Sitä siis lähdettiin katsomaan reilu viikko sitten torstaina, 15.3. Ossin sijasta saimme matkaamme hollantilaisen Milon, jolle kerta oli myös ensimmäinen.
Stadiumin metroasemalla yhytimme Mirkun, jolla oli asiaankuuluvat varusteet matkassa: jussipipo, Suomi-kaulaliina ja -sukat, sekä tietysti Suomen lippu. :) Mirkun lähes ensimmäiset sanat Milolle olivat: kertoiko sulle kukaan, millaisten hullujen kanssa olet lähtenyt katsomaan jääkiekkoa? :DKuinka ollakaan, meillekin yritettiin kaupitella mustan pörssin lippuja aivan lippuluukun edessä. Tiedä häntä mitä olisivat maksaneet - pelin alkuun oli vielä melkein puoli tuntia aikaa... Ovella oli edessä ikävä yllätys, kun jouduin luopumaan vesipullosta, vaikka olisihan se pitänyt arvata.
Pääsimme paikoillemme siinä varttia vaille seitsemän, ja halli oli yllättävän tyhjä vielä siinä vaiheessa. Myöhemmin väkeä tulvi paikalle, mutta silti halliin jäi useita kymmeniä, ehkä jopa yli sata tyhjää paikkaa. Paikoissa ei ollut valittamista, vaikka ne olivat varmaan halvimmasta päästä kausikorttipaikkoja.
Viereemme tuli kanadalainen pariskunta, jonka kauniimpi puolisko alkoi hetimiten rupatella kanssani. Nainen, jonka nimeä en enää muista, oli kovin innoissaan siitä, että olemme ensi kertaa Canucksien pelissä, ja sille oli skoolattava. Sitten hän lateli koko suomen kielen repertuaarinsa: kiitos, anteeksi, hyvää päivää, minä ollen kiltti tyttö, sinä haista paska - hän osoitti viimeisen kohdalla miestään leveästi hymyillen - ja totesi, että "sehän tarkoittaa, että sinä haiset pahalle"...
Ennen pelin alkua joukkueet kerääntyivät siniviivoille, hallin valot himmenivät ja Troy Reid lauloi ensin U.S.A.:n kansallislaulun Spangled Banner, sitten Kanadan kansallislaulun O Canada. Silloin tuntui siltä, että voi melkein ymmärtää, miksi tämä joillekin on kuin uskonto...
Peli alkoi rauhallisesti, eikä mitään kauhean järisyttävää missään vaiheessa tapahtunutkaan. Yhden nyrkkitappelun pelaajat saivat aikaan, ja jossain välissä toinen maali siirtyi vähän paikaltaan aiheuttaen hämminkiä. Ensimmäisen maalin teki luonnollisesti kotijoukkue, ja sen jälkeen niitä tehtailtiin puolin ja toisin tasaiseen tahtiin. Canucksien toinen maali sai vierustoverimme innostumaan niin, että hän läikytti vahingossa vähän juomastaan edessään istuvan miehen takille. Nainen
pyyteli useaan kertaan anteeksi ja antoi jopa kaksikymppisen korvaukseksi, vaikka miehen nahkatakki oli aika vanha. Tilanne jäi varmaan harmittamaan naista niin kovin, että pariskunta häipyi toisella erätauolla, eikä enää palannut. Todella kurjaa, sehän oli vahinko, ja nainen oikeasti mukava ja ystävällinen.
Erätauoilla meitä hauskutettiin tavalla jos toisellakin. Ensimmäisellä tauolla pikkujunnut pelasivat lyhyen näytösottelun, ja toisella tauolla Canucksien maskotti sinkautteli kummallisella pyssyllä jotakin arpalippuja tai vastaavaa yleisöön. Lisäksi katossa kierteli valtava hai-ilmapallo, josta myös tippui erilaisia lipukkeita, joihin emme valitettavasti päässeet käsiksi...
Kolmannen erän päättyessä tilanne oli tasan 2-2, ja Blues oli juuri saanut neljän minuutin jäähyn.
Jatkoaikaa ehdittiin pelata reilu kolme minuuttia, kunnes peli päättyi, kuten tilattiin: Canucksit voittivat 3-2.
Raporttini ottelusta Canucks vastaan Blues päättyy tähän; pahoittelut lätkäfaneille - kuten Miika totesi, minusta ei tulisi jääkiekkoselostajaa - mutta ehkä Miika ilahduttaa teitä vielä jossain vaiheessa oleellisilla yksityiskohdilla, kuten kuka syötti, tekit maalit ja niin edelleen. ;D
2 kommenttia:
Hyvä meininki näyttää ottelussa olleen. Aikamoinen kokemus tuokin :)
Meillä täällä kevät tulee kohisten. Kun iltapäivällä kävelee koulusta kotiin, takkia ei juuri tarvitse, ja luntakin on jäljellä enää vain suurimmissa kasoissa. Kai se takatalvi vielä tulee, mutta nyt olo on kuin toukokuussa - varsinkin, kun viikonloppuna vaihdettiin kesäaikaan.
Miten kevät siellä etenee?
Aaa! (Tuossa pitas olla aan pilkut..)
Ei etene, ei. No eilen kavin viimein kuvaamassa taloja tuossa meidan vakibussireitin varrella, ja vuoren juurella toden totta olikin lamminta! Mutta taalla vuorella kuule vetelen edelleen kevyttoppatakissa ja pitkikset paalla ja niin poispain. :/
No, tosin tallekin paivalle piti tulla rankkasade, mutta nyt tuolla paistaa niin jotta! :)
Kaikille muuten tiedoksi, etta meidan netti on poikki tuntemattoman ajan - jossain on joku kaapeli katkennut tai jotain. Ollaan siis yliopiston koneitten varassa...
Enka edes muista kaikkia salasanoja, en paase tannekaan tavallisella tunnuksellani... etta sellasta. :)
Lähetä kommentti