tiistaina, marraskuuta 29, 2005

Anteeksipyyntö

Olen viime aikoina käynyt kiivaita keskusteluja yhdestä jos toisestakin aiheesta. Olen myös selaillut Raamattua pitkästä aikaa ihan itsekseni, en vain tutkinut raamiksessa taikka kuunnellut Miikan lukemana aamuisin. Kas kummaa, Raamatussa puhutaan paljon rakastamisesta ja anteeksiantamisesta...

En ole kommenteissani ja ajatuksissani aina ollut rakastava tai rakentava. Sitä haluan pyytää anteeksi, vaikka mielipiteeni keskustelun alla olevista asioista eivät olekaan muuttuneet. Toivon, että voisin oppia keskustelemaan niin, että en turhaan loukkaa ketään, mutta silti tuon ajatukseni selkeästi esille.

"Laivaan
valkoiseen
minä astun sillä matkaa teen
mä taivaaseen

Tuuleen ja sateeseen
minä menen..."


Katkelma kappaleesta nimeltä Kristoffer,
jota tulkitsee ainakin Dora.

7 kommenttia:

Jani kirjoitti...

Nielemällä "syntisyyden" pohjattomaan säkkiin kaiken, mikä kolkuttelee tietoisuutesi ovia, yrität vain katsoa pois siitä. Älä vetäydy, vaikka silmiä poltteleekin!

Anonyymi kirjoitti...

Jani, mitä ihmettä tuo kommenttisi tarkoitti? En kyllä käsittänyt yhtään.. Voitko hieman selventää?

Jani kirjoitti...

En tiedä, voinko. Ei sillä, etten haluaisi, mutta on asioita, jotka vääristyvät selityksistä. Siksi en mielelläni edes yrittäisi.

No, yritän ihan vähäsen: noissa keskusteluissa, joihin Pälli tuossa viittasi "kiivaina" ja pyyteli sitten anteeksi ikään kuin olisi tehnyt niissä jotain väärin, hän ei ilmiselvästikään ollut tehnyt mitään väärin eikä ainakaan syyllistynyt mihinkään rakastavuuden tai rakentavuuden puutteeseen.

Pälli kirjoitti...

Tämä on kyllä ristiriitaista, tai siis minä olen. :)

Yleensä haluan välttää konflikteja ja olla kaikkien kaveri, sovitella. Inhoan riitelemistä. Mutta sitten minussa on semmoinen tulipesä, joka välilä roihahtaa, ja on kiva pistää teräviä piikkejä, kun on siinä hyvä, siis sanailemisessa.

Näistä roihahduksista on kuitenkin semmoisia kokemuksia, että koetan välttää niitä. Piikittelemisestä ei yleensä ole seurannut kuin riitaa, josta taas ei ainakaan minun kokemukseni mukaan seuraa ajatusten avartumista, vaan puolustusreaktioita puolin ja toisin.

Tarkoitus ei ole sulkea silmiä miltään, vaikka en ole ihan varma, mihin Jani viittaat - että miltä olisin sulkemassa silmät, joltakin mikä on itseni sisällä, vai ulkoapäin tulevila asioilta?

Välillä olen myös vähän epävarma siitä, millaista käytökseni on, ja esimerkikis tuon Hitler-kortiksi nimetyn jutun olisin voinut tuoda esiin jotenkin vähemmän raflaavasti. Jotenkin ymmärsin, että Elimetön koki, että rinnastin hänet Hitleriin, vaikka tarkoitukseni ei ollut mennä henkilökohtaisuuksiin. En sitten tiedä, teinkö nin vai en.

Hegel-seminaaristakin kirjoittaessa olisin voinut olla vähemmän poleeminen ja enemmän pohdiskeleva..

No. Halusin siis pyytää anteeksi jos olen loukannut jotakuta turhaan, joillakin sanankäänteillä, jotka olisin voinut valita toisin asian kärsimättä.

Jani kirjoitti...

Voi ei, minä pelkäsinkin, että sinä sitä Hitler-korttihommaa säikähtäisit. Se ei ole ollenkaan niin paha homma kuin miltä ehkä kuulostaa, vaan se on, kuten Elimetönkin taisi pikaisesti selittää, vain sellainen hyvin tunnettu keskustelun ansa, johon jostain syystä varsinkin Internetissä tapahtuvissa väittelyissä ennemmin tai myöhemmin joku astuu (mikä on ainakin minusta melko mielenkiintoinen ilmiö). Ja Elimetöntä sen tarkemmin tuntematta hän vaikuttaa kuitenkin sen verran kokeneelta Internetissä seilailijalta, että olisi minusta aika koomista, jos hän olisi tuosta pahastunut (joskin jätettäköön miehelle itselleenkin vähän sanomisen varaa tässä asiassa).

Sinä puolestasi taas vaikutat näiden netissä tapahtuvien vääntöjen suhteen häntä kokemattomammalta, ja koska lisäksi olet tosiaan konflikteja mieluummin välttelevä, sovitteleva tyyppi (olen ollut poimivinani sen jostain jo ennen kuin sen nyt tässä suoraan sanoit), pelkään, että alat ottamaan näissä sen takia takapakkia ja jäät sen takia vaille sellaisia oivalluksia, joita näiden tiimellykseen antautuminen voisi tuottaa.

Toivottavasti tällä selostuksellani en nyt eksynyt aivan täysin hakoteille siitä, mihin alkujaan viittasin, mutta päätin ottaa riskin, jotta tämä nyt ei kääntyisi päälaelleen sillä tavalla, että minä olisinkin onnistunut pahoittamaan jonkun mielen kryptisillä lausahduksillani.

Pälli kirjoitti...

Et ainakaan minun mieltäni pahoittanut. :)

Nyt ymmärrän. Hmm... vetäytymisen mahdollisuus on olemassa, mutta ei kyllä tuossa aborttikeskustelussa. Se on niin iso juttu mulle. Joskus täytyy yrittää olla piinkova, vaikka se olisi vaikeaa tai pelottavaa. Muuten ei ole juuri väliä sillä, miten uskoo asian olevan.

Ja siitä Hitler-kortista ja muutenkin on pitänyt kirjoittaa vielä lisää, mutta en ole saanut aikaiseksi, vielä. ;)

Anonyymi kirjoitti...

Jani asiaa jo hieman selvittikin, ja voin vahvistaa, että lähinnä koin Hitler-kortin tässä yhteydessä yllättävänä. Ei tässä jaksaisi tuollaisia enää henkilökohtaisesti ottaa. Mauttomana Hitler-viittausta silti pidin, ja nimenomaan merkkinä suhteellisuudentajun katoamisesta liiallisen tunnepitoisuuden takia; varmanpuoleisia merkkejä siitä, että on syytä lopettaa keskustelu.

Itse asiassa tuossa kiistellyssä kohdassa oli toinenkin argumentaatiovirhe, ja se toinen on kaltevan pinnan argumentti.

E.