Tunnollisuus on

En tahtonut eilen illalla saada millään unta. Se on minulle äärimmäisen harvinaista, yleensä nukahdan melkein saman tien kun lasken pään tyynyyn, ja nukun sitten syvää, rauhallista unta, kunnes kännykkä alkaa piipittää ja on pakko kömpiä unen lämmöstä kylmään aamuun. Pidän kyllä aamuista, varhaisista aamuista, joiden valo on lempeää ja kirkasta yhtä aikaa. Usein on vain liian kiire nauttia niistä...

Illalla oli kuitenkin aikaa miettiä. Totesin, että olen alkanut taas suorittaa elämää. Ryttylässä ollessamme eräs Toni sanoi minulle, että siitä pääsee eroon vain lopettamalla kaiken suorittamisen, välittämättä siitä, mikä olisi velvollisuuteni taikka oikein muita kohtaan. Se on vaikeaa, tai lähes mahdotonta, ainakin minulle.

Olen yrittänyt vuosia päästä tasapainoon tämän asian kanssa. Nautin ihan oikeasti siitä, kun on paljon tekemistä. Nyt kuitenkin jouduin jättämään kaksi isoa tenttiä väliin, kun en saanut riittävästi luettua kumpaankaan. Syynä osittain se, että olen onnistunut uskottelemaan itselleni, että minun täytyy läsnäolollani pitää joitakin toimintoja pystyssä. Niin, ne ovat kaikki sellaisia asioita, joissa tykkään olla mukana. Mutta velvollisuudentuntoni estää minua olemasta pois silloinkaan, kun olen väsynyt, tai olisi pakko opiskella.

Paffe oli viikonlopun täällä, ja lauantai-iltana EO:lla puhelemassa. Oli ihanaa nähdä. Silti en voi sanoa, että viikonloppu olisi ollut lepoa - lauantaina tuntui olevan niin kiire, ettei hetkeksikään voinut hellittää, vaikka oikeasti ei edes ollut kiire. Sunnuntaista toivoin päivää, jolloin olisi voinut jättää aivot narikkaan ja olla vain, tekemättä yhtään mitään. Ilkka oli kuitenkin myös käymässä täällä, ja lisäksi Karhut tulivat katsomaan B5:a... oli oikein kivaa, ja todella halusin kaikkia nähdä, mutta tänä aamuna ei tunnu siltä, että olisin levännyt. Tuleva viikko ei myöskään näytä siltä, että lepoa olisi tiedossa.

Aiemmista epäilyksistä huolimatta taidamme sittenkin hakea vaihtoon Kanadaan. Se merkitsee lopun opintotuen säästämistä vaihtoa varten ja toisen työpaikan hankkimista. Tällä hetkellä olo on se, että nykyiselläänkin tehtävää on aivan tarpeeksi. Jos en löydä asiaan ratkaisua ja pian, Pälli leviää.

Ratkeamaton yhtälö? Jäämme jännityksellä odottamaan, mitä tapahtuu... ;)

P.S. Olen jo pari vuotta yrittänyt liittyä vertaistukiryhmään nimeltä Anonyymit Tunnolliset, mutta en koskaan muista postittaa hakemusta. Lisäksi liittymisehtona on hankkia huoneentaulu, jossa lukee: "Tunnollisuus on perseestä." Sitä en aio tehdä. Kuulin vastikään, että eräs ryhmään liittynyt nuori mies oli teettänyt huoneentaulun ystävällään - ristipistotyön, jossa kyseinen teksti komeilee vaaleanpunaisten ruusujen ympäröimänä... :D