alkuteos Evolution - Ein kritisches Lehrbuch, 1998 Weyel Lehrmittelverlag Giessen. Suomeksi toimittanut Matti Leisola. Lahti: Datakirjat, 2000.

Tätä en oo itekään lukenu, vielä. Voin silti suositella niille, jotka jaksaa nähdä vaivaa. Kyseessähän on luonnontieteellinen teos. ;)

* Dembski, William A.. Älykkään suunnitelman idea. (Voi tiedustella Leisolalta.)
Teos haastaa naturalistisen tiedekäsityksen ajatuksella, että kaikki tunnettu universumissamme näyttää viittaavan siihen, että kaikkeudella on älyllinen suunnittelija. Enemmän filosofinen kuin luonnontieteellinen, mutta kuitenkin myös tavalliselle tallaajalle soveltuva kirja.


LAPSENMIELISILLE

* Pennanen, Lea. Piilomaan pikkuaasi.
Tämä satu sopii kaikille - ihana! Tämä tuli joskus sarjana pikkukakkosessa, eikä ikinä mikään tv-sarja oo ollu yhtä jännittävä. :)

* Lewis, C. S.. Narnian kronikat. Narnia-sarja, yhteensä seitsemän kirjaa.
Iki-ihana satufantasia, joka on samalla allegoria kristinuskosta. Älä ihmeessä jätä väliin! (Jos kartat tavanomaista fantasiakirjallisuutta, tämä ei ole sellaista. Koska Narnia on enemmän kuin satu, se yleensä kuitenkin luetaan fantasiaksi.)

* Ende, Michael. Momo.
Tarina ajasta ja sen käyttämisestä, sekä rakkaudesta. Ehdottoman suositeltava! Kannattaa lukaista myös Tarina vailla loppua.


SCIFIÄ JA FANTASIAA

* Asimov, Isaac. Ikuisuuden loppu.
Scifiä niille, jotka tykkää myös romantiikasta. Tämän lisäksi suosittelisin koko Säätiö-sarjaa, josta erityisesti Robotteja. Vielä erikseen mainittava on Itse jumalat, joka ei liity Säätiöön mitenkään. Itse jumalat on tajuttoman hyvä kuvaus ihmisestä...

* Lewis, C. S.. Scfi-trilogia: Äänetön planeetta, Matka Venukseen ja Piinattu planeetta. (Järjestys on luultavasti eri, en muista enää kunnolla.)
Myös hyvää ihmisluonnon tutkailua (kuten scifi yleensä). Lisäksi käsittelee synnin olemusta ja Jumalan mielenlaatua. :)

* Le Guin, Ursula. Maameren tarinat.
Aivan käsittämättömän kaunis ja tarttuva tarina. Ripaus maalaisromantiikkaa...


SIELUNHOITOA JA DOGMATIIKKAA

* Janatuinen, Mailis. Ihmisen käyttöohjeet.
Jos et ole vähään aikaan tuntenut itseäsi syntiseksi, tämä teos takaa että löydät itsesi jälleen pieneltä paikalta. Eikä siinä vielä kaikki: lisäksi saat nähdä Jumalan armon taasen entistä suurempana!

McDowell, Hilary. Sinisen planeetan asukkaat... vain läpikulkumatkalla.
Hauska, mutta osuva työkirja sinulle, joka haluat oppia tuntemaan paremmin Jumalaa ja itseäsi. :)

* Puonti, Ari. Homoseksuaalisuus - hämmennyksestä selkeyteen.
Tätäkään en oo vielä ehtiny kokonaan lukemaan, mutta nimensä mukaista kamaa. Raamattu rules!


JÄNNITYSTÄ

* Grisham, John.
Ota ja lue mitä tahansa, mikä sattuu olemaan kirjastossa paikalla. Pelikaanimuistion isä. :)

* Christie, Agatha.
Suosittelen erityisesti neiti Marpleja. Mummoenergia kunniaan!

* King, Stephen. ÄLÄ LUE NÄITÄ!
Jos joku on myynyt sielunsa paholaiselle kyetäkseen kirjoittamaan todella hyvin, mutta sairaasti, niin tämä mies on epäiltyjen listallani ykkösenä. Siis kirjoittaa todella hyvin, mutta ainakaan minun mielikuvitukseni ei kestänyt Kingin lukemista kieroutumatta perusteellisesti...


KLASSIKKOJA

* Golding, William. Kärpästen herra.
En ole itse lukenut, vielä. Sen verran osaan sanoa, että jos kaipaat angstia, niin tästä sitä saa!

* Giertz, Bo. Kalliopohja.
Klassikko. Niinpä. Myös omalla lukulistalla ;)

* Waltari, Mika. Valtakunnan salaisuus ja Ihmiskunnan viholliset.
Erään roomalaisen tarina ja alkuseurakunnan vaiheita. Tarttuvaa kerrontaa. Kannattaa lukea myös muuta Waltaria, vaikka se onkin työläämpää. Esimerkiksi Sinuhe:) Feliks onnellinen on sitten kevyempi.


"HÖMPPÄÄ"

* Alcot, Louisa M.. Pikkunaisia ja ne muut.
* Burnett, F. H.. Salainen puutarha.
* Montgomery, L. M.. Runotyttö-sarja, Kotikunnaan Rilla, Anna ystävämme.
* Muut Vastaavat Tyttökirjat. Kysy kirjastonhoitajalta. Ehdottomia!!! :)

* Pratchett, Terry. Mikä tahansa kirja...
Nauruhermoja suorastaan raastavaa scifi- ja fantasiaparodiaa. Kaikki eivät ehkä ymmärrä tämänlaatuista huumoria; mustaa välillä, ja jotkut väittää, että P. on kovin kyyninen. ;) Mutta minä tykkään... :D

* Ellis, Edward S. Nopsajalka.
Inkkarikirjojen helmiä. Kannattaa lukea koko sarja! Näitä luin ala-asteella haltioissani. :)

Näinä sateisina päivinä... minä siivoan.

Musta lista

Teinpä tällaisen listan... aikani kuluksi. ;)

- pese jääkaappi (, joka on ihan järkyttävässä kunnossa)
- sulata pakastin (sitä ei ole tehty vuoteen)
- paikkaa seinä (välineet olleet lainassa jo puoli vuotta)
- pese ikkunat (ei ole pesty ainakaan meidän tässä asuessa)
- korjaa vaatteet
- ompele verhot (kangas on ostettu viime jouluksi)
- pyyhi keittiön hyllyt
- pese talvivaatteet (siis lapaset ja pipo, jotka täytyy pestä käsin;)
- pese tyynyt
- puhdista seinät (näkisittepä ne sormenjäljet, onneksi ette näe!!!)
- päällystä pipolaatikko (no, tämähän on jo melkein kivaa)
- pese matot (voi TUSKA)
- selvitä opiskelupaperit (...)
-> mapita muistiinpanot
- pese pöytäliina (tää on varmaan helpoin näistä...)
- pese sandaalit (haisee jo)

(- muista elää)

On se merkillistä, että lomaksi kasaa aina tekemättömiä töitä. (Kansanperinnearkisto: aina työtä tekevälle, aina unta makaavalle.) Kun on aikaa... mutta ei jaksamista. Ja sitäpaitsi aina on kiireellisempiä asioita!

Niinkunnyt se tietokoneen metsästys... Miika lähti juuri Giganttiin mukanaan paljon rahaa käteisenä, ja mun tekee pahaa kun ajattelen, että jos ne jotenkin kummasti vain häviää ne rahat... No, ehkäpä kaikki menee hyvin, ja meillä piankin on kone kotona. Uudelle perheenjäsenelle on jo tehty tilaa hankkimalla mappihylly. Aiemmin näet näytön paikalla oli mappirivi, kun läppäri ei vienyt niin paljon tilaa.

Sunnuntaina pääsin toteuttamaan myös pitkäaikaisen haaveeni sinisestä pullosta, joka nyt komeilee mappihyllymme päällä. Tervetuloa moikkaamaan :D

Tämä aarre löytyi Karkun aseman Ruusukahvilasta. Ja siellähän olin sen taannoin mainitsemani leirin ansiosta. Oli hieno leiri, joskin henkisesti rasittava, kun etukäteen en oikein tuntenut ketään, edes sitä lähintä työkaveria. Kekarat, kuten rydeläisemme Pettersson sanoisi, olivat huippuja, kuin myös muut vetäjät ja isot, henki hyvä, ruoka siis aivan mahtavaa, opettaminen haasteellista ja kiehtovaa... Varmaankin aktiivinen läsnäoloni leirillä oli tarpeen, sillä eräs leiriläinen oli kirjoittanut positiivisuuslappuseeni: "tämä leiri ei olisi ollut mitään ilman sinua!". Toinen mainitsemisen arvoinen merkintä oli "cool", minkä varmaankin sain osakseni löytämällä kuolleen lepakon, jota sitten innolla esittelin kaikille. Mikä voisi vedota enemmän 13-15-vuotiaisiin miehenalkuihin? ;) No, kyllä se lepakko minustakin oli aika hieno. Ja söpö, vaikka ette uskoisi.

Nyt riennän kotiin, tarkoituksena käydä jääkaappiin käsiksi apinan raivolla.

Karhujuhannuksesta evankeliumijuhlille

Siispä lupailemaani turinointia juhannuksesta ja elosta sen jälkeen...

Juhannuksena grillailtiin Karhuperheen, Katriinan ja Matin kanssa. Grillistä hajosi jalat, ennenkuin päästiin ees alkuun, mutta ei se menoa haitannut. ;D Makoisa picnic päättyi sadekuuroon ja B5:n katseluun meillä. Kyseiseen sarjaan ehti syntyä paha addiktio sen viikon aikana, mitä ekan tuotantokauden jaksojen katseleminen kesti.

Juhannuksen jälkeisestä viikosta en muista mitään. Pelottavaa! Varmaankin kurkkaus vieraskirjaan virkistäisi muistia. ;)

Oletettavasti oon pessy pyykkiä (miten ihmeessä sitä aina riittää??) ja grillaillu itteäni parvekkeella ja yrittäny samalla lukia tenttiin. Niin, ja Ilkka tais sulostuttaa iltojamme... jooo, esimerkiksi hallitusmuodot käyttäen esimerkkinä kahden lehmän omistamista... :D

Jooh, en löytänyt sitä saittia, josta noita piti löytyä. Mutta löysinpäs säätäjien kotisivut. Olen aikoinaan saanut kunniakirjan "Kaikkien aikojen säätäjä"... ;D

Evankeliumijuhlat sitten. Ne olivat upeat. Oli hassua hengata Jyväskylän EO:laisten kanssa ja tavata niitä ihmisiä, joitten kanssa aiemmin hengailin tapahtumissa, niinkun Himangan jo vanhenneita entisiä seurakuntanuoria. Ja Freedom rules!!! Kiitos Jaakko XIV viimeisestä!!

Vaikenemisen aika

Erinäisistä syistä bloggailu on ollut jäissä jonkin aikaa. Ja jonkinasteista hiljaisuutta jatkunee ennaltamäärittämättömän ajanjakson tulevaisuudessakin.

Menneen vaikenemisen syynä ovat olleet kiire elää ja viikon lomailu Keski-Pohojammaalla, missä ei ole kiinteää nettiä. Tulevaa mykkyyttä taas ennustaa täällä Jyväskylässä se, että jouduttiin luopumaan tietokoneesta. Ja siinä vasta onkin tarinaa kerrakseen...

Miika oli hankkinut koneen luottosopimuksella, jonka mukaan ensin maksettiin käsiraha, sitten kuukausieriä kaksi vuotta, minkä jälkeen oli määrä päättää, haluaako pitää koneen ja maksaa loput kerralla, vaiko luovuttaa koneen liikkeeseen. No. Kaksi vuotta tuli täyteen jo keväällä, ja Miika kävi pariin kertaan liikkeessä kyselemässä, että mitäs nyt, haluttaisiin kone palauttaa. Vastattiin, että katsellaan ja otetaan yhteyttä. Toissa torstaina se luvattu puhelu tuli, ja ukaasi, että kone palautettava mieluummin samana päivänä tai viimeistään perjantaina... Lisäksi Miika komennettiin soittamaan pankkiin, jonka kanssa luottosopimus oli tehty.

Soitto selvitti, että liike on saanut rahansa pankilta, ja pankki aikoo periä saatavansa Miikalta ja multa. NO HUUHHUUH. Onneksi sekä pankki että liike järkiintyivät yön yli mietittyään: kummatkin olivat mokailleet (pankki oli jatkanut laskuttamista, vaikka olisi pitänyt lopettaa, eikä liikkeessä Miikan kyselyistä huolimatta tiedetty, mitä tehdä), joten asia saatiin sovittua, eikä meidän tarvinnut maksaa heidän erehdyksistään kuin kolme kymppiä. Ei, en minä valita. Olen vain sairaan tyytyväinen, ettei tullut kummempaa jupakkaa.

Nyt ollaan sitten tietokonetta ja nettiä vailla. Toki uutta katellaan sillä silmällä, mutta ken tietää, koska se saadaan.

Istun siis yliopiston kirjaston atk-luokassa tätä naputtelemassa. Vielä olis parikymmentä minuuttia ennen kirjaston sulkeutumista... ;)