maanantaina, marraskuuta 14, 2005

Usko, joka siirtää vuoria?

Kirjoitin tämän tekstin kommentiksi katolilaisen blogiin. Tavoitteena on perustella, miksi Jumalauskon ja evoluutiouskon ei tulisi asustaa samassa sydämessä. Tekstiin tulee mahdollisesti muutoksia tulevaisuudessa.

Käsittääkseni evoluutioteoriaan kuuluu erottamattomasti ajatus, että ei ole mitään korkeampaa voimaa, saati Jumalaa, joka ohjaisi evoluutiota. Idea on nimenomaan se, että kaikki, aivan kaikki, on syntynyt sokean sattuman tuloksena.

Luonnonvalinta on sana, joka kuvaa prosessia, eikä suinkaan periaate, jota evoluutio toteuttaisi - eihän evoluutiossa voi olla mitään periaatteita, jos sitä ei ohjaa mikään, vaan kaikki on pelkkää sattumaa. Tästä syystä on ongelmallista yhdistää Jumalaa ja evoluutiota. On valittava jompi kumpi.

Lisäksi voidaan kysyä: miksi Jumala olisi luonut monia epäkelpoja yksilöitä evoluution kautta pelkiksi väliportaiksi, kun on Raamatun mukaan tehnyt kaiken kerralla hyväksi? Miksi Jumala olisi tehnyt häntä vähemmän miellyttäviä olentoja, jos hän kykenee tekemään kerralla sellaisia, jotka miellyttävät häntä? Jos luominen olisi ollut evolutiivinen prosessi, missä kohtaa oli se piste, jossa maailma tuli valmiiksi, Jumala katsoi kaikkea luomaansa ja totesi: "Se on hyvä"? Entä milloin tapahtui lankeemus?

On mielenkiintoista sekin, että evoluutioon liitetään ajatus kaiken kehittymisestä. Jos on niin, että evoluutiota ei ohjaa mikään, olisi parempi käyttää neutraalia sanaa muutos, sillä kehitys mielletään yleensä muutokseksi parempaan. Miksi ihmeessä selviytymiskykyisempi merkitsisi parempaa?

Sokea sattuma ei pyri hyvään, parempaan tai yhtään mihinkään. Sokea sattuma, luonnonvalinta taikka mikään muukaan evoluutioon liitetyistä sanoista ja mielikuvista ei tee siitä persoonallista voimaa. Onkin kiintoisaa, että monet sen kannattajista erehtyvät puhumaan evoluutiosta sellaisena, vaikka motiivi heidän evoluutiouskoonsa saattaa löytyä halusta kieltää Jumalan olemassaolo. Ihmisellä näyttää kuitenkin olevan epätoivoinen tarve uskoa johonkin itseään suurempaan.

Mahdollisuus siihen, että tällainen maailmankaikkeus on syntynyt sattumalta, on aivan olemattoman pieni. Eikö ole ihmeellistä? Evoluution pitäminen totena vaatii siis vähintään yhtä paljon tai jopa enemmänkin uskoa, kuin ajatus, että tämän kaiken kauniin, joskin synnin särkemän, olisi luonut kaikkivaltias ja hyvä Jumala.

7 kommenttia:

Telemakhos kirjoitti...

Kirjoitit: "On mielenkiintoista sekin, että evoluutioon liitetään ajatus kaiken kehittymisestä". Kyllä moni evoluution tutkija on sanoutunut irti tuollaisesta muutoksen arvottamisesta. Katsopa vaikka uutta Skeptikko -lehteä (Richard Dawkinsin haastattelu: "Onko evoluution kulku ennustettavissa").

Toki kuvaamasi kaltaisiakin kommentteja esiintyy. Dawkins on heittänyt, että tuleva luomakunnan kruunu on mutaatiorotta. Ei todellakaan miellyttävä visio.

Pälli kirjoitti...

Joo, kirjoitin tuon siteeraamasi ajatuksen mielessäni tavalliset tallaajat, jotka eivät ehkä pysähdy miettimään asiaa kovin pitkälle. Evoluutiouskosta huolimatta luulen, että useimmat ihmiset pitävät itseään edelleen luomakunnan kruunuina, ja ajattelevat ihmislajinkin kehittyvän kaiken aikaa paremmaksi.

Mutaatiorotta - yh ;)

Anonyymi kirjoitti...

"Joo, kirjoitin tuon siteeraamasi ajatuksen mielessäni tavalliset tallaajat, jotka eivät ehkä pysähdy miettimään asiaa kovin pitkälle."

Ongelmallista on nimenomaan se, että kritisoit evoluutioteoriaa lyömällä siitä esitettyjä populaareja väärinkäsityksiä ja sen herättämiä tuntemuksia. Se on suunnilleen samantasoista työtä kuin vaikkapa se, että minä kritisoisin kristinuskoa kannibalismista. (Mitä luonnollisesti usein teen.)

Itse olen melko harrastumaton maallikko. Kommenttini on siis otettava lähinnä älyllisenä leikkinä, en muuna.

"Käsittääkseni evoluutioteoriaan kuuluu erottamattomasti ajatus, että ei ole mitään korkeampaa voimaa, saati Jumalaa, joka ohjaisi evoluutiota."

Ei kuulu. Tällaista ehdotonta väitettä ei pystytä esittämään, eikä sitä tarvita premissiksikään. Evoluutioteorian johtopäätöksiin kuuluu havainto, että eliölajien syntyyn ei _tarvita_ jumalia. Se siis osoittaa, että ihminen on _voinut_ syntyä jumalista riippumata. Kristitty voi aina käyttää "god did it" -argumenttia, eli väittää evoluution todistusaineistoa jumalan tekaisemaksi. Tätä väitettä transsendentin jumalan väliintulosta ei voida tieteen keinoin kommentoida. Eli kantaa jumalan olemassaoloon ei oteta.

"Idea on nimenomaan se, että kaikki, aivan kaikki, on syntynyt sokean sattuman tuloksena."

Idea nimenomaan ei ole tämä. Luonnonvalinta ei ole sattumanvaraista. Evoluutio ei ole "sokeaa sattumaa" nimenomaan siksi, että luonnonvalinta systemaattisesti karsii valtavan enemmistön syntyvistä mutaatioista. (Joskus tuntuu, että koulussa pitäisi lapsille ajaa optimointisimulaatio geneettisillä algoritmeilla. Se on erittäin havainnollinen.)

"...eihän evoluutiossa voi olla mitään periaatteita, jos sitä ei ohjaa mikään..."

Kun tiputan metallisen kappaleen ikkunasta, se tippuu maahan tietyn periaatteen mukaisesti. Sitä periaatetta kutsutaan joko luonnonlaiksi tai tarkemmin gravitaatiovoimaksi.

Perimässä tapahtuvia mutaatioita taas kuvaavat biokemian käsitteistöön kuuluvat luonnonlait, jotka synnyttävät mutaatioita. Luonnonvalintaa taas kuvaavat lähinnä lisääntymisbiologiset lainalaisuudet.

Sattumalle jää toki sijansa populaarissa mielessä. Minun sukusoluissani saattaa juuri nyt syntyä mullistava, röntgenkatseisen yli-ihmisen geeni, mutta koska sattumalta olen ATM, geeni vedetään vessasta alas. Tai ehkä meteoriitti tippuu päähäni. Mutta ehkäpä se muutos joskus tapahtuukin YTM:n sukusoluissa? Jos käytössä on miljoona vuotta aikaa ja tuhat miljardia ihmistä, sama mutaatio saattaa tapahtua... ties kuinka monta kertaa. Sattumafaktori tulee siis peliin lähinnä siksi, että otos on pieni.

"...miksi Jumala olisi luonut monia epäkelpoja yksilöitä evoluution kautta pelkiksi väliportaiksi, kun on Raamatun mukaan tehnyt kaiken kerralla hyväksi?"

Miksi siis löydämme merkkejä siitä, että näitä epäkelpoja yksilöitä on ollut, ja on edelleen olemassa? Mietinpähän vain... Oletko nuoren maailman kreationisti? Ovatko fossiilit mielestäsi jumalallista harhautusta, vai onko ehkä niin, että epäilet ajanmäärityksiä ja uskot ihmisen eläneen dinojen kanssa rinnakkain? Kuten aiemmin totesin, toki se mahdollista on. Tätä kutsutaan yleensä "Last thursdayism" -nimellä, mikä siis tarkoittaa sitä, että maailma luotiin viime torstaina, ja merkit sitä edeltävästä elämästä ovat hämäystä, jolla jumala koettelee uskossaan heikkoja. (Suomessa mm. Myöhemmän iltapäivän joulupukistit.) Enpä kiellä, että jos olisin uskovainen, minulla olisi tiettyjä taipumuksia nimenomaan tähän suuntaan.

"Sokea sattuma, luonnonvalinta taikka mikään muukaan evoluutioon liitetyistä sanoista ja mielikuvista ei tee siitä persoonallista voimaa."

Kristitty näkökulma. Ateisti ei kuitenkaan usko, että mitään sielua on olemassa. Ihminen on biologinen entiteetti, jota ohjaavat pitkälti sähkökemialliset prosessit. Se, mikä sen "persoonallisen" muodostaa, on siis hieman samaa kuin evoluutio pienoiskoossa. Ihmisen vapaa tahto edustaa veratuksessa jumalaa. Ja siinä kuin ihmisen vapaa tahto on illuusio, jumala on maailmassa illuusio. (Alkeellisessa sivilisaatiossa salamat ovat jumalan persoonan lähettämiä, uskonnollisessa ihmiskäsityksessä taas on fysikaalisesta todellisuudesta erillinen henki, joka ohjaa ihmisen käyttäytymistä.) Siinä mielessä evoluutio on persoonallinen aivan yhtä lailla kuin ihminenkin. Jos jumala (tai ihmisessä sielu) on olemassa, se on täydellisen transsendentti, eikä sillä ole valtaa maalliseen maailmaan.

"Mahdollisuus siihen, että tällainen maailmankaikkeus on syntynyt sattumalta, on aivan olemattoman pieni."

Ei. Todennäköisyys sille, että joku jo tapahtunut asia on tapahtunut, on tasan yksi. Tämä maailma on, joten sen syntymisen todennäköisyys on yksi. Erilainen maailma olisi toki voinut syntyä, tai koko systeemi olisi voinut jäädä syntymättä, mutta se olisi vaatinut ulkopuolisen (jumalan) väliintuloa. Joku voittaa lotossakin päävoiton, ja jälkikäteen on ihan turha väittää, että et sinä voinut voittaa, koska sen todennäköisyys oli niin pieni.

"Eikö ole ihmeellistä?"

Edellliseen viitaten: Ei. Ilmiö on yhtä arkipäiväinen kuin lottoarvonta. Tosin emme tiedä, montako riviä tässä isossa arvonnassa on ollut mahdollista jättää, emmekä tarkkaan sitäkään, miten arvontapallot oli painotettu.

"Evoluution pitäminen totena vaatii siis vähintään yhtä paljon tai jopa enemmänkin uskoa"

Ei. Kyseessä ei ole uskon asia samassa mielessä kuin jumalan kohdalla.

"...motiivi heidän evoluutiouskoonsa saattaa löytyä halusta kieltää Jumalan olemassaolo."

Evoluutioteoria ei ota kantaa jumalan olemassaoloon, kuten eivät yleensä muutkaan oikeat tieteet. Rationalistisesta näkökulmasta asiat ovat niin kuin aistiemme perusteella voimme parhaamme mukaan päätellä niiden olevan. Jumala ei määritelmällisesti kuulu aistihavaintojen piiriin, poislukien hänen omasta halustaan suorittamat interventiot, jotka ovat kuitenkin määritelmällisesti mielivaltaisia oletettaessa "persoonallinen" jumala. Sikäli jumala on tieteellisestä tiedosta täysin irrallinen ilmiö.

Ja lisäksi jälleen peliä vastakohdilla: Minusta näyttää, että motiivi kreationismiin uskomiseen löytyy halusta todistaa jumalan olemassaolo. Näin se muuten tieteellisestä näkökulmasta onkin.

"Ihmisellä näyttää kuitenkin olevan epätoivoinen tarve uskoa johonkin itseään suurempaan."

Ja taas. Kristitystä näkökulmasta on olemassa erillisiä sieluja, entiteettejä joiden "kokoja" voidaan näin vertailla. Ateistin näkökulmasta asia on herttaisen yhdentekevä, koska mitään tällaista sielu-entiteettiä ei ole. Ei siis ole mitään, minkä kokoa voisi vertailla... tai ehkä yksi juttu, mutta se ei kuulu tähän.

"Evoluutiouskosta huolimatta luulen, että useimmat ihmiset pitävät itseään edelleen luomakunnan kruunuina,"

Tämä on kieltämättä kiusallinen ongelma, ja syyttää ei voi juuri muuta kuin kristinuskoa.

Terveisin,
Elimetön.

(Alaviite: Usko mihin huvittaa. Puutun asiaan vain siltä osin, kuin esität väärinkäsityksiä muiden ajattelusta. Mitään henkilökohtaista tässä ei siis ole, ja ainahan voit kommenttini poistaa. Jos niin teet, pysyn tietysti jatkossa poissa. (Kuten todennäköisesti teen muutenkin.))

Pälli kirjoitti...

Elimetön, ei ole mitään syytä poistaa kommenttiasi. Poistan vain spämmit ja asiattomat kommentit. Kyllä maailmaan ja Raivoon rakkauteenkin ajatuksia ja mielipiteitä mahtuu. Kommentoin enempi jahka kerkiän miettiä kaikkea kirjoittamaasi.

Anonyymi kirjoitti...

Lipsahtihan tuohon juttuun liirumlaarumiakin, joten lyhennelmänä asiat, jotka halusin sanoa:

1. Riippumatta siitä, mitä evoluutiotutkija motiivinaan pitää, evoluutioteoria on jumalan olemassaolosta irrallinen kysymys.

2. Puhuminen evoluutiosta "sokeana sattumana" ja elämän syntymisen pitäminen uskomattomana tuurina on todennäköisyyden käsitteen väärinkäyttöä.

3. Persoonallinen, siinä mielessä kuin esimerkiksi "persoonallinen jumala", ei ole mielekäs käsite ateistisista lähtökohdista; naturalistinen ateisti määrittelee sen eri tavalla.

4. Tieteen näkökulmasta nimenomaan kreationistiset teoriat kumpuavat tarpeesta ottaa kantaa jumalan olemassoloon.

5. Oletko todella nuoren maailman kreationisti? En ole aiemmin törmännyt sellaiseen, ovat harvinaisia nykyään.

Perustelut voi sitten halutessaan noukkia edeltä kaiken tuon jaaritteluni joukosta.

E.

Jaakko XIV kirjoitti...

Kiitos järkevästä kritiikistä. Sitä ei usein tule vastaan. Veit evolutionismin ja kreationismin välistä kiistaa oikeaksi keskusteluksi ja vieläpä järkeväksi sellaiseksi.

Ja kiitos kiteytyksestä. Nyt ei tarvitse kommentoida sitä liirumlaarumia. Tässä joitakin kysymyksiä tiivistelmästäsi.

1. On ja ei. Naturalistinen oletus jättää paljon mahdollisuuksia pois, ja on turhaa ylpeyttä kuvitella että se on hyvää tiedettä. Tieteen tarkoitushan on löytää totuus eikä todistaa jumalan olemassaolemattomuus.

2. Totta. Sanoit kuitenkin aiemmin, että koska maailma on tällainen, sen syntymisen todennäköisyys on yksi, mikä taaskin vääristelee käsitettä.

3. Miten?

4. Ehkäpä. Mutta mistä syntyy tarve olla ottamatta? Väitän, että evolutionistit ovat niin tyytyväisiä saatuaan yliluonnolliset asiat pois pelistä etteivät huomaa teoriansa virheitä.

5. Minä ainakin olen. Kahdesta syystä, joista tämä keskustelu koskee ainoastaan jälkimmäistä.

Ensiksikin: olen hullu. Kun luin kirjoituksesi ensi kertaa, muistin taas etten ole kristitty siksi että se olisi järkevää tai siistiä.

Toiseksikin: evoluutioteoria ei ole ongelmaton. Hiilimenetelmän selittämättömät tulokset (että elävän kudoksen iäksi saatiin pari miljoonaa vuotta); makroevoluution havaintojen täydellinen puute ja ylipäätänsäkin se huomio, että oikein missään ihmisestä riippumattomissa ilmiöissä (esim. geeniperimän ja puhuttujen kielten rakenteen monimutkaisuudessa) ei ole nähtävissä mitään positiivista kehitystä; uusien ominaisuuksien (esim. silmän) täydellinen tarpeettomuus itse kehitysvaiheen aikana. Niin kauan kuin on avoimia kysymyksiä, ei teoriaa voida pitää pätevänä.

Pälli kirjoitti...

Kiitos XIV kommenteistasi :)

Vastaan minäkin nyt viimein jotakin...

1. Jaakon kirjoittamaan ei lisättävää.

2. Argumenttini ei ollut omani, vaan olen sen viisaammiltani kuullut. Vika oli ilmeisesti siinä, kuinka muotoilin sen. Mikään sanatarkka lainaus se ei ollut.

Muuhun kirjoittamaasi liittyen kysymys: mistä luonnonlait ovat tulleet? Jos ne kerran tekevät evoluutiosta determinoidun prosessin...

3. Jos naturalistinen paradigma on neutraali, miksi pitää ottaa ateismi lähtökohdaksi? Kirjoitin alunperin "persoonallisesta voimasta", koska puhe evoluutiosta usein muotoutuu sellaiseksi, että sanan evoluutio sijaan lauseessa voisi käyttää jotain persoonaa ilmaisevaa sanaa. Ja tämähän ei liene ole ollut alkuperäinen tarkoitus evoluutioteoriaa muotoiltaessa - että evoluutio ymmärrettäisiin jotenkin persoonalliseksi luonteeltaan?

4. Tieteen näkökulmasta kreationistiset teoriat voivat yhtä hyvin kummuta havainnoista, joita oletus jonkinlaisesta älykkäästä suunnittelijasta parhaiten selittää. Ja muistathan, että se ei tarkoita kristinuskon Jumalaa.

5. En tiedä, en ole ottanut mitään selkeää kantaa asiaan, koska se ei ole ollut niin oleellinen ja päivän polttava minulle. Voisin olla; ei ole mitään ongelmia uskoa, etteikö Jumala olisi voinut luoda maailmaa taikka maailmoja vaikka sekunnissa, jos olisi halunnut. ;)

Oleellisinta minusta on se, että Jumala nimenomaan ilmoittaa olevansa Luoja, ja myös, että loi kunkin olennon lajinsa mukaan.

Vielä tuosta, että olen lyönyt sanojesi mukaan... mielestäni olen esittänyt asiallista argumentointia. Lisäksi, jos evoluution populaarit muodot ovat virheellisiä, eikö ole vain hyvä, että ihmisiä näin valistetaan?