Perjantain vietin kirkolla siirrellen tavaroita kaoottisesta varastosta erääseen uuteen kaappiin. Pölyisen työpäivän jälkeen Jukka heitti minut Metrotownin metroasemalle (joka siis on samassa paikassa kuin meidän vakikauppa;), mistä matka jatkui kohti Vancouverin keskustaa, eli downtownia. Käytiin Mirkun kanssa katsomassa leffa nimeltä
Ihmisen lapset, jota mainostettiin Helsingissä jo ennen meidän tänne lähtöä. Leffa oli kohtuullisen synkeä, ja sen jälkimaininkeja lähdettiin purkamaan kauppakeskuksen alakerrassa olevaan Starbucksiin, kuinkas muuten.Lauantaina lähdimme Cornerstoneen vuokraamaan leffaa Miikan kouluhommia varten ja käymään Viewpointin sairaan kalliissa kaupassa. Koska vuokraamo oli vielä kiinni, päädyimme kuluttamaan aikaa syömällä Organic Deli -nimisessä paikassa, jossa kaikki mahdollinen oli luomua ja reilun kaupan tuotteita. Oli pikkusen hyvää ruokaa, ja voi sitä kahvia! Se oli aivan ihanaa! Sivumennen sanoen Miikasta on tulossa a
hkerampi kahvinjuoja kuin minusta. ;) Deli on tietysti hiukan kalliimpi kuin samassa rakennuksessa oleva Reneissance Coffee, mutta Suomen hintoihin verrattuna silti ihan huokea. Tässä eräänä päivänä käytiin siellä taas kahvilla, ja kokeiltiin muffinsseja paikalliseen tapaan - voin kanssa! Olihan se hyvää, mutta täkäläiset herkut alkavat jo näkyä vyötäröllä...Paluumatkalla poikkesimme SFU:n taidegalleriaan, jossa oli viimeistä päivää meneillään Bruce Stewartin näyttely. Stewartin tauluissa yhdistyy mielenkiintoisella tavalla realismi, ironia, huumori ja upeat värit, pienen yksityiskohdat, ajankuvat sekä lempeä yhteiskuntakritiikki. Tämmöisiä tauluja minäkin voisin ostaa, tosin hintaa on varmaan ihan riittävästi.
Illalla pistettiin sitten parhaat päälle ja suunnistettiin taas keskustaan kuuntelemaan Vancouverin kaupungin sinfoniaorkesteria. Pelkästään konserttitalo, teatteri Orpheum oli vaikuttava näky. Myös itse konsertti oli todella hieno. Jousiorkesteri soitti ensin Kazuyoshi Akiyaman johtamana Haydnin March for the Royal Society of Musicians. Sitten oli vuorossa Bachin viulukonsertto nro. 1 a-mollissa (A minor, musikantit korjatkaa jos suomennan väärin) ja uudemman säveltäjän Clarice Assadin Konsertto viululle ja orkesterille,
molemmissa solistina Nadja Salerno-Sonnenberg. Väliajalla ehdimme katsastaa teatterin washroomit eli toiletit ja ottaa muutaman valokuvan. Lopuksi saimme nauttia vielä Brahmsin sinfoniasta nro. 4 e-mollissa, opus 98. Konsertin jälkeen tehtiin pieniä ostoksia Orpheumin lahjatavarakaupassa ja poikettiin vielä Ossin ja saksalaisen Katjan kanssa kahville Tim Hortons -kahvilaan, joka on auki 24/7.
Kotiin päästessä kello oli jo ehtinyt. Unien jälkeen koitti sunnuntai ja kaksikielisessä jumalanpalveluksessa Miika pääsi jälleen tekniseksi tueksi, kun PowerPoint hyytyi kesken saarnan. ;) Kirkolta jatkettiin Finnish Heritage Societyn eli paikallisen Suomiseuran järjestämään Kalevala-juhlaan. Ohjelmassa oli muun muassa tanhua ja kanteleensoittoa, ja tarjolla tietysti ruisleipää ja mustikkapiirakkaa.
Kotona ehdimme olla välillä puoli tuntia, ja sitten oli jo lähdettävä liikkeelle - meidät oli kutsuttu kuudeksi Mirkun työkaverin, Elinan ja hänen miehensä Jasonin luo nyyttikesteihin. Meille sattui pieni suomalainen väärinkäsitys: kyseessä oli potluck dinner, eli päivällinen, ja me veimme sipsejä ja suklaarusinoita... mutta ruokaa riitti silti kaikille :)
3 kommenttia:
Onpa teillä siellä meno päällä. Hyvä että otatte kaiken irti! Mietin vaan, miten teillä riittää elämiseenkin…
Suomensit oikein, mutta mollit kirjoitetaan pienellä kirjaimella, duurit isolla. Ja suomeksi kirjoitetaan ”nro”!
Juu, elämiseen aikaa vai rahaa? Noh, teki jo mieli siirtää Suomeen paluupäivää, mutta se tulis aivan liian kalliiksi :| Niin, ja tähän astihan me ollaan vaan elelty täällä kampuksella, ja ulkomaailmaan tutustuminen on rajoittunut kauppareissuihin ja Emmauskirkkoon... Nyt on siis aika!
Mitä Keltinmäkeen kuuluu, joko teillä on Lada? :D Mun perheellä oli muinoin sellanen ja on vieläkin Sarana, eli Samara.
Kiitos avuista, korjaan nuo! :)
Lähetä kommentti