Sanajumalanpalvelus

Jukka oli viime viikon ja viikonlopun Suomi-konferenssissa, jonne kokoontuivat Pohjois-Amerikan suomalaisten seurakuntien papit. Meille jäi tehtäväksi sanajumalanpalveluksen toimittaminen. Ei sitä uskoisi, mihin kaikkeen voi joutua, kun lähtee kauaksi kotoa. ;)

Saarnaa valmisteltiin sunnuntain vastaisena yönä kahteen asti. Juujuu, kyllä se aloitettiin jo viikko sitten lauantaina, mutta silloin ei päästy alkua pitemmälle... Aamulla menimme kirkolle hyvissä ajoin, emmekä onnistuneet edes laukaisemaan hälytyslaitteita, vaikka se joskus aiemmin on minulta niin hyvin onnistunutkin. ;) Kaikenlaisten käytännön järjestelyiden kanssa meinasi tulla hiukan kiire, sillä kannettavan ja videotykin kanssakäymiseen tarvittavia johtoja ei tahtonut löytyä. Mikkejä säädettiinkin vielä paria minuuttia ennen jumiksen alkua...

Kaikki sujui kuitenkin yllättävän jouhevasti, mitä nyt kolehdin keräämisessä käytettävät korit olivat Miikalta vähän hukassa, ja alba pääsi loppuvaiheessa palvelusta hiukan repsahtamaan - emme ilmeisesti osanneet pukea sitä oikein Miikan päälle... Niin ja se, että Miika piti Isä meidän -rukouksessa ja uskontunnustuksessa sellaista vauhtia päällä, että heikompia hirvitti. ;) Mutta minun osuuteni olikin se helpompi, tekstien ja parin rukouksen lukeminen.

Kuitenkin ihmiset kovin kiittelivät jälkeenpäin, että hyvin meni ja kiitos kovasti. Tarjolla oli nimittäin hernekeittoa ja kahvia ja pullaa tulevan laskiaisen kunniaksi. "Ikspiiriens, kokemusta, kokemusta", sanoi myös Himangalta kotoisin oleva Ilmi-mummo, kun siellä kahvipöydässä vielä totesin, että kaikkeen sitä joutuukin... :)

***

Saarna
laskiaissunnuntaina 18.2.2007 Emmauskirkossa
tekstinä Luukkaan sanat
evankeliuminsa luvussa 9, jakeet 28-36...

"Kristuksen kirkastuminen

Noin viikon kuluttua siitä, kun Jeesus oli tämän puhunut, hän otti mukaansa Pietarin, Johanneksen ja Jaakobin ja nousi vuorelle rukoilemaan. Hänen rukoillessaan hänen kasvonsa muuttuivat ja hänen vaatteensa sädehtivät kirkkaan valkoisina. Samassa siinä oli kaksi miestä, Mooses ja Elia, keskustelemassa hänen kanssaan. He ilmestyivät taivaallisessa kirkkaudessa ja puhuivat Jeesuksen poislähdöstä, joka oli toteutuva Jerusalemissa.

Pietari ja hänen kanssaan olevat opetuslapset olivat vaipuneet syvään uneen. Havahtuessaan he näkivät Jeesuksen kirkkaudessaan ja ne kaksi miestä, jotka olivat hänen kanssaan. Kun nämä olivat lähtemässä Jeesuksen luota, Pietari sanoi: "Opettaja, on hyvä, että me olemme täällä. Me teemme kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle." Mutta hän ei tiennyt mitä sanoi.

Pietarin puhuessa tuli pilvi ja peitti paikan varjoonsa. Opetuslapset pelästyivät, kun näkivät miesten peittyneen pilveen. Pilvestä kuului ääni: "Tämä on minun Poikani, minun valittuni, kuulkaa häntä!" Äänen vaiettua opetuslapset näkivät Jeesuksen olevan yksin. He pysyivät vaiti kaikesta kokemastaan eivätkä vielä silloin kertoneet siitä kenellekään."

Päivän evankeliumiteksti vie meidät valtavien tapahtumien äärelle. Jeesus vetäytyy lähimpien opetuslastensa kanssa rukoilemaan vuorelle. Muutamaa päivää aiemmin Jeesus on ilmaissut opetuslapsilleen, kuka hän todellisuudessa on, ja mitä hänelle tulee tapahtumaan. Jeesus oli tällöin puhunut suoraan siitä, että hänen on kärsittävä ja kuoltava kirjanoppineiden käsissä. Tähän tehtävään valmistautuessaan Jeesus meni Isän eteen rukoilemaan.

Heidän ollessaan siellä Jumalan pyhyys ja majesteettisuus tuli näkyväksi. Jeesuksen todellinen asema kirkastettiin opetuslasten silmien edessä. Aiemminkin opetuslapset olivat nähneet ja kokeneet suuria asioita seuratessaan Jeesusta, mutta tämä oli jotakin ainutlaatuista. Jeesuksen olomuotokin muuttui, ja Jumalan kirkkaus tuli ihmeellisellä tavalla näkyviin.

Mooses ja Elia, Vanhan Testamentin merkittävät hahmot, ilmestyivät Jeesuksen luo. Tässä Jeesuksen asema Jumalan läpi koko historian ulottuvassa pelastustyössä kävi ilmi. Mooses toi kansalle Jumalan lain, joka osoitti, että yksikään ihminen ei voisi hyvillä teoilla pelastua. Jumalan vaatimus ihmisille on, että meidän tulee olla pyhiä; yhtä pyhiä, kuin mitä Jumala itse on. Laki sulkee jokaisen ihmisen synnin vankilaan, kadotustuomion alle. Kukaan ei voi omin voimin päästä Jumalan luo.

Profeetat, joita Elia edusti, julistivat niskuroivalle kansalle Jumalan tuomiota, mutta myös anteeksiantoa ja armoa sille, joka kääntyisi pois synneistään. Ennen kaikkea profeetat kertoivat armollista sanomaa tulevasta Vapahtajasta, joka tulisi viimein päästämään kansan lopullisesti ulos synnin vankilasta, niin, että pahaa ei enää olisi.

Ja tässä, tässä se kansan kauan odottama Vapahtaja, Messias viimein oli! Tässä oli se, josta profeetat olivat julistaneet vuosisatojen ajan, ja jota Jumalaa pelkäävät olivat niin hartaasti odottaneet. Viimein Jumalan ihmistä koskeva pelastussuunnitelma saisi Jeesuksessa huipennuksensa.

Jumala itse puhui tuossa hetkessä, samalla tavoin, kuin silloin, kun Jeesus kastettiin. Silloinkin Jumala suoralla tavalla vahvisti Jeesuksen Messiaaksi, ja Johannes, Pyhän Hengen ohjaamana, julisti Jeesuksen tehtävän: “Katso, Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin!”

Jumalan ilmestymistä kuvataan muuallakin Raamatussa kirkkaudella. Pyhän Jumalan kirkkaus tuhoaa kaiken syntisen ja epäpyhän. Me emme kestä tämän kirkkauden edessä. Se on kuin koettaisi katsoa suoraan aurinkoon, tai yrittäisi mennä liian lähelle juhannuskokkoa, ja vielä paljon enemmänkin. Ihminen ei sitä kerta kaikkiaan kestä.

Samaan aikaan Jumalan kirkkaus on jotakin sellaista, jota Jeesukseen uskova ihminen kaipaa. Jumalan olemus on sellainen, että yhtä aikaa haluamme paeta häntä ja tulla häntä lähelle; yhtä aikaa pelkäämme ansaitsemaamme rangaistusta, mutta kaipaamme pyhyyttä ja puhtautta, ennen muuta Isän syliä. Samalla tavalla opetuslapset, vaikka olivat hämmentyneitä ja peloissaan, kokivat jotakin niin ihanaa, että eivät olisi halunneet lähteä vuorelta ollenkaan pois. Ehkä opetuslapsilla oli mielessään Jeesuksen aiemmin lausumat sanat hänen kärsimyksestään ja kuolemastaan, ja he pelkäsivät. Tässä oli hyvä olla, tässä meitä ei kukaan voisi vahingoittaa. Pietari ehdottikin, että rakennettaisiin kolme majaa, Moosekselle, Elialle ja Jeesukselle.

Mutta evankelista Luukas toteaa Pietarin sanoista: hän ei tiennyt, mitä sanoi. Muutamaa päivää aiemmin Pietari oli saanut tunnustaa Jeesuksen Messiaaksi. Mutta Pietari ei kuitenkaan ymmärtänyt, että Messias oli kärsivä Messias, että pelastaakseen kansansa hänen olisi kuoltava. Siksi sinne vuorelle ei voinut jäädä. Jeesuksen olisi tultava Kirkastusvuorelta alas, kärsimykseen ja ristinkuolemaan.

Emme näe Jumalan kirkkautta maailmassamme sellaisena kuin se todella on. Täällä Jumalan kunnia kätkeytyy vastakohtaansa: kuningasten kuningas ottaa orjan muodon ja nöyrtyy ristille meidän tähtemme, vaikka me Aadamin jälkeläisinä olemme synnin vallassa emmekä ansaitsisi muuta kuin kadotuksen. Jumala itse kuolee häpeällisen kuoleman, jotta voisi pelastaa meidät! Hän itse kärsii rangaistuksen meidän pikku valheistamme, siitä kun kadehdimme ystäviä ja sanomme pahasti rakkaille tai tuntemattomille, niistäkin teoista ja ajatuksista, joita emme usko kenenkään muun tietävän. Hän itse rakastaa meitä sellaisina kuin olemme, tästä kaikesta huolimatta, ja on osoittanut sen ennen kaikkea kuolemalla meidän vuoksemme.

On meidän onnemme, että Jeesus ei myöntynyt Pietarin ehdotukseen. Jos Messias ei olisi tullut alas Kirkastusvuorelta, häväistäväksi ja tapettavaksi, meillä ei olisi mitään toivoa. Jumalan laki on ehdoton. Se ei päästä otteestaan ketään, ei yhtäkään. Jokaisen meistä on kerran seisottava Pyhän Jumalan edessä kuulemassa tuomio elämästämme. Eikä kukaan voi sanoa puolustuksekseen mitään. Se, jolla silloin ei ole Jeesusta suojanaan, ei ole mitään. Siksi Jeesuksen oli tultava alas Kirkastusvuoren kunniasta pitkäperjantain kärsimykseen ja häpeään. Opetuslapsetkin saisivat nähdä Mestarinsa pilkattuna ja paeta henkensä edestä, lähes kaiken toivonsa menettäneenä.

Mutta Jumala ei jätä kansaansa epätoivon varaan. Jeesus nousi ylös, kunnian kuninkaana, synnin voittajana, joka vielä kerran tulee palaamaan maan päälle, ja luomaan uuden taivaan ja maan. Me elämme uskoen siihen, että tämä kerran toteutuu, ja ne, jotka ovat uskoneet syntinsä anteeksi Jeesuksen ristin työn tähden, tulevat elämään ikuisesti. Silloin Jumalan pelastustyö on viimein lopullisesti päätöksessään, ja jo Vanhassa Testamentissa luvattu Jumalan rauha viimein vallitsee.

Tähän uskoon, ja Herramme paluun odotukseen haluamme nyt tunnustautua Apostolisen uskontunnustuksen sanoin...