Joulu joka päivä?

Lauantaina vietettiin siis Jyväskylän Evankelisten opiskelijoiden joulujuhlaa. Olen tympiintynyt pikkujouluihin yleensä, mutta näistä kekkereistä nautin ihan todella. Juhlissa oli kaikkea, mitä kaikkiin oikeisiin juhliin tulee kuulua: ystäviä, naurua ja laulua, herkkuja ja hiljentymistä. :)

Tommi johdatteli illan kulkua komistuksenaan Outin tekemä mainio tonttulakki. Veera istui väliin pianon ääreen säestämään lauluamme; Leenan huilu ei valitettavasti ehtinyt juhlaan mukaan, vaikka Leena tulikin. Anun jouluevankeliumivisa paljasti armotta tietämättömyytemme, ja voittajat palkittiin asiaankuuluvasti. Anne haastoi miettimään, mitä joulusta haluaisimme jokaiseen päiväämme. Taatusti poikkitaiteellisimman joulukortin lähetyskentälle menevään postiin teki Jarkon ryhmä. Keittiöllä tonttuilivat Katriina, Miika ja Simo. Loppusiivouksessa auttoivat Marko, Matti ja Joona. Outi ja Pekka tulivat Kuopiosta asti tervehtimään meitä!

Juhlan parasta antia oli kuitenkin likrkuja Productionin tuottama, toveri Kujalan ohjaama ja juontama non-dokumentti Yön raatajat, työn haatajat, joka valotti keisari Augustuksen viimeisimmän päähänpiston vaikutuksia tavallisten ihmisten elämään noin kahden tuhannen vuoden takaisessa Israelissa. Saimme tavata empaattisen majatalon emännän (Minnan), joka joutui käännyttämään viimeisillään raskaana olevan naisen miehineen ja päivittelemään Daavidin suvun toilauksia. Paikallinen karjatilallinen ei kohdellut Mansikkiaan kovin helläkätisesti, vaikka suostuikin päästämään nuoren parin talliin yötä pitämään. Myös paimenilla oli kovat paikat: nimettömäksi jäänyt työmies (Matti) kertoi, että Davekin "meinasi ruveta itkehen", kun taivaallinen sotaväki tuli ilmoittamaan Vapahtajan syntymästä...

Kiitos sinulle, joka teit juhlasta juhlan!

>**<

Nyt joululaulut kaikuu yössä taas,
ja kynttilät ne loistaa valoaan.
On aika rakkauden, se täyttää jokaisen;
oi jospa aina joulun aika ois.

Voit joulun elää joka päivä vaan,
ja parhaan vuotes tulet tuntemaan,
jos vain Joulun Lapsi saa sydämessäs asustaa,
niin silloin joulu luonas aina on.

Taas rukoukseen ihmismielet käy,
on läsnä Lapsi vaikkei Häntä näy.
On aika onnellinen, näet toisen ihmisen.
Oi jospa aina joulun aika ois.

Voit joulun elää...

Voi huominen jo tuskan tuoda taas,
mut luota tämän päivän sanomaan,
niin silloin salaisuus jo sulle kirkastuu:
on Joulun Lapsi läsnä ainiaan.

Voit joulun elää...

- tämäkin Suuresta toivelaulukirjasta :)