Itsepäisyyspäivä

Kiitos, Jumalamme, kun annoit kauniin maan,
annoit jylhät metsät, loit vedet virtaamaan.
Kiitos sisukkaasta työstä isien,
kiitos isänmaasta ja kohtaloista sen.

Sovinnossa meidän suo maata rakentaa,
että jokaiselle se kodin tarjoaa.
Kädestäsi maamme siunauksen saa,
ohjaa esivaltaa ja viisautta jaa.

Herra, Pyhän Hengen suo kodit rakentaa,
saavu perheisiimme ja rauhan mieltä jaa.
Auta, Herra, että meistä jokainen
oman paikan löytää, käy työhön iloiten.

Rukoilemme rauhaa myös koko maailmaan,
että kaikki kansat pian saavat isänmaan.
Sinä, Herra, saatat mielet avartaa,
että ymmärrämme: on yhtä koko maa.

- virsi 581,
sävel Pekka Simojoki, sanat Anna-Mari Kaskinen

Tämä on yksi isäni lempivirsistä, ja kuvittaa paljon minunkin mietteistäni Suomeen ja suomalaisuuteen liittyen.

Olrik kirjoitti Oikeassa tulkinnassaan: "Viidentoista vuoden päästä täällä ei ole enää ketään joka voisi kertoa millaista oli silloin joskus kun miehet menivät rintamalle ja tulivat – jos tulivat – liikaa nähneinä takaisin itsenäiseen Suomeen. Hinta varmastikin unohtuu."

Se teki minut todella surulliseksi.

Ollessani ja elellessäni kolme kuukautta Tartossa perehdyin hiukan sukulaiskansamme historiaan; samalla Talvisodan ihme piirtyi silmieni eteen todellisena ihmeenä. Jos meille olisi käynyt kuten eestiläisille, millainen olisi Suomi? Vaikka Eesti on ihana maa, on siellä paljon kurjuutta, joka on epäilyksettä osittain neuvostovallan syytä.

Palasimme Suomeen itsenäisyyspäivänä 2002. Meitä oli varoiteltu paluusokista - ainakin minun kohdallani turhaan. Lähtiessämme Eestistä sinne ei ollut ehtinyt (?) tulla kunnon talvi, ja sukellus suomalaiseen joulukorttimaisemaan oli kuin astuminen meluisista pirskeistä hiljaisuuteen, valkeaan avaruuteen, jossa tähdet tuikkivat lämpimästi.

Vaikka janoan nähdä uusia paikkoja, ihmisiä ja kulttuureita, olen juurtunut tähän routaiseen maahan lujasti, koko sydämestäni. Niin pahalta kuin se nykyään kuulostaakin, taidan olla pikkupatriootti. :)

***

Käydessään Eestissä luonani, Miika kosi minua 26.10.2002 Tarton torilla Kissing Students -patsaan luona. Ennen matkaa hän ei kuulemma tiennyt, että aikoisi kosia - isäni sen sijaan väitti tienneensä! :D