Viime torstaina kävimme siis täyttämässä kansalaisvelvollisuutemme Vancouverin downtownissa sijaitsevassa kunniakonsulaatissa.Konsulaattia lähti kartan kera etsimään kolme huonon suuntavaiston omaavaa ihmistä, mutta ihme kyllä päädyimme perille suuremmitta harhailuitta. Eipähän matkaa metroasemalta ollutkaan kuin vajaa puoli kilometriä, mutta silti.
Konsulaatti sijaitsee isossa, hienossa toimistorakennuksessa aivan keskustassa, kerroksessa 14, joka ei siis ollut korkein kerros - ja hyvän naapurisovun nimissä tilat jaetaan Ruotsin kanssa. ;) On muuten varmaan korkein rakennus, missä olen koskaan käynyt... Itse toimistossa ei ole mitään tavallisuudesta poikkeavaa, ellei Suomi-rekvisiittaa lasketa mukaan. Töissä konsulaatissa on yksi virkailija, ja äänestäminen sujui sutjakkaasti.
Miikalla ja Mirkulla oli äänioikeusilmoitukset mukanaan, minun ei ollut ehtinyt perille. Se ei ollut mikään ongelma, passi riitti mainiosti todistukseksi äänioikeudesta. Paikalla olisi ollut myös kaikkien vaalipiirien ehdokaslistat, mutta ei äänestyskoppia. Hiljaiselta paikka vaikutti, Ruotsin puolella ei ollut ketään. Meidän jälkeemme tuli äänestämään vanha pariskunta, ja me poistuimme ihmettelemään vessaa, jossa oli suomalaiset hanat ja automaattisaippua. :D
Raskaan velvollisuuden jälkeen päätimme, että ansaitsemme kiitoskahvit, ja lähdimme harhailemaan takaisin metroasemaa kohti. Matkalla kuljimme Kanadan armeijan rekrytointitoimiston ohi, ja sen edessä oli meneillään pieni, mutta äänekäs mielenosoitus, jonka viesti lyhyesti kuului: Kanadan joukot pois Afrikasta ja Lähi-idän maista!
Burrard Streetin metroaseman läheisyydestä löytyikin huokea, mukava pikkukahvila, jonka kassasetä oli sitä mieltä, että minä kuulostan ranskalaiselta. Mirkku ja Miika sen sijaan kuulostivat juuri siltä, mitä ovatkin... ;)
2 kommenttia:
No nyt selvisi äänestyksen salat ulkomailla. Jos ei ollut äänestyskoppia, niin miten äänestyssalaisuus taattiin?
Eipä täällä Kausalassa sen kummempia ole tapahtunut. Kevät sentään saapui tiistaina, ja oli mukava kävellä ulkona kun maa oli sula ja aurinko ylhäällä, vaikka kello oli liki kuusi illalla.
Matti K.
Äänestyssalaisuuden suhteen ilmeisesti luotettiin ihmisten keskinäiseen hienotunteisuuteen. Ja onhan siinä se, että ei siellä paljoa porukkaa ilmeisesti käy, varsinkaan kerralla. Mutta tuossa olis kyllä parantamisen varaa, kyllä sitä joku koppero sais olla, vaikka se niitten keittiö sitten. ;)
Siinä toimistossa oli tosiaan pieni eteinen, josta pääsi odotushuoneen tapaiseen huoneeseen, josta taasen oli ovi sekä Suomen että Ruotsin "toimistoihin" :) Sit siitä odotushuoneesta näkyi pääsevän myös pieneen keittokomeroon, joka oli ilmeisesti työntekijöitä varten.
Kevät sais tulla tänneki, johan sitä on kohta kuukausi ootettu. Mut kaikki ajallaan... ;) Kait.
Lähetä kommentti