- Aikaerorasitus
Lausutaan: yksi elämäni kauheimmista päivistä - perjantai 5.1.2007...
Ensimmäinen aamu Kanadan maaperällä valkeni lumisena. Ja millä seurauksella!
Yövyimme kaksi ensimmäistä yötä Simon Hotellissa, joka sijaitsee kampuksella ja käsittää Tower B:n eli yhden tornitalon kaksi ylintä kerrosta. Huoneemme oli yhden hengen huone, mutta onneksi sänky oli jenkkityyliin leveä. Siitä huolimatta en saanut nukuttua koko yönä kuin kolme tuntia. Toki olin torkkunut koneessa moneenkin otteeseen, mutta väsymys oli silti valtaisa...
Heti aamulla alkoivat orientaatiot, joista ensimmäiseen minäkin osallistuin. Sitä ennen meille tarjoiltiin aamupalaa kanadalaiseen (?) tyyliin: pullaa, erilaisia hilloja ja maapähkinävoita, hedelmiä, kahvia, teetä ja mehua. Olin nukahtaa jo ensimmäisessä infossa, ja iltapäiväksi lähdinkin nukkumaan. Tarkoitus oli mennä syömään jahka Miikan orientaatiot olisivat siltä päivältä ohi. Miika sai kuitenkin talon puolesta syödäkseen, ja nukuimme vielä vähän lisää... ja yhtäkkiä oli kello jo kuusi ja kaikkialla pimeää. Lähdimme harhailemaan kampukselle vain todetaksemme, että kaikki mahdolliset ruokapaikat olivat jo kiinni lumen takia!
Eräs ystävällinen tyttö koetti neuvoa meille tietä Cornerstone Buildingiin, ja arveli että siellä saattaisi jokin paikka olla vielä auki. Eksyimme kuitenkin matkalla, kun koetimme kulkea Academic Quadrangle -nimisen rakennuksen läpi. Emme kertakaikkiaan löytäneet ovea ulos sieltä, missä oletimme sen olevan, eikä auttanut muu kuin palata takaisin omia jälkiämme - joskin sekin oli haasteellista...
Oloni oli siinä vaiheessa kerrassaan kurja, suorastaan epäinhimillinen. Olin edelleen kuolemanväsynyt ja sen lisäksi minua heikotti, koska olin todella nälkäinen: enhän ollut syönyt kuin aamulla yhden pullan ja muutaman hedelmänpalan. Itkin kuin pieni lapsi, ja jos ajatuksen voimalla olisi voinut siirtyä paikasta toiseen, olisin poistunut maasta välittömästi. Mikä on tämä tällainen maa, jossa ihminen ei saa edes syödäkseen?
Miika oli onneksi vaihtanut numeroa erään suomalaisen vaihtarin, Ossin kanssa, ja kyseli sitten Ossilta, olisiko hänellä syötävää. Pääsimmekin tutustumaan Town Houseen, jossa Ossi asuu, ja hän tarjosi meille leipää, jugurttia ja banaania nälkämme pitimiksi. Niitä riitti myös seuraavaksi aamupalaksi.
Lauantai alkoi ehkä hiukan toivorikkaammin: laskemalla itsepäisesti lampaita olin saanut nukuttua jopa 3+2 tuntia!
perjantaina, helmikuuta 09, 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Eipä tosiaan kovin hehkeältä kuulosta. Ikävä alku, mutta onneksi asiat ovat muuttuneet parempaan päin :) Ja kiva muuten kuulla, että teillä on jotain suomalaisia tuttuja siellä. Sen merkitys varmasti korostuu myöhemmin kevään aikana vielä enemmän, kun jotkut asiat alkavat ottaa päähän uudessa maassa. Sitten on joku, jonka kanssa pohtia asiaa.
Tsemppiä siellä olemiseen ja sopeutumiseen.
No juu, nämä täkäläiset suomalaiset on kyllä ihan ihastuneita Kanadaan - vai tarkotitko Nooraa ja Jukkaa?
Kiitos, ja kertokaa taas kuulumisia sielä Iitin suunnalta! :)
Lähetä kommentti