Any Given Sunday

Minä tahansa sunnuntaina

Sunnuntaiseen tapaan käytiin kirkossa, vaikka toki siellä tälläkin kertaa oli jotain tavallisuudesta poikkeavaa: Saarisen Ukko vietti pyhäkoulussa yhdeksänvuotissynttäreitään. :)

Aamulla tuli tavalliseen tapaan kiire, ja melkein myöhastyimme bussista, joka oli viisi minuuttia etuajassa. Lisäksi kymmenen matkan sarjaliput eli paikallisittain Fare Saver´s Ticket olivat loppu, ja kun pääsin bussiin, en löytänyt 25 centin kolikoita mistään. Kiltti bussikuski sanoi lopulta, että kaksi dollaria on riittävä maksu, ja pääsin sitten istumaan.

Matkalla katselimme taas taloja; bussimatkat eivät käy tylsäksi, kun voi haaveilla, että tuollaisen kaiteen haluaisin omaan kotiin joskus, ja tuo kiviaita on niin kiva, ja... Lyhyellä kävelymatkalla bussipysäkiltä kirkolle otin taloista kuvia, ja Miika hermostui, että pian luulevat meitä murtovarkaiksi. Tien varrella oli kyltti, jossa luki, että kaikki epäilyttävät asiat ilmoitetaan poliisille...

Jumalanpalveluksen jälkeen päästiin sitten synttäreitten rääppiäisille, jotka eivät juuri juhlista eronneet. Siihen jäi yksi jos toinenkin juttelemaan niitä näitä, vaikka olisi jäänyt vaikka mitään kummempaa ei olisi ollutkaan. Ihan samaan tapaan kuin Lutherin kirkolla. :)
Iltapäivällä tehtiin ruokaa, katseltiin teeveetä ja pelailtiin tietokoneella. Pyydettiin Nooraa ja Jukkaa käymään, mutta he olivat ulkona reippailun vuoksi sen verran väsyksissä, että pysyttelivät kotioloissa.

Semmoinen ihan tavallinen sunnuntai siis - juuri tämmöisiä leppoisia ja kiireettömiä niitten pitää ollakin... Lepopäiviä :)

LUMS:n lounas

Vancouver on joissakin tutkimuksissa todettu maailman parhaaksi asuinkaupungiksi, kertoi Piia-Maria. Ei muistanut itsekään, mistä oli kuullut, mutta ei sen väliä. Näinkin lyhyen kokemuksen jälkeen mutu-tuntumalla voi olla samaa mieltä. Kuitenkin, ironista kyllä, myös Kanadan kodittomuus ja köyhyys on keskittynyt Vancouveriin, sillä täällä ilmasto on leppein ja talvi lämpimin - kadulla asumiseen on siis paremmat mahdollisuudet kuin vaikkapa preerialla, missä voi tulla 40 asteen pakkaset talvella.

Valtion puolesta koetetaan tarjota apua kodittomille sosiaaltyön keinoin. Hiukan toisenlaista apua tarjoaa LUMS, Lutheran Urban Mission Society, joka järjestää ilmaisia lounaita joka toinen viikko Hastings Streetillä, jonka muutamaan kortteliin köyhiä ihmisiä on erityisesti kotiutunut. Myös Emmauskirkko kustantaa lounaan kerran vuodessa ja etsii talkooväen tekemään ja tarjoilemaan ruuan kadun asukeille. Mekin olimme tänään mukana lounastarjoilussa.

Eilettäin Emmauksen naiset leipoivat noin tuhat lihapullaa, ja tänä aamuna Jukka tuli noutamaan meitä vartin yli seitsemän. Noudimme kirkolta Marskan ja ruuat, ja suuntasimme kohti Vancouverin keskustaa. Ehdimme First United kirkolle perille ennen Timoa, jonka kanssa Jukka oli kilpasilla myös Emmauskirkolta lähteneen Timon tietämättä. ;)

Marska alkoi keittiöpuuhat välittömästi, ja kun saimme takit ja tavarat lukkojen taakse, pääsimme hetken seisoskelun jälkeen leikkaamaan ja voitelemaan leipiä. Sen jälkeen tekemistä riitti mukavasti: pöytien kattamista, keksien esille laittoa, ruokailuvälineiden käärimistä servetteihin, hedelmien pussitusta - ruokailijoille annettiin lähtiessä mukaan hedelmäpussi; banaania, mandariinia ja viinirypäleitä.



Jukka ehti pitää meille myös pienen esittelykierroksen LUMS:n tiloissa, joissa paikalliseen tapaan samassa rakennuksessa on kirkkosali, toimistoja, erinäisiä käyttönsä suhteen määrittelemättömiä huoneita, iso sali ja keittiö. Kierroksen aikana näimme muutaman ulko-oven syvennykseen käpertyneen nukkujan, jotka varmaan odottelivat lounaalle pääsyä. :/

Kymmeneltä kokoonnuttiin kirkkosaliin viettämään ehtoollishetkeä. Se oli avoin kaikille, myös tuleville lounasvieraillemme, mutta eipä siellä tainnut olla muita kuin talkoolaisia.

Kello yksitoista koitti h-hetki, eikä siinä paljoa ehtinyt jännittää kun ihmiset tulvivat sisään. Tosin ovella oli koko ajan vahti, ja sisään pääsi kerrallaan vain sen verran väkeä kuin pöytien ääreen mahtui istumaan. Ruoka, juoma ja jälkiruokakeksit tarjoiltiin pöytiin. Minä ja Miika jaoimme kahvia.

- Coffee? Anyone? Here you are, sir. Ma´am.

Toiset söivät hirmuista vauhtia, toiset nauttivat hitaammin. Useimmat olivat todella kohteliaita, kiittivät ja hymyilivät kauniisti. Eräs mies kysyi, saisiko minut jälkiruuaksi. En saanut heti selvää hänen sanoistaan, ja ehdin vastata pahoitellen, etten ymmärtänyt mitä hän sanoi. Vasta myöhemmin alkoi raksuttaa, enkä tiennyt, olisiko pitänyt itkeä vai nauraa.

Tuota aikamoista tohinaa kesti noin tunnin ja vartin verran, sitten tulijat loppuivat ja ovet lukittiin. Ruokaa jäi sen verran yli, että me talkoolaiset pääsimme myös syömään. Ja kuinka herkullisia lihapullat, perunamuusi ja keitetyt kasvikset olivatkaan! Puhumattakaan kekseistä... Syödessä juttelin Mirjamin kanssa; hän on myös Vancouverissa muutaman kuukauden harjoittelussa, First Lutheran Churchilla. Vaihdettiin yhteystietoja ja sovittiin, että nähdään.

Vähän puoli yhden jälkeen olimme taas Jukan autossa. Teimme pienen kierroksen Hastingsilla ja veimme vielä Mirjamin kotiin. Marska makoili tila-auton taka-osassa lattialla ja oli hilpeällä tuulella koko matkan ajan, vaikka hänelle ei riittänyt istuinta. Piipahdimme kirkolla pikaiseen, ja olimme kotona yllättävän aikaisin, jo ennen kahta.

Olo on vähän hassu. En ollut tavallaan mitenkään yllättynyt siitä, miltä kadun ihmiset näyttivät, samanlaisia kun ovat niin Helsingissä, Tartossa kuin täälläkin. Pikemminkin paremmin pukeutuneita kuin olisin luullut. Koskettavinta oli ehkä ystävällisyys ja kohteliaisuus. Silti pahimmalta minusta tuntuu edelleen tanssiva mummo, jonka näin Riikassa jo monta vuotta sitten... Eihän tanssissa ollut edes askeleita, ja radiosta kuuluva musiikki oli iänikuista - ja silti mummo vain tanssi, tanssi kun ei muutakaan voinut.

Kuitenkin, tänään lähes neljäsataa ihmistä sai syödäkseen hyvää, terveellistä ruokaa, ja toivottavasti sellaisen olon, että heitä arvostetaan heidän vaikeuksistaan huolimatta. Ei kai se ole paljon, mutta jos edes jotakin...

Kanadalainen illallinen

Miika pääsi yliopiston vaihtareille järjestämään mentoriohjelmaan, ja sai mentorikseen, eli tavallaan kanadalaiseksi kaverikseen Paula-nimisen kolumbiankanadalaisen tytön. Paulan seurakunnassa eräs pariskunta tarjoaa opiskelijoille silloin tällöin illallista, ja mekin saimme kutsun keskiviikkoillaksi Brentwoodiin, luullakseni - joka tapauksessa John ja Coleen asuvat vielä Burnabyn puolella.

Lähdimme SFU:lta kuuden maissa bussilla yhdessä Paulan kanssa. Vaihdoimme SkyTrainiin Production Waylla ja ajoimme vielä pari pysäkinväliä Brentwood Town Centeriin, mistä John tuli hakemaan meitä - isolla tila-autolla! Yhtä aikaa meidän kanssamme piti nimittäin tulla muitakin, jotka olivatkin viime tipassa siirtäneet tuloaan.

Perillä saimme heti teekupposet käteemme, ja istuimme olohuoneeseen ihmettelemään Johnin ja Coleenin pelipöytää. Vähitellen alkoi tulla lisää ihmisiä, ja joka esittelykerralla nimeni kummallisine kirjaimineen sai ihmetystä osakseen. Viimeisenä tullut poika, jonka nimeä en enää muista, osasi lausua sen ensimmäisellä kerralla oikein - ehkä siksi, että opin illan aikana artikuloimaan sen todella selvästi. ;)

Alkuruuaksi saimme lihakeittoa, joka olisi yhtä hyvin voinut olla suomalaista, tosin tuunattuna maissilla, luulen. Pääruuaksi oli kanan rintaa, riisiä ja lisukkeenä salaattia ja makeaa juuresta, jamssia sekä Coleenin tekemiä ihania sämpylöitä. Saimme maistaa myös kiinalaista makkaraa, jonka eräs vieraista toi mukanaan. Suurin ero suomalaiseen ateriaan oli varmaankin se, että ruokajuomana oli teetä.

Jälkiruuaksi, ah, oli sokerikakkua kermavaahtopäällysteellä JA eräänlaista vanukasta, jossa oli myös sokerikakkua, hyytelöä, mustikoita ja kermavaahtoa. Aivan ihanaa!

Ruuan jälkeen siirryttiin taas olohuoneen puolelle, ja juttelimme kulttuurieroista tutustuen isäntäväen mittavaan pelikokoelmaan. Muutamat meistä saivat myös onnistumisen kokemuksia. ;)

John ja Coleen kertoivat elämästään, kuinka parikymppisinä olivat etsineet Watchman Neen kirjan Normal Christian Life innoittamina tällaista elämää ja sen takia päätyneet Vancouveriin. Meiltä kysyttiin myös hiukan ennalta-arvattava kysymys: milloin olette vastaanottaneet Jeesuksen elämänne Herraksi?

Kaiken kaikkiaan ilta oli oikein mukava, ja ihmiset olivat todella sydämellisiä. Saimme lahjaksi englanninkielisen Raamatun lyhyesti selitettynä, ja illan lopuksi John kävi tuomassa meidät kotiovelle. Jäähyväiset jätettiin paikallisen small-talkin sävyttämänä, "Oli kiva nähdä, tavataan taas pian uudelleen!"

Saa nähdä, mitä se todella tarkoitti?!? Jäämme mielenkiinnolla odottamaan mitä tuleman pitää. :)

Miksi pullamössö ei kelpaa?

Nämä ajatukset nousivat pintaan Marikan jälkimmäisestä kommentista. Hän ihmetteli sitä, miksi ihmisille ei kerrota tiettyjä asioita, kuten kristinuskon keskeisiä sisältöjä.

Kyllä kai kirkossa pyritään siihen, että ihmisillä olisi tietoa siitä, mikä on todella kristillisen uskon mukaista ja mikä ei. Toisaalta meidän aikanamme kaikki uskonnollisuus on muuttunut yhä enemmän supermarket-uskonnollisuudeksi: omaan maailmankatsomukseen poimitaan paloja kaikista niistä katsomuksista, jotka tuntuvat miellyttäviltä.

Jo sellaiset sanat kuin "oikeaoppinen", "raamatullinen" tai "totuudenmukainen" nostattavat joillakin karvat pystyyn - sehän olisi suvaitsematonta sanoa, että joku on oikeassa ja toinen väärässä... ja taustalla on siis mielestäni väärä käsitys suvaitsevaisuudesta. Niinpä kun kirkon johdossa toki halutaan luoda kirkolle suvaitsevainen imago, pyritään välttämään edellämainittujen sanojen käyttöä, ja helposti käy niin, että pyöristellään sanomisia sopivasti, jotta kukin voi tulkita niitä miten haluaa.

Hyvä esimerkki on tämä erään piispan (jonka nimeä en nyt muista) kannanotto työvuorojärjestelyihin niissä seurakunnissa, joissa on naispappien kanssa yhteistyöstä kieltäytyviä pappeja. Piispa joutui jälkikäteen selittelemään mitä tarkoitti, ja silti eri osapuolet ovat edelleen eri mieltä siitä, mitä piispa todella sanoi. Ota siitä nyt sitten selvää...

Sitten voi sanoa vielä sen, että kyllähän ihmisille yritetään tarjota tietoa kristillisen uskon sisällöstä. On rippikoulu, raamattupiirit, alfakurssit, raamattutunnit ja ties mitkä. Jumalanpalveluksessakin pitäisi tulla kristinuskon sisältöä, Sanaa ja sakramentteja. Mutta miksi ihmiset eivät tule näihin tilaisuuksiin?

Toki yksi syy on varmasti se, minkä eräs filosofi ja liberaaliteologi Rudolf Otto totesi jo ajat sitten: kirkosta on tehty koulu, elämyksellisyyttä ei ole. Ja nyt tarkkana! Olen sitä mieltä, että elämyksellisyys ja kokemuksellisuus pitäisi huomioida ja niitäkin koettaa tarjota, mutta tinkimättä Sanasta tipan tippaa! Lisäksi olen sitä mieltä, että ihmiset eivät tule, jos puheet ja opetukset ovat vain sanahelinää siitä, kuinka Jeesus oli suuri opettaja. Meille kaikille tulee julistaa lakia ja evankeliumia, kumpaakaan unohtamatta. Ylevien ajatusten pullamössön sijaan tarvitsemme kunnollista rukiista leipää, täyttä Jumalan sanaa, jossa kerrotaan sekä hänen vihastaan syntiä kohtaan että hänen rakkaudestaan syntistä ihmistä kohtaan.

Olemme kaikki samalla viivalla Jumalan edessä, ja jokainen meistä tarvitsee häntä tasan yhtä paljon. Olemme rikollisia hänen silmissään, ja silti hän rakastaa meitä ihan oikeasti. Ja se tarkoittaa: hän itse tekee meistä pyhiä ja puhtaita kuolemalla ja siten kärsimällä rangaistuksen meidän puolestamme. Jumala haluaa palauttaa meidät siihen asemaan, jota varten hän meidät loi: olemaan hänen rakkaita lapsiaan, silmäteriään, rakkautensa kohteita, jotka vastaavat hänen rakkauteensa.

Hän haluaa olla meidän kanssamme, ja sen hän myös tekee, kunhan tunnustamme tämän yhden asian, oman syntisyytemme. Kristityn elämään kuuluvat omat vaikeutensa, mutta siitä huolimatta Jeesus on luvannut, että hän tahtoo antaa meille yltäkylläisen elämän - siis sellaisen, jossa on mieltä ja merkitystä, sellaisen, jossa saamme kokea hänen ja muiden rakkautta. Ja kaiken sen epäoikeudenmukaisuuden, mitä saamme tästä huolimatta kokea, hän korvaa tuhatkertaisesti taivaassa - hän itse on luvannut pyyhkiä kyyneleemme, ja sitten saamme olla aina hänen kanssaan... :)

On merkillistä, että niin korkeasti koulutetut ja toivottavasti viisaat ja älykkäät ihmiset kuin kirkkomme piispat eivät näytä ymmärtävän tätä yksinkertaista tosiasiaa. Mitä enemmän keskitytään kehyksiin - rakennuksiin, tilaisuuksien ulkoiseen muotoon, pitämään mahdollisimman suuri määrä ihmisiä kirkon jäseninä, luomaan positiivista imagoa... - sitä vähemmän sitoutuneita kristittyjä on Suomen evankelis-luterialaisessa kirkossa. Mitä enemmän keskitytään evankeliumin julistamiseen, sitä enemmän syntyy eroavia mielipiteitä, mutta silloin syntyy myös todellinen elävä seurakunta, jossa voi toteutua myös ihmisten keskinäinen rakkaus ja jossa ennen kaikkea ihmiset voivat saada syntinsä anteeksi ja omakseen ikuisen elämän.

Jo vanha kansa oppi katekismuksistaan: Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen on elämämme kallein asia.

Ensimmäinen matkamuisto ja riemastus!

Ensiksi mainittu on uusi rahakukkaro. Jotkut ehkä muistavat vanhan, kauan palvelleen eestiläisen edeltäjänsä. Nyt alkaa uusi aika samettisen naisellisuuden kanssa. ;) Tämmöinen ihanuus tuli ostettua viikko, pari sitten Metrotownista, ja jopa aika edullisesti, maksoi semmoiset seitsemän euroa. Laukkuputiikissa, jonka nimeä en enää muista, oli jokin ale meneillään...

Riemastus taas johtuu siitä, että viimeinkin kaikki blogin etusivulla näkyvät linkit, kuten kategoriat, kommentoi, ... ovat suomeksi. Olen nimittäin siirtynyt Bloggerin uudempaan versioon, ja sitä tästä on ilmeisesti kiittäminen. Vanhassa olin itse kääntänyt suomeksi ne, mihin pystyin vaikuttamaan. Ah, tätä autuutta! Tuntuu ehkä hassulta, mutta englannin ja suomenkielen sekoittaminen toisiinsa todella ärsytti minua - vaan ei ärsytä enää. :)

Sanajumalanpalvelus

Jukka oli viime viikon ja viikonlopun Suomi-konferenssissa, jonne kokoontuivat Pohjois-Amerikan suomalaisten seurakuntien papit. Meille jäi tehtäväksi sanajumalanpalveluksen toimittaminen. Ei sitä uskoisi, mihin kaikkeen voi joutua, kun lähtee kauaksi kotoa. ;)

Saarnaa valmisteltiin sunnuntain vastaisena yönä kahteen asti. Juujuu, kyllä se aloitettiin jo viikko sitten lauantaina, mutta silloin ei päästy alkua pitemmälle... Aamulla menimme kirkolle hyvissä ajoin, emmekä onnistuneet edes laukaisemaan hälytyslaitteita, vaikka se joskus aiemmin on minulta niin hyvin onnistunutkin. ;) Kaikenlaisten käytännön järjestelyiden kanssa meinasi tulla hiukan kiire, sillä kannettavan ja videotykin kanssakäymiseen tarvittavia johtoja ei tahtonut löytyä. Mikkejä säädettiinkin vielä paria minuuttia ennen jumiksen alkua...

Kaikki sujui kuitenkin yllättävän jouhevasti, mitä nyt kolehdin keräämisessä käytettävät korit olivat Miikalta vähän hukassa, ja alba pääsi loppuvaiheessa palvelusta hiukan repsahtamaan - emme ilmeisesti osanneet pukea sitä oikein Miikan päälle... Niin ja se, että Miika piti Isä meidän -rukouksessa ja uskontunnustuksessa sellaista vauhtia päällä, että heikompia hirvitti. ;) Mutta minun osuuteni olikin se helpompi, tekstien ja parin rukouksen lukeminen.

Kuitenkin ihmiset kovin kiittelivät jälkeenpäin, että hyvin meni ja kiitos kovasti. Tarjolla oli nimittäin hernekeittoa ja kahvia ja pullaa tulevan laskiaisen kunniaksi. "Ikspiiriens, kokemusta, kokemusta", sanoi myös Himangalta kotoisin oleva Ilmi-mummo, kun siellä kahvipöydässä vielä totesin, että kaikkeen sitä joutuukin... :)

***

Saarna
laskiaissunnuntaina 18.2.2007 Emmauskirkossa
tekstinä Luukkaan sanat
evankeliuminsa luvussa 9, jakeet 28-36...

"Kristuksen kirkastuminen

Noin viikon kuluttua siitä, kun Jeesus oli tämän puhunut, hän otti mukaansa Pietarin, Johanneksen ja Jaakobin ja nousi vuorelle rukoilemaan. Hänen rukoillessaan hänen kasvonsa muuttuivat ja hänen vaatteensa sädehtivät kirkkaan valkoisina. Samassa siinä oli kaksi miestä, Mooses ja Elia, keskustelemassa hänen kanssaan. He ilmestyivät taivaallisessa kirkkaudessa ja puhuivat Jeesuksen poislähdöstä, joka oli toteutuva Jerusalemissa.

Pietari ja hänen kanssaan olevat opetuslapset olivat vaipuneet syvään uneen. Havahtuessaan he näkivät Jeesuksen kirkkaudessaan ja ne kaksi miestä, jotka olivat hänen kanssaan. Kun nämä olivat lähtemässä Jeesuksen luota, Pietari sanoi: "Opettaja, on hyvä, että me olemme täällä. Me teemme kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle." Mutta hän ei tiennyt mitä sanoi.

Pietarin puhuessa tuli pilvi ja peitti paikan varjoonsa. Opetuslapset pelästyivät, kun näkivät miesten peittyneen pilveen. Pilvestä kuului ääni: "Tämä on minun Poikani, minun valittuni, kuulkaa häntä!" Äänen vaiettua opetuslapset näkivät Jeesuksen olevan yksin. He pysyivät vaiti kaikesta kokemastaan eivätkä vielä silloin kertoneet siitä kenellekään."

Päivän evankeliumiteksti vie meidät valtavien tapahtumien äärelle. Jeesus vetäytyy lähimpien opetuslastensa kanssa rukoilemaan vuorelle. Muutamaa päivää aiemmin Jeesus on ilmaissut opetuslapsilleen, kuka hän todellisuudessa on, ja mitä hänelle tulee tapahtumaan. Jeesus oli tällöin puhunut suoraan siitä, että hänen on kärsittävä ja kuoltava kirjanoppineiden käsissä. Tähän tehtävään valmistautuessaan Jeesus meni Isän eteen rukoilemaan.

Heidän ollessaan siellä Jumalan pyhyys ja majesteettisuus tuli näkyväksi. Jeesuksen todellinen asema kirkastettiin opetuslasten silmien edessä. Aiemminkin opetuslapset olivat nähneet ja kokeneet suuria asioita seuratessaan Jeesusta, mutta tämä oli jotakin ainutlaatuista. Jeesuksen olomuotokin muuttui, ja Jumalan kirkkaus tuli ihmeellisellä tavalla näkyviin.

Mooses ja Elia, Vanhan Testamentin merkittävät hahmot, ilmestyivät Jeesuksen luo. Tässä Jeesuksen asema Jumalan läpi koko historian ulottuvassa pelastustyössä kävi ilmi. Mooses toi kansalle Jumalan lain, joka osoitti, että yksikään ihminen ei voisi hyvillä teoilla pelastua. Jumalan vaatimus ihmisille on, että meidän tulee olla pyhiä; yhtä pyhiä, kuin mitä Jumala itse on. Laki sulkee jokaisen ihmisen synnin vankilaan, kadotustuomion alle. Kukaan ei voi omin voimin päästä Jumalan luo.

Profeetat, joita Elia edusti, julistivat niskuroivalle kansalle Jumalan tuomiota, mutta myös anteeksiantoa ja armoa sille, joka kääntyisi pois synneistään. Ennen kaikkea profeetat kertoivat armollista sanomaa tulevasta Vapahtajasta, joka tulisi viimein päästämään kansan lopullisesti ulos synnin vankilasta, niin, että pahaa ei enää olisi.

Ja tässä, tässä se kansan kauan odottama Vapahtaja, Messias viimein oli! Tässä oli se, josta profeetat olivat julistaneet vuosisatojen ajan, ja jota Jumalaa pelkäävät olivat niin hartaasti odottaneet. Viimein Jumalan ihmistä koskeva pelastussuunnitelma saisi Jeesuksessa huipennuksensa.

Jumala itse puhui tuossa hetkessä, samalla tavoin, kuin silloin, kun Jeesus kastettiin. Silloinkin Jumala suoralla tavalla vahvisti Jeesuksen Messiaaksi, ja Johannes, Pyhän Hengen ohjaamana, julisti Jeesuksen tehtävän: “Katso, Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin!”

Jumalan ilmestymistä kuvataan muuallakin Raamatussa kirkkaudella. Pyhän Jumalan kirkkaus tuhoaa kaiken syntisen ja epäpyhän. Me emme kestä tämän kirkkauden edessä. Se on kuin koettaisi katsoa suoraan aurinkoon, tai yrittäisi mennä liian lähelle juhannuskokkoa, ja vielä paljon enemmänkin. Ihminen ei sitä kerta kaikkiaan kestä.

Samaan aikaan Jumalan kirkkaus on jotakin sellaista, jota Jeesukseen uskova ihminen kaipaa. Jumalan olemus on sellainen, että yhtä aikaa haluamme paeta häntä ja tulla häntä lähelle; yhtä aikaa pelkäämme ansaitsemaamme rangaistusta, mutta kaipaamme pyhyyttä ja puhtautta, ennen muuta Isän syliä. Samalla tavalla opetuslapset, vaikka olivat hämmentyneitä ja peloissaan, kokivat jotakin niin ihanaa, että eivät olisi halunneet lähteä vuorelta ollenkaan pois. Ehkä opetuslapsilla oli mielessään Jeesuksen aiemmin lausumat sanat hänen kärsimyksestään ja kuolemastaan, ja he pelkäsivät. Tässä oli hyvä olla, tässä meitä ei kukaan voisi vahingoittaa. Pietari ehdottikin, että rakennettaisiin kolme majaa, Moosekselle, Elialle ja Jeesukselle.

Mutta evankelista Luukas toteaa Pietarin sanoista: hän ei tiennyt, mitä sanoi. Muutamaa päivää aiemmin Pietari oli saanut tunnustaa Jeesuksen Messiaaksi. Mutta Pietari ei kuitenkaan ymmärtänyt, että Messias oli kärsivä Messias, että pelastaakseen kansansa hänen olisi kuoltava. Siksi sinne vuorelle ei voinut jäädä. Jeesuksen olisi tultava Kirkastusvuorelta alas, kärsimykseen ja ristinkuolemaan.

Emme näe Jumalan kirkkautta maailmassamme sellaisena kuin se todella on. Täällä Jumalan kunnia kätkeytyy vastakohtaansa: kuningasten kuningas ottaa orjan muodon ja nöyrtyy ristille meidän tähtemme, vaikka me Aadamin jälkeläisinä olemme synnin vallassa emmekä ansaitsisi muuta kuin kadotuksen. Jumala itse kuolee häpeällisen kuoleman, jotta voisi pelastaa meidät! Hän itse kärsii rangaistuksen meidän pikku valheistamme, siitä kun kadehdimme ystäviä ja sanomme pahasti rakkaille tai tuntemattomille, niistäkin teoista ja ajatuksista, joita emme usko kenenkään muun tietävän. Hän itse rakastaa meitä sellaisina kuin olemme, tästä kaikesta huolimatta, ja on osoittanut sen ennen kaikkea kuolemalla meidän vuoksemme.

On meidän onnemme, että Jeesus ei myöntynyt Pietarin ehdotukseen. Jos Messias ei olisi tullut alas Kirkastusvuorelta, häväistäväksi ja tapettavaksi, meillä ei olisi mitään toivoa. Jumalan laki on ehdoton. Se ei päästä otteestaan ketään, ei yhtäkään. Jokaisen meistä on kerran seisottava Pyhän Jumalan edessä kuulemassa tuomio elämästämme. Eikä kukaan voi sanoa puolustuksekseen mitään. Se, jolla silloin ei ole Jeesusta suojanaan, ei ole mitään. Siksi Jeesuksen oli tultava alas Kirkastusvuoren kunniasta pitkäperjantain kärsimykseen ja häpeään. Opetuslapsetkin saisivat nähdä Mestarinsa pilkattuna ja paeta henkensä edestä, lähes kaiken toivonsa menettäneenä.

Mutta Jumala ei jätä kansaansa epätoivon varaan. Jeesus nousi ylös, kunnian kuninkaana, synnin voittajana, joka vielä kerran tulee palaamaan maan päälle, ja luomaan uuden taivaan ja maan. Me elämme uskoen siihen, että tämä kerran toteutuu, ja ne, jotka ovat uskoneet syntinsä anteeksi Jeesuksen ristin työn tähden, tulevat elämään ikuisesti. Silloin Jumalan pelastustyö on viimein lopullisesti päätöksessään, ja jo Vanhassa Testamentissa luvattu Jumalan rauha viimein vallitsee.

Tähän uskoon, ja Herramme paluun odotukseen haluamme nyt tunnustautua Apostolisen uskontunnustuksen sanoin...

Yllätys Miikalle...

Shh, älkää kertoko! ;)

Olkoon maljasi rauhaa täynnä

Valentine´s Day.

Telkkarissa on jo monta viikkoa mainostettu tanssikursseja, suklaata ja kukkia. Ja kaupoissa kanssa. Kirkollakin oli jumalanpalveluksen sijaan Valentine´s Concert, jossa luettiin päivän tekstit ja sitten oli monenlaisia musiikkiesityksiä ja tarjoilua, voileipiä ja täytekakkua.

Kaikille ystäville Anna-Mari kaskisen sanoin suloista ystävien päivää! Toivon, että saat tänään ja muinakin elämäsi päivinä kokea, että olet tärkeä koska olet sinä. Sillä olet!

***

Olkoon ylläsi kirkas taivas

Olkoon ylläsi kirkas taivas, alla jalkojen vehreä maa.
Saakoon Luojamme lempeä tuuli tänään sinua koskettaa.
Saakoon Luojamme lempeä tuuli tänään sinua koskettaa.

Metsän lintujen juhlakansa serenadia sinulle soi.
Meren aaltojen keveä kuohu sinun kanssasi karkeloi.
Meren aaltojen keveä kuohu sinun kanssasi karkeloi.

Olkoon maljasi rauhaa täynnä,
keinut sylissä rakkauden.
Sinut ympäröi Jumalan hyvyys,
onnentoivotus ystävien.
Sinut ympäröi Jumalan hyvyys,
onnentoivotus ystävien.

- Anna-Mari Kaskinen

Kuvia!

Hei, ihan totta, nyt täällä on kuvia! Siroteltu noihin vanhoihin postauksiin. Ja lisää tulee, joten innokkaimmat voi sitten selailla aika ajoin vanhoja läpi uusien kuvien toivossa. ;)

Ja tähän vielä Miikasta söpöilykuva. Tämmöinen se oikeesti on. :)

Kirjoitukset aikajärjestykseen!

Oletko uusi blogien maailmassa?

Tässä apuja siihen, kuinka löydät kirjoituksille sen järjestyksen, mihin ne on tarkoitettu.

Otsikon Kategoriat alta löytyy linkki Kanada. Kun klikkaat sitä, ruudulle ilmestyvät vain tämän kategorian tekstit aikajärjestyksessä, uusin ensimmäisenä. Nyt voit aloittaa Kanadan-reissuumme tutustumisen alusta saakka! :)

Jos haluat saada kaikki kirjoitukset aikajärjestykseen, klikkaa otsikkoa Raivoa rakkautta. Toinen vaihtoehto on klikata tätä linkkiä, joka ajaa saman asian...

Jos sen sijaan haluat nähdä viimeksi muokatut kirjoitukset, tee näin...

• Firefox: Tallenna blogin osoite kirjanmerkkeihin klikkaamalla pientä oranssia neliötä, joka näkyy selaimen osoitekentässä. Valitse esiintulevista vaihtoehdoista RSS ja paina Subscribe.


• Explorer: Samoin kuin Firefox, paitsi että oranssi neliö löytyy yläpalkista eikä osoitekentästä.

Tämän jälkeen kun viet hiiren kirjanmerkeissä olevan blogin nimen päälle, sivuvalikkoon ilmestyvät kirjoitukset, ylinnä se, jota on viimeksi muokattu. Kätevää tämäkin, eikö totta! ;)

Kuvista

Olet ehkä huomannutkin pari asiaa: kun viet hiiren kuvan päälle, esiin ilmestyy vähäksi aikaa eräänlainen kuvateksti. Se on tarkoitettu itse asiassa sellaisia tilanteita varten, kun kuva ei näy, taikka jos sivua tarkastellaan vaikka ääniselaimella tai tekstiselaimella, mutta itselleni se on mukava extra. ;)

Lisäksi kuvat saa klikkaamalla isommaksi!

Täällä... taas?

Me olemme siis täällä. :)

Minä olen täällä. Ja taas pyytämässä anteeksi ensimmäisenä - en ole saanut laitettua tänne sanan sanaa enkä yhtäkään kuvaa, vaikka olemme lätäkön takana jo kuukauden elelleet.

Niinpä näet nyt puolen tusinaa torsoa tällä sivulla. Toivottavasti saan piankin kirjoiteltua edes jotakin kaikesta, mitä on tapahtunut, vaikka toki enimmäkseen elämme ihan tavallista arkea. :)

Niin, ja Miika pystyy nyt kirjoittelemaan tänne kanssa.

***

Saara, se Body Shopin kasvovesi on ollut todellinen pelastus! Kiitos! *hali* :)

Terveysjärjestelmää testaamassa

Kyllä vain, kokemuksia kanadalaisesta terveydenhuoltojärjestelmästä on jo hankittu!

Tällaista tapahtui 28.-30.1.2007...

***

Kohta kaksi viikkoa sitten sunnuntai-iltana meillä oli naapurin Jukka ja Noora kylässä. Noorahan on täällä kanssa vaihtarina Jyväskylästä. Syöpöteltiin ja katottiin telkkaria, Miika ja Jukka säätivät jotain koneella. Loppuillasta mahaa alkoi nipistellä ihan aavistuksen verran, mutta ajattelin, että pikkujuttu ja on varmaan aamulla jo unohtunut. Väärin!

Aamulla heräsin viiden aikaan mahakipuun, alavatsan tasaiseen jomotukseen, joka, vaikkakaan ei ollut hirvittävän voimakasta, esti kuitenkin nukkumasta. Samaa rataa jatkui puolillepäivin. En pystynyt syömään mitään, ja juominenkin jäi liian vähälle. Sitten kipu vähitellen lakkasi, ja join vähän appelsiinimehua ja söin muutaman viinirypäleen, mikä oli virhe: kipu alkoi uudestaan.

Minulla oli myös kuumetta, ja pariin kertaan kipu ja kuume tulivat ja menivät. Nukuin melkein koko päivän, enkä jaksanut nousta edes juomaan, vaikka Miika toi vesikannun vuoteen viereen. Neljän aikoihin Miika soitti Emmauskirkon pastorin Jukan vaimolle Annelille, joka on sairaanhoitaja koulutukseltaan. Anneli kyseli puolen tunnin ajan kaikenlaista, ja tuli lopulta Jukan kanssa käymään. Pitkän jahkaamisen jälkeen päätettiin läkseä läheiselle walk-in-klinikalle.

Sieltä meidät kuitenkin ohjattiin suoraan sairaalaan, sillä tämäntyyppisissä mahakiputapauksissa lääkäri olisi lähettänyt meidät kuulemma sinne joka tapauksessa. Sairaala rahasti minulta 400$ ja sen jälkeen saimme odotella muistaakseni noin neljä tuntia, että pääsimme lääkärin puheille. Lääkäri kyseli samat kysymykset kuin Anneli, paineli mahaani, josta kipu oli (ikävä kyllä?) siihen mennessä hävinnyt ja määräsi rutiinitestit - verikokeet, virtsakokeet, verenpaine, kuume.. - sekä pisti minut tiputukseen nestehukan vuoksi. Lääkäri totesi, että käy katsomassa minua parin tunnin päästä uudestaan, ja jos kipu ei ole palannut, pääsen kotiin.

Kaiken sen tuskallisen odottamisen jälkeen oli taivaallista päästä makuuasentoon. Lääkäri ja hoitajat olivat ystävällisiä ja taitavia. Verikokeet ja tipanlaitot eivät tuntuneet juuri lainkaan. Anneli lähti kotiin, minä nukuin pari tuntia ja Jukka tuli noutamaan sen jälkeen minut klinikalta.

Mystinen mahakipu ei enää ole palannut, mutta melkein viikon ajan mahassa oli outo olo. Ensimmäisenä päivänä sairaalareissun jälkeen en pystynyt syömään kuin pari kulhollista lihalientä ja muutamia leipiä koko päivänä - ja silti tuntui siltä, kuin olisi ollut orgioissa mukana. Siitä on sitten vähitellen tultu tähän normaaliolotilaan.

Annelin loppukaneetti oli, että jotain outoa tässä nyt on, ja että kun palaat Suomeen, mene tutkituttamaan itsesi.

***

Miikalla taas oli korvatulehdus. Yliopiston lääkäri määräsi tipat, käynti maksoi 70$ ja lääkkeet päälle, en muista paljonko. Mutta vakuutusyhtiö oli nopea, ja saimme jo rahat takaisin. :)

Canadian Way

Kun eräs työkaverimme kuuli, että olemme lähdössä Kanadaan, hän sanoi: "Miksi te sinne meette, sehän on vain kuin isokokoinen Suomi!?" Mutta mikä kaikki voikaan olla toisin kahdessa päällisin puolin kovin samanlaisessa länsimaassa?

Tämä sivu on omistettu Terolle! :)


KOTONA

• Opasteet ovat turhuutta - Kun ensimmäisen kerran koetimme löytää tämän uuden kotimme, aikaa meni varmasti puoli tuntia. Louis Riel House on pitkä rakennus, ja osa sen kerroksista on maan alla. Lisäksi se on rakennettu pituussuunnassa rinteeseen, joten eri hisseissa esimerkiksi kerros kolme voi olla maan pinnalla tai sitten maan alla. Ulko-ovien luona ei ole mitään opasteita siitä, mitkä asunnot minkäkin oven takaa löytyy. Ja miksi olisikaan, kun pitkät käytävät kulkevat talon päästä päähän? Uusi ummikko ei vain voi tietää, mitä ovea lähtisi kokeilemaan. Lisäksi moinen kerrosten olemuksen salamyhkäisyys aiheutti päänvaivaa. Meille ei myöskään annettu asuntotoimistossa minkäänlaista opastusta mistään: säännöistä, pesutuvan sijainnista, ... No, netistähän se kaikki löytyy, mutta emme tajunneet katsoa. Viimeisin hauskuus oli säilytysvaraston etsintä. Meidän asunnon numerolla ei löytynyt yhtään kopperoa, ja kysyttäessä sitten toimistosta kerrottiin, että varastojen ja asuntojen numerot eivät vastaa toisiaan, ja että varastotilaa pitää erikseen anoa...
• Liesi - se on ISO. Levyt muistuttavat hyttysrullia, ja niiden alla on folio, jonka alla on...? Se on ikävää, kun ruokaa valahtaa foliolle, ja sitä on äärimmäisen hankala saada sieltä pois. Uunin asteluvut ovat erilaiset, onko se sitten Fahrenheit-asteikko? Onneksi meidän uunissa on muuntotaulukko ;)
• Uunipelti - kooltaan 8" x 8".
• Kuppi (cup) - on paikallinen mittayksikkö, 250 ml.
• Kuivauskaappi, mikä se on? - Täällä ei sellaisia tunneta. Kaupoissa näkee kyllä astioiden kuivattamiseen tarkoitettuja telineitä, mutta me päätimme tyytyä astiapyyhkeeseen. ;)
• Tiskialtaan tulppa - fiksuin vekotin sitten Pelle Pelottoman aikojen: tulppa on yhtä aikaa siivilä. Jos painat ensimmäiseen naksaukseen, se toimii siivilänä, alas asti painettuna korkkina. Miten kätevää! Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki! :)
  
• Vesihanat - Täällä ollaan Suomen mittapuulla "vanhanaikaisia", sillä valtaosassa hanoista on käännettävät nupit, taikka sitten nupin sijaan on pitkänomainen kahva, jota tosin myös käännetään. Pastori-Jukan kotona oli ovaalinmuotoinen hana, jota en osannut avata ollenkaan. Kävi ilmi että sitä olisi pitänyt vetää itseen päin, ainoa liikesuunta, jota en hoksannut kokeilla! Niin - kylmä ja kuuma vesi tulevat siis erikseen...
• Suihkut - täällä ovat inhokkejani. Suihku on kiinnitetty korkealle seinään, ja sitä ei saa sieltä alas. Pesemiseen on pitänyt opetella aivan eri käytännöt, erityisesti hiusten peseminen on hirvittävän vaivalloista. Lisäksi on tietysti mahdotonta pestä pelkästään hiuksia, ja lähes mahdotonta ottaa suihkua niin, että pää ei kastu... :(
• Tangot - ovat oivia telineitä pyyhkeille, ainakin täkäläisistä kylpyhuoneista päätellen.
• Vessapaperi - Se on ohuen ohutta ja pehmeää. Rulla loppuu alta aikayksikön.
  
• WC-istuin - on matalampaa mallia kuin Suomessa ja puolillaan (!!!) vettä. Huuhtelu tapahtuu yleensä painamalla pientä kahvaa vesisäiliön edestäkatsoen vasemmalla sivulla.
• Vessan lukko - on ainakin meillä nupin keskellä oleva nappi, joka pitää painaa sisään, kun oven haluaa lukita. Ovia aukeaa sitten normaalisti nupista, siis ovenkahvasta, vääntämällä. ;)
  
• Ovenkahvat - ovat nuppeja, enimmäkseen - sisäpuolella ovea saattaa olla myös tanko, jota painetaan alaspäin. Ulko-ovessa puolestaan voi olla ihan rehellinen kahva, jonka yläpuolella on pieni vipu, jota painamalla ja kahvasta vetämällä oven saa auki.
• Vaatekaappien ovet - ovat eräänlaisia kaksiosaisia liukuovia, joissa on kaksi ovea on liitetty toisiinsa keskeltä saranoilla. Vetämällä nupista ovi avautuu, liukuu syrjään. Todella kätevää ja kaunista!
  
• Lamput on, lamppujen paikkaa ei - Kun tulimme tähän asuntoon, eteisessä, vessassa, keittiössä ja olohuoneessa oli lamput, makuuhuoneessa ei, eikä siellä sitten ole sokeripalojakaan. Vain koukut katossa, sähköjen vetäminen on asukkaan tehtävä!
• Pistorasiat - muistuttavat kasvoja: kolme reikää, kaksi samalla tasalla kuin silmät, yksi alempana kuten suu. Vertaa suomalaiseen puhelimen pistorasiaan!
• Verkkovirta - Sen jännite on täällä erilainen kuin Suomessa, ja siksi hankimme muuntajan. Onnistuin käräyttämään sen - muuntajan teho ei riittänyt 360 watin ilmakihartimelle! Se oli sitten elämäni ensimmäinen ja viimeinen kerta kun jätän käyttöohjeet lukematta. Maksoi vaivaiset 50€. Pelottavaakin se oli, kun muuntaja alkoi savuta...
• Tulitikut - Kuinka kaipaankaan rasioita, joissa on kunnon raapaisupinnat! Emme ole löytäneet sellaisia mistään. Meillä on pahvikotelossa siihen kiinnitettyjä tikkuja, jotka raapaistaan laittamalle tikku raapaisupinnalle, taittamalla kansi raapaisupinnan päälle, puristamalla tikkua sen avulla pintaa vasten - ja sitten vetäisemällä! Yyy.
  
• TV - Meillä näkyy vaatimattomat 70 kaapeli-tv-kanavaa, ja sitten olisi vielä maksulliset kanavat erikseen. Kuten eräs suomalainen vaihtari aika hyvin tiivisti, paljon kanavia, mutta ei mitään katsottavaa. Paitsi C.S.I.:n eri versiot, joita tuntuu tulevan eri kanavilta sellaisella frekvenssillä, että avaatpa television mihin aikaan tahansa, melkein puolen tunnin sisään tulee joku C.S.I. Mikäpäs siinä. Elokuvakanavilla tulisi hyviä leffoja, mutta ne eivät meillä näy. :( - Kuuluttajia ei ole, ja mainokset tulevat yllättäen. Matlock on ainoa ohjelma, jossa ennen mainosta ruutuun ilmestyy... Matlockin hymyilevä naama. :)
  
• Liukuikkunat ja -ovet -Totta tosiaan, meidän kerroksen asukkaiden yhteisen parvekkeenkin ovi on liukuovi, eikä siinä näytä olevan lukkoa lainkaan.
• Hyttysverkko vakiona - Kotimme kummassakin seinän kokoisessa ikkunassa on sen kolmasosan kokoinen tuuletusikkuna, jonka edessä on niin ikään liukuva hyttysverkko. Loistava idea, tämmöiset Suomeenkin!
  
• Omakotitalot ja rakentaminen - ovat myös toista luokkaa kuin Suomessa. Monet talot näyttävät melkeinpä linnoilta. Minkäänlainen kaavoitus ei säätele talon ulkomuotoa, kuten Suomessa. Sisällä olemme käyneet kahdessa talossa, joista kummastakin löytyi jenkkityylinen ihanuus - kokolattiamatto, tosin yhdistettynä kaakelilattiaan! Voiko suurempaa kontrastia enää olla? Jääkylmä kaakeli vaihtuu ihanan pehmoiseen, lämpöiseen ja vaikeasti puhtaana pidettävään nukkaan... Lämmöstä puheen ollen, tiivisteistä ei ole täällä luultavasti kuultu puhuttavankaan. Tarvetta ei kai ole ollut?
  

KAUPASSA

• Pakkauskoot - Täällä ei paljon sinkkuja ajatella. Ostimme tässä eräänäkin päivänä 2,4 kg jauhelihaa, 1,2 kg kanaa... toki pienempiäkin pakkauksia, kuten jopa puolen kilon vastaavia, on tarjolla, mutta ne ovat kalliimpia. Meillä on myös 2 kg riisiä ja ranskanperunoita sekä 1kg makaronia, saa nähdä ehdimmekö syödä läheskään kaikkea...
• Taatusti tuoretta! - Eräässä vakikaupassamme, Real Canadian Superstoressa Metrotownin ostoskeskuksessa on akvaario, jossa uiskenteli muiden muassa jokin todella iso kala. Toisessa akvaariossa oli rapuja...
• Ravintosisältötaulukot - Niitä meille ylpeänä esiteltiin eräässä yliopiston infossa, aivan kuin muualla maailmassa ei sellaisia olisi. Mutta eräs asia eroaa ainakin Suomen vastaaviin verrattuna: täällä taulukot kertovat paljonko ravintoaineita on esimerkiksi yhdessä kupillisessa maitoa, eikä sataa grammaa kohti... joitakin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta. Lisäksi taulukko kertoo, kuinka monta prosenttia päivän tarpeesta tuote sisältää esimerkiksi kalsiumia. Huomattavasti havainnollisempaa kuin suomalaisessa systeemissä - ottakaa mallia!
  
• "Multiply your savings - buy 2-3-4-5-6 products!" - Ihan totta. Melkein kaikkea kannattaa ostaa enemmän kuin yksi kappale, ellei ole aivan varma, ettei sitä kuitenkaan tule syötyä tai käytettyä.
• Vero - Täällä arvonlisä?vero ei sisälly hintaan, vaan pitää itse osata laskea se noin 13% tuotteen hintaan lisää... todella ärsyttävää!
  
• Kauppojen kassat - saattavat hölpötellä ihmisten kanssa kaikki päivän kuulumiset, eikä kukaan ole moksiskaan. Ei siis ole samanlaista paniikkia kuin Suomessa kassalla...
• Real Canadian Superstore - on varmasti suurin "ruokakauppa", jossa olen ikinä käynyt. Huhhuh. Kauppareissulla menee tuntikaupalla aikaa, vaikka toki vakikauppamme alkavat jo olla tuttuja.. Mutta silti. Tavaraa on hyllymetreittäin... myös vaatetta ja kaikkea taloustavaraa, eikä vaan ruokaa.
  
• Farmers´ Market - Täällä ei kasviksia ja hedelmiä kuulemma kannata ostaa supermarketista, vaan eräänlaisesta suoramyynnistä, jossa viljelijät myyvät tuotteitaan. Siis erillisestä kotoisen pienestä kaupasta, jossa sitten myydään vain vihanneksia ja hedelmiä, joissakin saattaa olla myös maitoa, suolapähkinöitä ja muuta vastaavaa.
• Ostosten tekeminen ylipäätään - on erilaista kuin Suomessa. Lougheedissa, joka on meidän lähin ostari, käydään yleensä hakemassa hedelmät ja vastaavat, sekä joskus Wal-Martissa, paikallisessa Halpahallissa, ja London Drugsissa ostamassa kaakaota tai näkkileipää tai muuta vastaavaa "kuivamuonaa". Lougheedissa on myös suomalaisen S-marketin tyyppinen Safeway, mutta se on kuulemma kallis. Ei olla ostettu sieltä kuin jäätelöä (4 kg:n pakkaus), muualta ei löydetty. Muuten shoppaillaan Metrotownissa. Lougheedin kestää bussilla ja Sky Trainilla vain vartin, Metrotowniin menee bussilla puoli tuntia... Kauppareissut ovat siis ihan eri luokkaa kuin Suomessa, mutta ei kaupassa sitten käydäkään kuin maksimissaan kaksi kertaa viikossa. Selkä vaan meinaa tulla kipeäksi moisesta kantamisesta!
  

ULKOSALLA

• Vuoret - Tarvitseeko tätä edes mainita??? Tosin minulla meni kaksi viikkoa aikaa havaita, että meidän seitsemännen kerroksen kotimme ikkunasta näkyvät vuoret... Liekö ollut niin harmaata ja pilvistä, etten huomannut, enkö vain katsonut ulos taikka siihen suuntaan, en tiedä. Mutta ne ovat upeat!
• Ilmasto - Ensimmäisen lumisen viikon jälkeen lämpötilat ovat vaihdelleet nollan ja plus kymmenen asteen välillä. Ja joka päivä sataa, sataa, sataa... Välillä ollaan pilvessä näin korkealla. Sitten miettikää tätä: ihmiset hiipparoivat täällä sortseissa ja t-paidassa - no yleensä vain lenkkeilijät, mutta olen nähnyt joidenkin pitävän vain vähän alle polven ulottuvia housuja kun lämpömittari näytti +2 astetta. Hrrrr. Voitte vain kuvitella miten minua tuijotetaan, kun tallustelen ympäriinsä päälläni kevyttoppataki, pipo päässä ja hanskat kädessä. Unohtamatta tietenkään järeitä vaelluskenkiäni - täkäläiset naisihmiset kun sateesta huolimatta pitävät siroja balleriinoja tai vaikka pistokkaita! Alusta asti meille on mainostettu, että kohta kukkivat ensimmäiset krookukset. Eipä ole vielä näkynyt. ;)
• Snow Day - Olimme varautuneet siihen, että lunta ei nähdä ennen kuin seuraavana talvena. Mutta katsos vain, sitähän tuli heti ensimmäisenä aamuna, kun olimme täällä. Ja mitkä seuraukset siitä olivatkaan! Iltapäivästä yliopisto meni kiinni ja bussiliikenne lakkasi, koska bussit eivät päässeet kesärenkaillaan kipuamaan Burnabyn vuoren päälle, missä yliopisto sijaitsee...

LIIKKEELLÄ

• Ulkona syöminen - on täällä jokin juttu myöskin, vaikea näin suomalaisen ymmärtää... :) Ja edelliseen kohtaan viitaten, täkäläisen opiskelijaruokalan ruoka ei tehnyt meihin vaikutusta: hampurilaisaterioita lähinnä, oli sitten jotain grillattua rasvaista kanaa, ja keittoja, joilla ei jaksa, ja salaatit olivat niin pieniä, ettei puhettakaan. Ja hinta: noin 7$ annos! Päätimme siis tehdä ruuat itse... Olemme silti ehtineet testaamaan jo mainitun Starbucksin, KFC:n, Subwayn tyyppisen Quiznos-nimisen paikan, Dairy Queen jäätelöbaarin sekä pretzelit ja thaimaalaisen pikaruuan.
• Juomaraha eli tippi - Sitä pitäisi antaa 10-15% sellaisissa paikoissa, joissa saa palvelua, kuten pöytiin tarjoilun taikka parturissa hiustenleikkuun.
• Bussiliput vain tasarahalla - juuri näin. Yhden vyöhykkeen lippu yksittäin ostettuna maksaa $2,25. Kuskin valvovien silmien alla on automaatti, johon kolikot pitää tiputtaa, ja hetken raksutettuaan masiina sylkee palautteena lipun, jonka vaihtoaika on ruhtinaalliset 90 minuuttia. Onneksi kymmenen lipun vihkosen saa hintaan 18$ ja onneksi ei tarvitse paljon liikkua julkisilla!
  
• Miksi aina pitäisi painaa nappia? - Bussin saa pysähtymään myös vetämällä vaijerista, joka kulkee ikkunan yläpuolella... ;)
  
• Bussikuskit - Sama juttu kuin kaupan kassojen kanssa. Mielettömän rentoa porukkaa, eikä niillä vaikuta koskaan olevan kiire. Suomalaiset bussikuskit pitäisi tuoda tänne excursiolle seurailemaan täkäläistä meininkiä. Piia-Maria kertoi, että kerran kuski oli pysäyttänyt bussin viideksi minuutiksi ja käynyt hakemassa Star Bucksista kahvit! - Ja silti bussit ovat ajoissa.

YLEENSÄKIN

• Elämisen ja olemisen mentaliteetti - Niin kuin on jo tullut ilmi, elämä on jotenkin leppoisemman oloista täällä. Ihmiset ovat todella ystävällisiä, mutta heihin on kuulemma vaikea tutustua ihan todella. Ensimmäinen pitää taatusti paikkansa, jälkimmäisestä en osaa vielä sanoa. Lisäksi luonteenomaista ainakin Vancouverille on erilaisten etnisten ryhmien suuri määrä. Tuntuu, että valtaosa naapureistamme on aasialaista juurta. :)
  
• Terveellinen elämäntapa - on jokin juttu nimenomaan Vancouverissa, sitä toitotettiin meille yliopiston orientaatiossakin, ja kehotettiin ottamaan vaarin mahdollisuudesta muuttaa elintavat terveellisemmiksi. ;) Tosin ainakin terveellinen ruokavalio ymmärretään ainakin siinä suhteessa eri tavalla, että ravintoainetaulukkojen mukaan rasvaa saa syödä noin kymmenkertaisen määrän verrattuna siihen, mitä olen Suomessa oppinut. ?
• Maa, jossa kaikki on astetta suurempaa - Kuten yllä on jo käynyt selväksi, siltä se tuntuu. Kaupat, ostoskeskukset, pakkauskoot, ostoskärryt, autot (täällä on paljon pick up -tyyppisiä autoja ja farmareita), kodinkoneet... Miikan mentori Paula sanoi meidän asunnostamme, että onpa pieni - ja tämä on ainakin yhtä suuri kuin Nousukadun koti, joka oli 44 neliötä. Paula olikin ihmeissään, kun kerroimme että monet pariskunnat asuvat tämän kokoisissa asunnoissa Suomessa, ihan vapaaehtoisesti. :)

Näitä ilmestynee lisää sitä mukaa, kun niitä tulee vastaan... ennemmin tai myöhemmin :)